Uusi näyttämö Medinassa

Profeetta Muhammad ﷺ söi pääasiassa keitettyä huttua taateleiden ja maidon kera. Muuten hän söi pelkästään taateleita ja vettä, oli aina nälkäinen ja toisinaan sitoi litteän kiven vatsaansa vasten lievittääkseen epämukavaa oloaan. Eräänä päivänä nainen antoi hänelle viitan – jota hän pahoin tarvitsi – mutta samana päivänä joku toinen tarvitsi sitä käärinliinaksi, joten hän antoi sen pois hyväntekeväisyytenä. Ihmiset toivat hänelle ylimääräisen ruokansa, mutta hän hädin tuskin koskaan ehti edes maistaa sitä, koska aina joku oli suuremmassa ruoan tarpeessa. Hänen fyysiset voimansa heikkenivät – hän oli nyt 50-vuotias – ja silti hän taisteli rakentaakseen sekalaisista Jumalan antamista ihmisistä kansakunnan, joka perustui islamin todelliseen uskoon.

Vahvalla tahdollaan ja poikkeuksellisen hyvällä diplomatiataidollaan Profeetta Muhammad ﷺ alkoi yhdistää keskenään taistelevia ryhmittymiä Medinassa. Hänen kumppaninsa olivat kaikki saapumassa, joten oli erittäin tärkeää saada tukijärjestelmä uusille tulokkaille. Yhdistääkseen “muuttajat” (“Muhajirunit”) paikallisiin muslimeihin, “avustajiin” (“Ansareihin”), hän loi henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvan järjestelmän. Jokainen “avustaja” otti “muuttajan” veljekseen ja oli määrätty kohtelemaan tätä sellaisena kaikissa tilanteissa ja myöntämään hänelle myös perimisoikeuden biologisen perheenjäsenen kuollessa. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta “muuttajat” olivat menettäneet kaiken omaisuutensa ja olivat riippuvaisia uusista veljistään. Jotkut avustajista menivät niinkin pitkälle, että antoivat muuttajaveljelleen puolet kaikesta omaisuudestaan, kuten talosta, omistuksista, maasta ja karjasta. Niin innokkaasti avustajat olivat valmiita jakamaan kaiken uskonveljiensä kanssa, että jakoivat kaiken kahtia jakaakseen omaisuuttaan. Usein he yrittivät antaa muuttajille paremman osuuden omaisuudestaan

“Ihmeeksi” voisi kuvailla sitä tosiasiaa, ettei tämä tilanne aiheuttanut eripuraa niissä, jotka oli äkisti määrätty ottamaan ventovieraita perheisiinsä. Tämä veljesside rikkoi kaikki sukujuurten, ihonvärin ja kansallisuuden rajat sekä muut rajat, joita aikaisemmin oli pidetty kunnian mittapuuna. Ainoat merkitykselliset sidokset nyt olivat uskonnolliset siteet. Hyvin harvoin on nähty uskon muuttavan ihmisiä näin selkeästi.

Mekkalaiset muslimit eivät olleet unohtaneet vanhoja taitojaan. Kun uusi veli sanoi muuan “muuttajalle”: “Oi, köyhistä köyhin, miten voin auttaa? Kotini ja rahani ovat sinun käytettävissäsi!” Tämä vastasi: “Oi, hyvääkin parempi ystävä, näyttäkää minulle tie torille. Loppu hoituu itsestään.” Kerrotaan, että tämä mies rikastui nopeasti myymällä juustoa ja voita ja pystyi maksamaan paikallisen tytön myötäjäiset sekä varustamaan 700 kamelin karavaanin.

Tällaiseen liiketoimintaan kannustettiin, mutta oli myös heitä, jotka eivät siihen pystyneet, eikä heillä ollut perhettä tai omaisuutta. He viettivät päivänsä moskeijassa ja Profeetta ﷺ määräsi heidät yöksi eri avustajien koteihin. Heidät tunnettiin pian nimellä “Ahlu Suffa”. Jotkut heistä saivat ruokaa Profeetan ﷺ omasta pöydästä kun jotakin jäi jäljelle ja heille annettiin paahdettua ohraa yhteisön varastosta.

Ensimmäisenä valtavuotenaan Yathribissa Profeetta ﷺ teki molemminpuolisen vastuusopimuksen kansansa ja Medinaa ja ympäröiviä alueita asuttavien juutalaisheimojen välille. Jokaiselle määrättiin tasa-arvoinen asema maan kansalaisina ja täysi uskonnonvapaus. He olivat myös velvollisia puolustamaan toinen toisiaan kriisitilanteen uhatessa.

Heidän ajatuksensa oli saada arabin sijaan juutalainen profeetta ﷺ, joka antaisi heille vallan. Juutalaiset olivat myös hyötyneet suuresti valtataistelustaan arabiheimojen kanssa, sillä näiden asemaan järkyttämällä he olivat saavuttaneet yliotteen kaupankäynnistä ja kauppatavarasta. Rauha Medinan heimojen keskuudessa oli uhka juutalaisille.

Myös Medinassa oli heitä, jotka olivat uusia tulokkaita vastaan, mutta pysyivät toistaiseksi vaiti asiasta. Heistä vaikutusvaltaisin, Abdullah ibn Ubaii ibn Salul, oli hyvin voimakkaasti Profeetan ﷺ saapumista vastaan, sillä hän johti Yathribia ennen profeetta Muhammadin ﷺ tuloa. Hän hyväksyi islamin muodollisuutena, vaikka myöhemmin pettikin muslimit siirtymällä “tekopyhien” johtoon.

Yhteisestä vihasta Profeettaa ﷺ ja muslimeja kohtaan sekä Yathribin uuden järjestyksen johdosta Medinan “tekopyhien” ja juutalaisten liittoutuminen oli lähes väistämätöntä. Läpi koko muslimien historian Medinassa, he yrittivät vietellä uuden uskonnon seuraajia ja juonivat heitä vastaan. Tästä johtuen Koraanin Medinaa koskevissa kappaleissa on useita mainintoja “tekopyhistä” ja juutalaisista.

Qibla

Qibla (suunta, johon muslimit rukoilevat) oli tähän asti ollut Jerusalem. Juutalaiset ajattelivat tämän johtuvan nojaamisesta juutalaisuuteen ja siitä, että Profeetta ﷺ kaipasi heidän neuvojaan. Profeetta ﷺ halusi, että Qibla vaihdettaisiin Kaabaan, ensimmäiseen Jumalan palvontaan rakennettuun paikkaan, jonka Abraham oli rakentanut. Toisena vuonna muuttoliikkeen jälkeen Profeetta ﷺ sai käskyn vaihtaa Qibla Jerusalemista Mekassa sijaitsevaan Kaabaan. Kokonainen kappale al-Baqarasta (2. luku Koraanissa) koskee tätä juutalaista riitaa.

Ensimmäiset retkikunnat

Profeetan ﷺ ensimmäinen huolenaihe oli järjestää julkinen paikka jumalanpalvontaa varten ja luoda valtiollinen perustuslaki, mutta hän ei ollut unohtanut, että Quraish-heimo oli vannonut tuhoavansa hänen uskontonsa. Profeetan ﷺ onnistuneesta muutosta Medinaan raivostuneina, he vainosivat Mekkaan jääneitä muslimeja entistä ankarammin. Heidän ilkeät suunnitelmansa eivät jääneet siihen. He yrittivät tehdä liittolaissopimusta joidenkin medinalaisten monijumalaisten, kuten esimerkiksi aiemmin mainitun Abdullah ibn Ubaiin kanssa määräten tämän tappamaan tai karkottamaan Profeetta ﷺ. Quraishit lähettivät usein uhkaavia viestejä Medinan muslimeille uhaten tuhoavansa heidät ja kuultuaan monia huonoja uutisia suunnitelmista itseään vastaan, Profeetta ﷺ määräsi talolleen vartijan. Näihin aikoihin Jumala oli jo antanut muslimeille luvan tarttua aseisiin vääräuskoisia vastaan puolustaakseen itseään.

13 vuoden ajan he olivat olleet jyrkästi pasifistisia. Mutta nyt itse Profeetta ﷺ tai muut Mekasta muuttaneet lähettivät matkaan retkikuntia tiedustelemaan Mekkaan johtaville reiteille ja muodostamaan liittolaisuuksia muiden heimojen kanssa. Muita retkikuntia lähetettiin pysäyttämään Syyriasta Mekkaan matkalla olleita karavaaneja, jolla muslimit saivat luotua taloudellista painetta Quraishiin, jotta nämä lopettaisivat muslimien kiusaamisen sekä Mekassa että Medinassa. Vain harva retkikunnista joutui taisteluun, mutta niiden avulla muslimit saavuttivat uudenlaisen aseman Arabian niemimaalla, eivätkä he enää olleet sorrettu ja heikko kansa, vaan kasvaneet määrässä ja vahvuudessa ja olivat nyt voima, jota oli vaikea rikkoa.

1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.