Sortoa vai vapautta?
Jo vuosisatojen ajan musliminaiset ympäri maailmaa ovat olleet tietoisia vapautuksesta, joka on saavutettu noudattamalla konseptia, joka tunnetaan nimellä “Hijab”. Nykyinen maailman tilanne on jälleen kerran tuonut naisten vapausasiat päällimmäiseksi ihmisten mieliin.
Voiko hijabia noudattava nainen olla vapaa?
Voiko uskonto, joka katsoo moraalin olevan osa uskoa, selkeästi määrittää miesten ja naisten tasa-arvoisuuden, heidän oikeutensa ja vastuunsa? Vastaus on vakuuttava “kyllä”. Ajassa, jolloin islamin oppeja kyseenalaistavat sekä muslimit että ei-muslimit, on oltava varovaisia islamia arvioidessamme.
Median maalaama yleiskuva on puolueellinen ja epätodenmukainen. Joidenkin muslimien antama kuva uskostaan maailmalle ei ole todellinen. Islam on kaikkien uskonto kaikkialla kaikkina aikakausina ja se ottaa miehen ja naisen tasa-arvon hyvin vakavasti. Se katsoo naisten vapautuksen tärkeäksi ja pitää vaatimattomuutta, hyvää luonnetta sekä hyviä käytöstapoja keinoina saavuttaa vapaus. Liian usein koko vartalonsa peittänyt nainen edustaa sortoa suurimmalle osalle maailmaa. Hänen koko olemassaoloaan kuvataan onnettomaksi. Sanat, kuten “hakattu”, “torjuttu” ja “sorrettu” ovat länsimaisen median käyttämää kulutustavaraa, joilla saadaan lukijat uskomaan, että islamin naisilla ei ole oikeuksia. Kuvauksina käytetään jo itsessään alistavia termejä, kuten “peitetty” ja “kahlittu”, ikäänkuin kuvattaisiin naisia, joilla ei ole omaa mieltä vaan he ovat miestensä tai isiensä orjia tai omaisuutta. 1800-luvulla T.E. Lawrence kuvaili arabialaisia naisia käyttämällä sanankäännettä “kuolema kävelyllä”. Siitä eteenpäin naisten todellinen asema islamissa on ollut väärinkäsitysten peitossa. Totuus naisista islamilaisessa kulttuurissa eroaa täysin tästä melodramaattisesta kuvauksesta.
Yli 1400 vuotta sitten islam nosti naisten aseman sorrosta vapauteen ja tasa-arvoon. Aikakautena, jolloin naisia kohdeltiin omaisuutena, islam palautti naisille heidän arvokkuutensa.
Ymmärtääksemme täysin islamin asettamia vapauksia naisille, meidän on ensin tarkasteltava länsimaisen kulttuurin tapaa tarkastella vapautta. Länsimaissa, jossa vapaus pitää sisällään rajattomat vapaudet, monet naiset elävät elämää, joka on tarkoitukseton ja vailla tyydytystä. Täyttäessään tarvettaan hakea vapautusta, he ovat hylänneet moraalin ja vakauden ja löytävät itsensä usein avioliitoista ja perheistä, jotka eivät voisi olla kauempana todellisesta elämästä.
Mitä vapauttavaa on siinä, että nainen pitkän työpäivän jälkeen palaa kotiaskareiden ääreen? Mitä vapauttavaa on siinä, että synnytyksen jälkeen kuusiviikkoisia lapsia laitetaan päiväkoteihin oppimaan käytösmalleja ja moraalia ventovierailta? Jopa 6-vuotiaita tyttöjä on diagnosoitu syömishäiriöisiksi, teiniraskaudet karkaavat käsistä ja naisia, jotka päättävät jäädä kotiin kasvattamaan perhettään kuvataan vanhanaikaisiksi tai työkyvyttömiksi.
Onko tämä vapautta?
Naisen luonnollinen taipumus on miellyttää ja tukea miehiä: aviomiehiään, isiään, veljiään ja poikiaan. Miesten luonnollinen taipumus on suojella, tukea ja elättää elämänsä naisia: vaimojaan, äitejään, siskojaan ja tyttäriään. Islam, yksi ja ainoa todellinen uskonto ja pettämätön elämän opas, vaatii meitä noudattamaan näitä luonnollisia taipumuksia. Se sallii meidän unohtaa tekijät, jotka eivät tule ihmiselle luonnostaan ja sen sijaan tukee luonnollisten perhesuhteiden kehitystä ja ylläpitoa, jotka puolestaan luovat laajemman muslimiyhteisön.
Musliminainen tietää paikkansa yhteiskunnassa ja perheellisessä infrastruktuurissa. Hänen uskontonsa on hänen ensimmäinen prioriteettinsa, siksi hänen roolinsa on hyvin selkeä ja tarkkaan määritelty. Musliminainen on nainen, joka todella on vapaa sanan koko merkityksessä, ei suinkaan sorrettu. Hän ei ole yhdenkään miehen tai talousjärjestelmän palvelija, hän on Jumalan palvelija. Islamissa on selkeästi säädetty naisen oikeudet sekä henkisesti, sosiaalisesti, että taloudellisesti. Islamin selkeät opit ovat voimaannuttavia, niiden puitteissa kasvatetaan naisia luonnolliseen ja kunniakkaaseen asemaan.
Musliminaisilla ei ole tarvetta protestointiin tai tasa-arvon vaatimiseen. Heidän ei tarvitse elää päämäärättömästi haalien omaisuutta ja rahaa. Islam luonnollisena ja ainoana todellisena uskontona on täydellisyydessään tuonut esiin kiistämättömän tosiasian, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia, toistensa suojelijoita.
“Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi): ´Minä en anna tekijän työn mennä hukkaan teidän keskuudessanne, olkoon hän mies tai nainen, toinen toisestannehan te polveudutte. Myöskin niiltä, jotka ovat lähteneet kodeistaan tai jotka on karkoitettu sieltä, ja jotka ovat kärsineet Minun asiani puolesta, taistelleet ja kaatuneet, olen totisesti pois pyyhkivä heidän pahat työnsä ja päästävä heidät huvitarhoihin, joissa purot solisevat. Tämä on oleva heille palkkana Jumalalta; sillä Jumala palkitsee parhaiten.´ ” (Koraani 3:194)
“Mutta ne, jotka tekevät hyviä töitä, olkootpa miehiä tai naisia, ja jotka ovat uskovaisia, nämä astuvat Paratiisiin eivätkä kärsi hituistakaan vääryyttä.” (Koraani 4:124)
Islamin naisilla on oikeus omaisuuteen, oikeus hallita omia rahojaan tai tulojaan, myydä ja ostaa, antaa lahjoja ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Heillä on oikeus perintöön. Heillä on oikeus koulutukseen, tiedon etsiminen ja hankkiminen on kaikkien muslimien, sekä miesten että naisten, velvollisuus. Avioliitossa elävät musliminaiset ovat täysin vapaita perheensä elättämisestä, mutta he saavat työskennellä, mikäli niin tahtovat.
Heitä ei pakoteta avioliittoon, vaan heillä on oikeus kieltäytyä kosinnasta itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Islamin naisilla on oikeus hakea avioeroa, mikäli tarpeellista, sekä heillä on myös oikeus pelastaa avioliittonsa.
Islamin opeissa perhe on yhteiskunnan ydin. Länsimaisessa kulttuurissa yhteiskunta on rikkoutumassa, sillä ydinperheellä ei ole enää samaa arvoa. Juuri näissä murenevissa yhteisöissä naisten vapautusliikkeiden tarve syntyy. Se näyttää olevan vääränlainen ja typerä tapa löytää tie turvallisuuteen. Sellaista turvaa voi löytää vain, jos ihmiskunta kääntää katseensa takaisin Jumalaan päin ja hyväksyy heille annetut roolit.
Vapautus merkitsee vapautta, mutta ei vapautta tehdä asioita oman mielensä mukaan. Vapaus ei saa koskaan tulla jonkun muun, tai koko yhteisön, kustannuksella. Kun nainen täyttää itselleen tarkoitetun roolinsa, hän ei ole pelkästään vapaa, vaan myös voimallinen.
Vaatimattomasti pukeutunut tai peitetty nainen kadulla on vapautunut. Hänet on vapautettu kahleista, jotka pitävät tiukan otteen hänen läntisistä siskoistaan. Hän elää elämäänsä jumalaisia oppeja noudattaen; hänen elämänsä on täynnä rauhaa, onnea ja voimaa. Hän ei pelkää maailmaa vaan kohtaa sen tuomat haasteet kärsivällisyydellä ja rohkeudella tunnustaen, että todellinen vapaus syntyy täydellisestä ja halukkaasta antautumisesta universumin luontaiselle järjestykselle.
Sortoa ei voi määrittää materialla, vaan sairaalla sydämellä ja mielen heikkoudella. Sorto kasvaa murenevassa yhteiskunnassa, koska sen jäsenet ovat kadottaneet todellisen tarkoituksensa. Vapaus nousee ja juurtuu yhteiskuntaan, joka on oikeudenmukainen, yhteisönä toimiva, ja perustuu luonnolliseen järjestykseen sekä jumalaisiin oppeihin. Islam on sellainen yhteiskunta ja juuri tästä syystä musliminaiset ovat vapautettuja.