Select Page

Contact

info@viestisinulle.com

Hyvä luonne on hurskautta osa1/2

Hurskaudesta kiinni pitäminen ja synnin välttäminen ei ole pelkästään vertaisia vailla olevan yhden Jumalan palvomista perinteisten rituaalien kautta. Se on jotain paljon suurempaa kuin ihmisen moraali ja käytös. Hurskaus on omantunnon kuuntelemista ja totuuden etsimistä omalla sydämellään.

Hurskauden määritelmä Jumalan ilmoituksen ja järjen valossa.

An-Nauwwas ibn Sam’aan on kertonut, että profeetta Muhammad ﷺ on sanonut: ”Hurskaus on hyväluonteisuutta, ja synti on sitä, mikä vaivaa sinua ja minkä et halua tulevan ihmisten tietoisuuteen.” (Muslim)2

An-Nauwwas ibn Sam’aan on kuuluisa profeetta Muhammadin ﷺ seuralainen. Hän kuului arabialaiseen Kilaab-heimoon ja asettui asumaan Syyriaan profeetta Muhammadin ﷺ kuoleman jälkeen. Hänen kertomuksensa on koonnut hadith-oppinut (perimätieto) nimeltä Muslim Ibn al-Hajjâj, joka syntyi vuonna 817 Naisabourin kaupungissa Koillis-Iranissa ja kuoli 58 vuoden iässä vuonna 875. Muslim alkoi opiskelemaan profeetta Muhammadin ﷺ perimätietoja 15 vuoden iässä ja matkusti Irakiin, Hijaziin (Länsi-Saudi-Arabiaan), Syyriaan ja Egyptiin opiskellakseen suurien hadith-oppineiden, kuten al-Bukharin, Ahmad Ibn Hanbalin ja muiden, alaisuudessa. Hän kokosi noin 9200 perimätietoa sisältävän kirjan, joka tunnetaan nimellä Sahiih Muslim. Muslimioppineet pitävät tätä teosta kaikkein luotettavimpana profeetallisena hadith-kokoelmana Sahiih al-Bukharin jälkeen.

”Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne itään ja länteen (rukouksessa), vaan sitä, että uskoo Jumalaan, viimeiseen päivään, enkeleihin, kirjaan ja profeettoihin ja huolimatta rakkaudestaan omaisuuttaan kohtaan antaa varallisuudestaan läheisilleen, orvoille, köyhille, matkustajille, niille jotka pyytävät ja orjien vapauttamiseksi sekä rukoilevat, antavat almuja, pitävät kiinni solmituista sopimuksista ja ovat kärsivällisiä vastoinkäymisissä, sairauksissa ja konflikteissa. Tällaiset ihmiset ovat totuudellisia ja Jumalaa pelkääviä.” (Koraani 2:177)   

Sen sijaan, että palvonta olisi itseisarvo, sen yksi päätarkoituksista on tuoda esille hyödyllisiä piirteitä ihmiselle itselleen ja yhteiskunnalle. Jumala sanoo rukouksesta Koraanissa: ”Totisesti rukous estää irstauden ja pahat teot…” (Koraani 29:45)

Täten voimme ilman epäilystäkään sanoa, että islam on kokonaisuudessaan tullut täydellistämään hyvät tavat, aivan niin kuin profeetta Muhammad ﷺ teki: ”Totisesti minut lähetettiin täydellistämään jaloimmat luonteenpiirteet.” (Muslim)

Koska islam ei ole pelkästään uskonto, vaan erilaisista asioista ja aspekteista muodostuva täydellinen elämäntapa, hyviä tapoja pidetään itse asiassa yhtenä palvonnan muotona, jonka kautta ihminen voi saavuttaa saman palkkion kuin muista vapaaehtoisista selvistä palvonnan teoista. Profeetta ﷺ on sanonut: “Uskova voi hyvän luonteensa kautta saavuttaa sellaisen henkilön tason, joka jatkuvasti paastoaa ja rukoilee yöllä.” (Abu Dawud)3

Itse asiassa profeetta Muhammad ﷺ on jopa maininnut tämän olevan yksi parhaimmista palvonnan muodoista heti islamin määräämien pakollisten tekojen jälkeen:  ”Tuomiopäivänä mikään ei paina uskovan hyvien tekojen vaa’assa yhtä paljon kuin hyvä luonne. Jumala vihaa sellaista, joka kiroilee ja puhuu hävyttömyyksiä.” (Tirmidhi)4

Hyvän luonteen kautta ihmisestä tulee Jumalan yksi rakastetuimmista palvelijoista. Profeetta Muhammad ﷺ on sanonut: ”Rakkaimmat palvelijat Jumalalle ovat niitä, joilla on paras käytös.” (Hakim)5

Kun ymmärrämme hyvän luonteen tärkeyden ja sen olennaisuuden hurskauden määrittelemisessä, joka on islamin päämäärä, se kannustaa muslimeja täyttämään myös tämän uskonaspektin, sillä ihminen ei voi tulla “hurskaaksi” pelkän uskon ja Jumalalle omistautumisen kautta ilman hyväluonteisuutta.

Mutta mitä on hyvä luonne? Useissa Koraanin ja Sunnan6 teksteissä se määritellään olevan mikä tahansa piirre, josta on hyötyä sekä ihmiselle itselleen että muille ja jota islam ei ole yleisesti eikä erityisen määräyksen kautta kieltänyt. Jumala on esimerkiksi sanonut Koraanissa: ”Ne, jotka tukahduttavat vihansa ja antavat anteeksi ihmisille. Totisesti Jumala rakastaa hyväntekijöitä.” (Koraani 3:134)

Hurskaus on sitä, että toimii rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja ystävällisesti etenkin perheensä kanssa. Profeetta Muhammad ﷺ on sanonut: ”Uskossaan täydellisimpiä ovat ne, joilla on täydellisin käytös ja luonne. Ja parhaat teistä ovat ne, jotka toimivat parhaiten perheitään kohtaan.” (Tirmidhi) 

Totuudellisuus on olennainen osa hyvää luonnetta, joka johtaa Paratiisiin. Profeetta ﷺ on sanonut: ”Totuudellisuus on hurskautta, ja totisesti hurskaus johtaa Paratiisiin.” (Muslim)

Nämä ovat vain muutama esimerkki lukemattomista kirjoituksista, jotka määrittelevät ja kannustavat muslimeja parantamaan heidän luonnettaan ja käytöstapojaan. Vaikka hurskautta ovat ne teot, jotka vetoavat luonnollisesti ihmisen omatuntoon, on uskonnolla elintärkeä rooli hurskauden määrittelemisessä. Esimerkiksi mitään asiaa, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä, ei voi pitää hurskautena, vaikka muutoin sitä voitaisiin pitää hyvyytenä ja hurskautena. Profeetta Muhammad ﷺ on sanonut: ”Hurskautta ei ole se, että paastoaa matkustaessa.” (Bukhari)7. Vaikka paastoaminen on yksi ansiokkaimmista teoista, sitä ei tässä tapauksessa pidetä hurskautena johtuen siitä harmista ja vahingosta, mitä se voi mahdollisesti aiheuttaa yksilölle ja hänen matkatovereilleen matkustamisen aikana. Hurskautena ei voida myöskään pitää rikkailta varastamista sillä aikomuksella, että antaa rahan köyhille, sillä varastaminen on erityisellä säädöksellä kielletty uskonnossa.    

Samaan aikaan yleisesti raa’alta vaikuttavaa tekoa voidaan joskus pitää hyvänä piirteenä, kuten lapsen ojentamista tietyssä iässä kasvatuksellisista syistä. Profeetta Muhammad ﷺ on sanonut: Käske lapsiasi rukoilemaan seitsemän vuoden iässä, ja ojenna heitä, [jos he eivät tottele] kun he ovat kymmenen.” (Abu Dawud)

 Tämän vuoksi me katsomme jumalallista johdatusta määritelläksemme sen, mikä on Profeetan havainnollistama hyvä luonne ja käytös. Jumala on sanonut: ”Totisesti sinä (oi Muhammad) omaat korkean moraalin ja jalon luonteen.” (Koraani 68:4)

 Jumala on myös sanonut: ”Totisesti Jumalan lähettiläässä on teille kaunis esimerkki…” (Koraani 33:21)

 Profeetan ﷺ jalolta vaimolta Aishalta kysyttiin Profeetan ﷺ luonteesta. Hän sanoi”Hänen luonteensa oli Koraani.” (Muslim, Abu Dawud)

 

  1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
  2. Muslim on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on kyseisen  kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
  3. Sunan Abu Dawud on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Abu Dawud Sulayman as-Sijistani (817-18–889 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
  4. Tirmidhin kokoelma profeetan perimätiedoista. Al-Tirmidhi (824-892 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
  5. Tämän perimätiedon on koonnut islamin oppinut Al-Hakim. Muhammad al-Hakim al-Nishapuri (933-1014 jKr.)
  6. Sunna pitää hadithin oppineiden mukaan sisällään kaiken, mikä liittyy Sanansaattajaan ﷺ: Hänen puheensa, tekonsa, persoonallisuutensa, fyysisen olemuksensa ja taustansa. Sillä ei ole väliä, viittaako tieto aikaan ennen hänen profeettiutensa alkua, vai sen jälkeen.
  7. Al-Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.

 

 

 

 

Synti ja ihmisen omatunto osa2/2

Synti on se, joka vaivaa omatuntoa ja on häpeällistä vanhurskaalle sydämelle.

Tämän kertomuksen toisessa osassa profeetta Muhammad ﷺ mainitsi toisen määritelmän synnille. Synti on mikä tahansa asia, joka vaivaa oikeamielisen ihmisen omatuntoa ja jonka ihminen haluaa piilottaa muilta. Ihmisen mieleen tulee tiettyjä ajatuksia, kun hän kuulee nämä sanat. Jumala on suonut inspiraation kautta jokaiselle sielulle kyvyn – vaikkakin rajatun sellaisen – tunnistaa totuus valheesta.

”Hän inspiroi jokaista sielua kyvyllä tunnistaa synti ja hurskaus.” (Koraani 91:8) 

Niin kauan kuin ihmiset etsivät oikeamielisyyttä, he tietävät koska ovat tehneet väärin omatuntonsa kautta, vaikka saattavatkin löytää lukemattomia tekosyitä tekemisilleen. He eivät koskaan haluaisi, että kukaan tietää heidän teostaan, sillä he häpeävät sitä. Heidän uskontonsa on ujouden, häpeän ja kainouden rikastuttamaa.

Profeetta Muhammad ﷺ on sanonut: ”Häveliäisyys ja kainous ovat osa uskon täydellisyyttä.” (Bukhari)2

Häpeä on jotain, joka voi estää ihmistä tekemästä pahaa. Profeetta Muhammad ﷺ sanoi: ”Jos sinulla ei ole häpeää, tee kuten mielit.” (Bukhari)

Häpeä, korkein taso häveliäisyydestä tehdä syntejä Jumalan edessä, on avaintekijä syntien välttämisessä. Tätä standardia voidaan myös käyttää määrittelemään, onko joku teko synti vai ei.

Nämä omantunnon tunteet ja häpeä ovat luonnollinen seuraus todellisesta uskosta. Juuri tätä islamin uskonto pyrkii rakentamaan yksilön sisällä, islamilaista omatuntoa, joka johdattaa ihmisiä heidän elämänsä läpi. 

Tämä sisäinen omatunto kertoo, mikä jokaisen yksilön sydämen tila on, onko se elävä, joka etsii totuutta vaiko kuollut ja täynnä tämän elämän himoja. Uskonnollisuuden puute ja synneille heittäytyminen saa ihmisen menettämään omantuntonsa, jolloin sitä ei voi enää käyttää johdatuksen lähteenä. 

”Jospa he olisivat nöyrtyneet, kun lähettämämme rangaistus kohtasi heitä, mutta heidän sydämensä paatuivat ja saatana sai heidän tekemisensä näyttämään heille kauniilta.” (Koraani 6:43) 

”Eivätkö he ole kiertäneet maata ja käyttäneet sydämiä, joilla he voisivat ymmärtää ja korvia, joilla he voisivat kuulla? Totisesti silmät eivät sokeudu, vaan rinnoissa olevat sydämet.” (Koraani 22:46)

Sydäntä voidaan järkeen ja ilmestykseen (Jumalan lähettämät jalot kirjat, profeetat, jne.) yhdistettynä käyttää oppaana totuuden etsimisen helpottamiseksi. Totuutta etsivä sydän on totisesti sellainen sydän, joka on elävä, sillä tämä elämä ja kaipuu aiheuttaa sen, että ihminen etsii totuutta. Tämänkaltaiset ihmiset eivät koskaan löydä sydämen rauhaa mistään muusta uskonnosta kuin siitä, jonka Jumala on määrännyt ihmiskunnalle. Niin kauan kuin heidän kaipuunsa totuutta kohtaan säilyy, heidän omatuntonsa jatkaa heidän vaivaamistaan, kunnes he löytävät todellisen Jumalan uskonnon. Totisesti Jumala johdattaa ihmisen totuuteen, mikäli ihminen itse on vilpitön.

”Niille, jotka ovat johdatettuja, Hän lisää heidän johdatustaan ja antaa heille hurskautta.” (Koraani 47:17)

  1. ﷺSalla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeeetan nimen mainittuaan.
  2. Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.

Copyright © 2019 Viesti Sinulle | Powered by NPW