Kristinusko
Kristinusko on seemiläinen uskonto, jolla väitetään olevan lähes 2 miljardia seuraajaa ympäri maailmaa. Kristinuskon nimi tulee Jeesus Kristukselta علیه السلام. Raamattu on kristittyjen pyhä kirjoitus:
A) Raamattu on jaettu kahteen osaan, Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Vanha Testamentti on juutalaisten pyhää tekstiä, joka sisältää kertomuksia kaikista juutalaisten profeetoista, jotka olivat ennen Jeesusta علیه السلام .
Uusi Testamentti sisältää tarinoita Jeesuksen elämästä علیه السلام.
B) Kaiken kaikkiaan Raamatussa, sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa on yhteensä 73 kirjaa. Protestanttien Raamattu, eli Kuningas Jaakon Versio, sisältää kuitenkin vain 66 kirjaa, sillä he uskovat 7 kirjan olevan apokryfisiä eli epäilyttävistä lähteistä.
Näin ollen katolisten Vanha Testamentti sisältää 46 kirjaa ja protestanttien 39 kirjaa. Siitä huolimatta molempien haarojen Uusi Testamentti sisältää 27 kirjaa.
Jumalakäsitys Kristinuskossa
I) Jeesuksen علیه السلام asema islamissa:
(I) Islam on ainoa kristinuskon ulkopuolinen uskonto, jossa kuitenkin uskotaan myös Jeesukseen. Yksikään muslimi ei ole muslimi, jos ei usko Jeesukseen علیه السلام.
(II) Me uskomme hänen olleen yksi Allahin suurimmista sanansaattajista.
(III) Uskomme hänen ihmesyntymäänsä ilman miehen väliintuloa, minkä monet nykypäivän kristityt kiistävät.
(IV) Uskomme, että hän oli Messias, josta tuli Kristus علیه السلام.
(V) Uskomme, että hän antoi kuolleille elämän Jumalan luvalla.
(VI) Uskomme, että hän paransi sokeina syntyneitä sekä spitaalisia, Jumalan luvalla.
II) Jumalan konsepti kristinuskossa:
1. Jeesus Kristus علیه السلام ei koskaan väittänyt olevansa Jumala
Joku saattaa kysyä, että jos muslimit ja kristityt rakastavat ja kunnioittavat Jeesusta, niin missä heidän uskonsa sitten eroavat. Suurin ero islamin ja kristinuskon välillä on se, että kristityt väittävät Kristuksen علیه السلام olleen Jumala tai jumalainen olento. Kristittyjen tekstien tutkinta osoittaa, että Jeesus ei koskaan väittänyt olevansa jumalainen. Itse asiassa koko Raamatusta ei löydy yhtäkään kohtaa, jossa Jeesus علیه السلام olisi itse sanonut “Minä olen Jumala” tai “Palvokaa minua”. Itse asiassa Raamatusta löytyy kappaleita, joissa Jeesus saarnasi täysin päinvastaisesti. Seuraavat otteet Raamatusta ovat Jeesuksen علیه السلام suusta:
(I) “…sillä Isä on minua suurempi.” [Raamattu, Johannes 14:28]
(II) “Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia…” [Raamattu, Johannes 10:29]
(III) “…Minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia…” [Raamattu, Matteus 12:28]
(IV) “…Minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia…” [Raamattu, Luukas 11:20]
(V) “En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niin kuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” [Raamattu, Johannes 5:30]
2. Jeesuksen Kristuksen علیه السلام tehtävä – täyttää laki
Jeesus ei koskaan väittänyt olevansa jumalainen. Hän vain julisti tehtävänsä laadun ja tarkoituksen. Jumala lähetti Jeesuksen vahvistamaan aikaisemmat juutalaisten lait. Tämä selviää Jeesuksen علیه السلام kertomasta Matteuksen Evankeliumista: “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.” [Raamattu, Matteus 5:17-20]
3. Jumala lähetti Jeesuksen علیه السلام
Raamattu mainitsee Jeesuksen tehtävän profeetallisen luonteen seuraavissa säkeissä:
(I) “…ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.” [Raamattu, Johannes 14:24]
(II) “Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” [Raamattu, Johannes 17:3]
4. Jeesus kielsi vähäisimmätkin viittaukset jumalaisuuteensa
Mieti seuraavaa Raamatussa mainittua tapahtumaa: “Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ‘Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’”
“Niin hän sanoi hänelle: ‘Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’” [Raamattu, Matteus 19:16-17]
Jeesus علیه السلام ei sanonut, että saadakseen ikuisen elämän Paratiisissa ihmisen pitäisi uskoa häneen kaikkivoipana Jumalana tai palvoa häntä sellaisena, tai uskoa Jeesuksen علیه السلام kuolleen hänen syntiensä puolesta. Päinvastoin hän sanoi, että tie pelastukseen on noudattaa käskyjä. On hämmästyttävää huomata erot Jeesuksen Kristuksen sanojen ja kristinuskossa vallitsevan dogmin, jonka mukaan pelastus tulee Jeesuksen uhrautumisen kautta, välillä.
5. Jeesus علیه السلام Nasaretilainen – Jumalan hyväksymä mies
Seuraavat Raamatun kappaleet tukevat islamilaista uskoa siitä, että Jeesus oli Jumalan profeetta. “Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte” [Raamattu, Apostolien Teot 2:22]
6. Ensimmäinen käsky on, että Jumala on Yksi
Raamattu ei tue kristittyjen uskoa pyhään kolminaisuuteen. Yksi kirjanoppineista kerran kysyi Jeesukselta (rauha hänelle), mikä oli ensimmäinen käsky, johon Jeesus (rauha hänelle) vastasi vain sen, mitä Mooses (rauha hänelle) oli sanonut aiemmin: “Shama Israelu Adonai Ila Haino Adonai Ikhad.” Lainaus on hepreaa ja tarkoittaa: “Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa.” [Raamattu, Markus 12:29]
On hämmästyttävää, että kristityn kirkon opettamia asioita, kuten pyhää kolminaisuutta tai syntien sijaissovitusta, ei mainita Raamatussa. Itse asiassa lukuisat Raamatun säkeet viittaavat Jeesuksen علیه السلام varsinaiseen missioon, joka oli täyttää Profeetta Mooseksen علیه السلام paljastamat lait. Todellakin, Jeesus علیه السلام kiisti kaikki viitteet siitä, että olisi jumalainen olento, ja selitti kaikkien suorittamiensa ihmeiden tulleen Yhdeltä Ainoalta Jumalalta.
Jeesus täten toisti monoteististä sanomaa, jota kaikki aikaisemmat profeetat olivat jo Kaikkivoivasta Jumalasta tuoneet.
HUOMIO: Kaikki lainaukset on otettu Raamatun Kuningas Jaakon Versiosta.
III) Jumalan konsepti Vanhassa Testamentissa:
1. Jumala on Yksi
Seuraava säe Viidennestä Mooseksen Kirjasta sisältää Mooseksen علیه السلام kehotuksen: “Shama Israelu Adonai Ila Haino Adna Ikhad”. Lainaus on hepreankielinen, joka tarkoittaa: “Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” [5.Mooseksen Kirja 6:4]
2. Jumalan Yhtenäisyys Jesajassa
Seuraavat säkeet ovat Jesajan Kirjasta:
(I) “Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.” [Raamattu, Jesaja 43:11]
(II) “Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa.” [Raamattu, Jesaja 45:5]
(III) “…sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.” [Raamattu, Jesaja 46:9]
3. Vanha Testamentti tuomitsee epäjumalat
(I) Vanha Testamentti tuomitsee epäjumalien palvonnan seuraavissa säkeissä: “Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala…” [Raamattu, Toinen Mooseksen Kirja 20:3-5]
(II) Samankaltainen viesti toistuu Viidennessä Mooseksen kirjassa: “Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala…” [Raamattu, Viides Mooseksen kirja 5:7-9]
- علیه السلام Aleihi salaam, tarkoittaa “Rauha olkoon hänen kanssaan”. Muslimit lausuvat tämän rukouksen profettojen tai enkelien nimen mainittuaan.