Profeetta Muhammadin ﷺ

ei-muslimeille osoittama anteeksianto osa1/2

Profeetan ﷺ anteeksiantavaisuus niitä kohtaan, jotka eivät olleet muslimeja ja jopa niitä kohtaan, jotka halusivat tappaa hänet ja vastustivat hänen tehtäväänsä koko hänen elämänsä ajan.

Profeetta Muhammadia ﷺ, kuvailtiin ”armoksi maailmankaikkeudelle”, niin kuin Jumala on Koraanissa sanonut: “Olemme lähettäneet sinut, (oi Muhammad), vain armoksi maailman kansoille.” (Koraani 21:107)

Tämän luonteenpiirre ei näkynyt vain muslimikansalle, vaan se näkyi myös ei-muslimeille, joista jotkut käyttivät kaikki voimansa yrittäessään vahingoittaa Profeettaa ﷺ ja hänen tehtäväänsä. Tämä armo ja anteeksianto havainnollistuu selvästi siinä faktassa, että Profeetta ﷺ ei koskaan kostanut kenellekään henkilökohtaisista syistä ja antoi aina anteeksi jopa vankkumattomille vihollisilleen. Aishah on sanonut, ettei Profeetta ﷺ koskaan kostanut kenellekään itseensä kohdistuneesta vääryydestä. Hän sanoi myös, että tämä ei koskaan vastannut pahuuteen pahuudella, vaan armahti ja antoi anteeksi. (Bukhari)2

Tämä tulee Jumalan luvalla selväksi analysoitaessa syvällisesti Profeetan ﷺ elämän seuraavia vaiheita.

Elämäntehtävänsä alkuvaiheessa Profeetta ﷺ matkusti Mekan lähellä vuoristoalueella sijaitsevaan Taa’ifin kaupunkiin kutsuakseen sen kansaa hyväksymään islamin. Taa’ifin johtajat olivat kuitenkin töykeitä ja käyttäytyivät Profeettaa ﷺ kohtaan epäkohteliaasti. He eivät tyytyneet pelkästään käyttäytymään röyhkeästi häntä kohtaan, vaan jopa lähettivät joitain kyläjengejä ahdistelemaan häntä. Tämä roskaväki seurasi Profeettaa ﷺ huutaen, solvaten ja heittäen häntä kivillä, kunnes hän joutui hakemaan turvaa hedelmäpuutarhasta. Profeetta ﷺ joutui siis kestämään vieläkin enemmän vastoinkäymisiä Taa’ifissa kuin mitä oli kokenut Mekassa. Nämä uhittelijat asettuivat polun toiseen päähän ja heittivät häntä kivillä, kunnes hänen jalkansa loukkaantuivat ja tahriutuivat verestä. Nämä vääryydet lannistivat Profeettaa ﷺ niin vakavasti ja syöksivät hänet sellaiseen masennuksen tilaan, että seuraava hänen avuttomuuttaan ja surkeaa tilaansa kuvastava rukous tuli spontaanisti hänen suustaan: ”Oi, Jumala, Sinulle valitan heikkouttani, voimavarojen puutetta ja nöyryytystä näiden ihmisten edessä. Sinä olet armeliaista Armeliain, heikkojen Herra ja minun Herrani. Kenen käsiin luovutat minut? Sellaisen käsiin, joka on kapinallinen, tahtoo pahaa vai vihollisen, jolla on yliote minuun? En välitä, kunhan et ole vihastunut minuun, ja suopeutesi on minulle yltäkylläistä. Etsin turvaa kasvojesi valosta, jonka edessä taivaat ja maat valkenevat ja joka valaisee kaiken pimeyden ja korjaa kaikki tämän ja seuraavan elämän asiat, että vihasi ei laskeutuisi päälleni tai tyytymättömyytesi tulisi osakseni. Sinulle alistun synnissäni katuen, kunnes olet tyytyväinen, eikä ole voimaa tai mahtia ilman lupaasi.”3

Herra lähetti enkelin, joka pyysi Profeetalta ﷺ lupaa murskata kaksi vuorta yhteen ja tuhota niiden välissä sijaitsevan Taa’ifin kaupungin. Osoittaen suurta anteeksiantoa ja armoa, Jumalan lähettiläs ﷺ vastasi: ”Ei! Toivon, että Jumala tuo heidän kupeistaan ihmisiä, jotka palvovat vain yksin Jumalaa, eivätkä aseta Hänelle vertaisia.” (Bukhari & Muslim)4

Hänen armonsa ja myötätuntonsa oli niin suurta, että yhdessä tapauksessa jopa itse Jumala moitti häntä tästä. Yksi islamin suurimmista vihollisista ja hänen henkilökohtainen vihollinen oli Abdullah ibn Ubai, joka oli tekopyhien johtaja Medinassa. Hän näytti ulospäin islamin, mutta aiheutti salaa suurta vahinkoa muslimeille ja Profeetan ﷺ tehtävälle. Profeetta tiesi hänen teoistaan ja siltikin rukoili hänen puolestaan hautajaisrukouksen ja pyysi Jumalalta anteeksiantoa hänelle. Koraani mainitsee tämän tapauksen seuraavin sanoin: ”Älä koskaan (oi Muhammad) rukoile heidän puolestaan, kun he kuolevat, äläkä seiso heidän haudallaan. He eivät uskoneet Jumalaan ja Hänen lähettilääseen ja kuolivat pahantekijöinä.” (Koraani 9:84)

Abdullah ibn Ubai teki koko elämänsä työtä Muhammadia ja islamia vastaan, eikä jättänyt kiveäkään kääntämättä pilatakseen tämän maineen ja yrittääkseen tuhota tämän tehtävänsä. Hän veti takaisin alaisuudessaan olleet kolmesataa miestä Uhudin taistelussa ja siten melkein tuhosi muslimit siltä seisomalta. Hän osallistui juoniin ja vihollistoimiin islamin Profeettaa ﷺ ja muslimeja vastaan. Juuri hän yritti tuottaa häpeää Profeetalle ﷺ ja yllytti hänen liittolaisiaan syyttämään vääryydellä Profeetan ﷺ vaimoa Aishaa haureudesta halventaakseen häntä ja hänen tehtäväänsä. (Bukhari)

1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
2. Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
3. Tämä rukous on mainittu profeetta Muhammadin ﷺ elämäkerrasta kertovissa kirjoissa. 
4. Muslim on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.

Profeetta Muhammadin ﷺ

ei-muslimeille osoittama anteeksianto osa2/2

Profeetan ﷺ anteeksiantavaisuus niitä kohtaan, jotka eivät olleet muslimeja ja jopa niitä kohtaan, jotka halusivat tappaa hänet ja vastustivat hänen tehtäväänsä koko hänen elämänsä ajan.

Profeetan ﷺ armo ulottui jopa niihin, jotka tappoivat julmasti ja silpoivat hänen setänsä Hamzan ruumiin, Hamzan, joka oli yksi rakkaimmista ihmisistä profeetalle ﷺ. Hamza oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka vastaanottivat islamin totuuden. Muslimit säästyivät monelta vahingolta hänen voimakkuutensa ja asemansa vuoksi quraishilaisessa hierarkiassa. Abessinialainen orja, Wahshi, tappoi Hamzan Uhudin2 taistelussa, hän sai profeetalta anteeksi Mekan valloituksen jälkeen.

Mekan valloitusta edeltävänä yönä Abu Sufyan hyväksyi islamin peläten Profeetan ﷺ kostoa. Profeetta ﷺ antoi hänelle anteeksi, eikä hakenut kostoa vuosia kestäneestä vihollisuudesta huolimatta.

Wahshin surmattuaan Hamzan Hind silpoi hänen ruumiinsa leikkaamalla hänen rintansa auki ja repimällä hänen maksansa ja sydämensä palasiksi.3 Kun hän tuli Profeetan ﷺ luo hiljaa islamin totuudeksi hyväksyen, Profeetta ﷺ tunnisti hänet, mutta ei sanonut mitään. Hind oli niin vaikuttunut Profeetan ﷺ jalomielisyydestä ja suhtautumisesta, että hän sanoi: ”Oi, Jumalan lähettiläs. Mikään talo ei ollut silmissäni niin vihattu kuin sinun, mutta tänään yksikään talo ei ole silmissäni yhtä rakas kuin talosi.” (Bukhari & Muslim)4

Abu Jahlin poika Ikrimah oli suuri Profeetan ﷺ ja islamin vihollinen. Hän pakeni Mekan valloituksen jälkeen ja matkusti Jemeniin. Kun hänen vaimonsa hyväksyi islamin uskokseen, hän toi suojeluksensa alaisuudessa miehensä Ikriman profeetta Muhammadin ﷺ luo. Profeetta ﷺ oli niin iloinen nähdessään Ikriman, että tervehti tätä seuraavin sanoin: ”Oi, muuttava ratsastaja, tervetuloa!” (Tirmidhi)5

Yksi mekkalaisten johtajista, Safwan ibn Umaya, oli myös merkittävä profeetta Muhammadin ﷺ ja islamin vihollinen. Hän lupasi palkkion Umair ibn Wahabille, jos tämä onnistuisi surmaamaan Muhammadin ﷺ. Kun Mekka valloitettiin, Safwan pakeni Jeddaan ja toivoi löytävänsä veneen, joka veisi hänet Jemeniin. Umair ibn Wahab tuli Muhammadin ﷺ luo ja sanoi: ”Oi, Jumalan lähettiläs! Heimonsa päällikkö Safwan ibn Umayya on paennut peläten, mitä teet hänelle ja uhkaa heittäytyä meren armoille.” Profeetta ﷺ lähetti hänelle takuun suojeluksesta, ja kun Safwan palasi, hän pyysi Muhammadia ﷺ antamaan hänelle kaksi kuukautta aikaa tehdä päätös. Hän sai aikaa neljä kuukautta, jonka jälkeen hän tuli muslimiksi omasta tahdostaan.

Habbar ibn al-Aswad oli toinen säälimätön Muhammadin ﷺ ja islamin vihollinen. Hän aiheutti vakavia vahinkoja ylevän Profeetan ﷺ tyttärelle Zainabille, kun tämä päätti jättää Mekan ja muuttaa Medinaan. Aloittaessaan matkaansa Zainab oli raskaana ja Mekan monijumalaiset yrittivät estää häntä lähtemästä. Habbar ibn al-Aswad hyökkäsi fyysisesti hänen kimppuunsa ja tiputti hänet tarkoituksella kamelin selästä. Kamelin selästä tippuminen aiheutti Zainabille keskenmenon ja hän loukkaantui itsekin pahasti. Habbar teki paljon muitakin rikoksia muslimeja vastaan. Hän halusi paeta Persiaan, mutta päätti sen sijaan tulla profeetta Muhammadin ﷺ luo, ja tämä antoi hänelle jalomielisyydessään anteeksi. (Asad al-ghabaa)6

Quraish-heimo oli islamin arkkivihollinen, ja sen kolmentoista vuoden ajan, jotka Profeetta ﷺ vietti Mekassa, he haukkuivat, pilkkasivat, löivät ja loukkasivat häntä sekä fyysisesti että henkisesti. He heittivät kamelin kohdun hänen selkänsä päälle, kun hän oli rukoilemassa ja boikotoivat häntä ja hänen heimoaan, kunnes sosiaaliset pakotteet kävivät sietämättömiksi. He juonivat ja yrittivät tappaa hänet useaan kertaan, ja kun Profeetta ﷺ pakeni Medinaan, he kokosivat suurimman osan arabiheimoista ja käynnistivät monta sotaa häntä vastaan. Kun Profeetta ﷺ astui Mekkaan voittoisana 10 000 miehen armeijan voimin, hän ei kuitenkaan kostanut kenellekään. Profeetta ﷺ sanoi quraish-heimolle: ”Oi, quraish-heimo! Mitä ajattelette minun tekevän teille?” Toivoen hyvää vastaanottoa, he sanoivat: ”Tulet tekemään hyvin. Olet jalo veli ja jalon veljen poika.” Profeetta ﷺ sanoi tähän: ”Niinpä sanon teille, mitä Joosef sanoi veljilleen: ’Yllänne ei ole moitetta.’ Menkää rauhassa, sillä olette kaikki vapaita!’”7

Harvemmin historian aikakirjoissa löytyy tapauksia näin suuresta anteeksiannosta. Profeetta ﷺ antoi anteeksi jopa kuolettavimmalle viholliselleen Abu Sufyanille, joka johti monia taisteluja islamia vastaan, ja hän soi turvan ja anteeksiannon jokaiselle Abu Sufyanin talossa olevalle ja kaikille, jotka eivät tulleet taistelemaan häntä vastaan. (Muslim)8

Profeetta ﷺ oli pelkkää anteeksiantoa, eikä mikään määrä rikollisuutta ja vihamielisyyttä häntä vastaan ollut niin suurta, etteikö hän olisi antanut anteeksi. Hän oli täydellinen esimerkki anteeksiannosta ja hyväntahtoisuudesta, niin kuin seuraava Koraanin jae kertoo: ”Ole anteeksiantava (oi Muhammad), käske ihmisiä hyvään ja käänny pois tietämättömistä.” (Koraani 7:199)

Hän vastasi pahaan aina hyvällä, anteeksiannolla ja lempeällä käytöksellä, sillä hänen silmissään vastalääke on parempaa kuin myrkky. Hän uskoi ja harjoitti sitä periaatetta, että rakkaus ehkäisee vihaa ja aggressiivisuus on voitettavissa anteeksiannolla. Hän voitti ihmisten tietämättömyyden, mielettömyyden ja pahuuden islamin tiedolla sekä lempeällä ja anteeksiantavalla käytöksellään. Hän vapautti ihmiset syntien ja rikollisuuden orjuudesta anteeksiannollaan ja teki heistä islamin ystäviä. Hän oli seuraavan Koraanin jakeen todellinen ruumiillistuma: ”Hyvä ja paha eivät ole samanarvoisia. Karkota paha sillä, mikä on parempaa, jolloin siitä, joka oli vihollisesi, tulee kuin hyvä ystäväsi.” (Koraani 41:34)

1. ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
2. Uhud on vuori pohjois-medinassa, nykyisessä Saudi-arabiassa.   
3. Hind ei välttämättä ole se henkilö joka, olisi viiltänyt profeetta Muhammadin setää Hamzaa. Tekijästä on oppineiden kesken erimielisyyksiä.
4. Bukahri ja Muslim. Sekä Al-Bukhari että Muslim ovat kokoelmia Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on Bukhari kokoelman laatija ja islamin oppinut. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on Muslim kokoelman laatija ja islamin oppinut.
5. Tirmidhi on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Al-Tirmidhi (824-892 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja islamin oppinut.
6. “Asad al-ghabaa” kirjassa on yllä oleva tieto mainittu, joka on Ali ibn al-Athirin laatima. Kirjanen sisältää tietoa Profeetta Muhammadin kumppaneista – Allah olkoon heihin tyytyväinen-.
7. Ibn Hisham (k.7.5.833 jKr.) on maininnut tämän tiedon kirjassaan “As-Sirah an-Nabawiyyah” Profeetan elämäkerta. Fiq u siirah on kirja profeetan elämäkerrasta, jossa on myös tämä tieto kerrottu, jonka on kirjoittanut islamin oppinut Muhammad al-Ghazali (1058-1111 jKr.). Perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut Muhammad Nasruddin al-Albani (1914-1999) on jälki tarkistanut tämän teoksen ja ilmoittanut yllä mainitun perimätiedon heikoksi.
8. Muslim on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on kyseisen  kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.