Todellinen Jumalan uskonto
Jokainen ihminen syntyy tilanteessa ja ympäristössä, jota ei ole itselleen valinnut. Perheen uskonto tai maan ideologia istutetaan häneen heti elämän alkumetreillä.
Teini-ikään tullessaan hän on tavallisesti täysin aivopesty uskomaan, että se, mihin hänen ympäristössään ja yhteisössään uskotaan, on se, mihin hänenkin tulisi uskoa. Tultuaan riittävän kypsään ikään ja altistuttuaan muille uskonjärjestelmille osa ihmisistä alkaa kuitenkin kyseenalaistaa omien uskomustensa paikkansapitävyyttä.
Totuuden etsijät hämmentyvät usein suuresti tajutessaan, että jokainen uskonto, jokainen lahko, jokainen ideologia ja filosofia väittää olevansa se ainoa oikea ihmistä varten. Kaikki niistä kehottavat ihmistä tekemään hyvää, joten mikä niistä on oikea? Kaikki niistä eivät voi olla oikeassa, sillä kaikki ne sanovat muiden olevan väärässä. Miten totuuden etsijä löytää oikean tien?
Kuten kaikki muutkin uskonnot ja filosofiat, myös islam väittää olevansa ainoa tie Jumalan luo. Tässä mielessä se ei eroa muista uskonjärjestelmistä. Tämän artikkelin tarkoitus on tuoda esiin todisteita väitteen todenperäisyydestä. On kuitenkin pidettävä mielessä, että oikean polun löytääkseen on suljettava mielestä kaikki tunteet ja ennakkoluulot, jotka usein tekevät meidät sokeiksi todellisuudelle. Vain siten voimme käyttää Jumalan suomaa älykkyyttämme ja tehdä järkevän ja oikean päätöksen.
Moni seikka puhuu sen puolesta, että islam on ainoa oikea Jumalan uskonto. Seuraavassa vain kolme niistä kaikkein ilmeisimmistä. Ensimmäinen koskee uskon nimen jumalaista alkuperää ja nimen kattavaa merkitystä. Toinen koskee ainutlaatuisia ja selkeitä opetuksia suhteesta Jumalan, ihmisen ja luomistyön välillä. Kolmas argumentti koskee sitä tosiasiaa, että islam on maailmanlaajuisesti kaikkien ihmisten saavutettavissa kaikkina aikoina. Nämä ovat kolme peruselementtiä, jotka logiikan ja järjen mukaan ovat tarpeellisia Jumalan ainoalle oikealle uskonnolle. Seuraavaksi selvennetään näitä käsitteitä hieman tarkemmin.
Uskonnon nimi
Ensimmäinen asia, jonka ihmisen tulee selkeästi islamista tietää ja ymmärtää, on se, mitä sana “islam” itsessään tarkoittaa. Arabiankielinen sana “islam” tarkoittaa alistumista ainoan oikean Jumalan tahtoon, Jumalan, jota arabiaksi kutsutaan nimellä “Allah”. Henkilöä, joka alistaa tahtonsa Jumalalle, kutsutaan arabian kielen sanalla “muslim”. Islamin uskontoa ei ole nimetty ihmisen tai ihmisjoukon mukaan, eikä sen nimeä liioin keksineet myöhemmät sukupolvet. Näin kävi esim. kristinuskon kanssa, joka nimettiin Jeesus Kristuksen علیه السلام mukaan, buddhalaisuus Gautama Buddhan mukaan, kungfutselaisuus nimettiin Kungfutsen mukaan, marxismi Karl Marxin mukaan, juutalaisuus Juudaan heimon mukaan ja hindulaisuus hindujen mukaan. Islam (alistuminen Jumalan tahtoon) on uskonto, joka annettiin Aatamille علیه السلام, ensimmäiselle ihmiselle ja ensimmäiselle Jumalan profeetalle, ja se oli jokaisen Allahin maan päälle lähettämän profeetan uskonto. Lisäksi sen nimen valitsi itse Jumala, joka mainitsikin sen hyvin selkeästi viimeisessä ihmisille paljastamassaan kirjoituksessa. Viimeisessä paljastuksessa, jota arabian kielessä kutsutaan sanalla “Qur’an” (Koraani), Allah sanoo seuraavaa: “Tänä päivänä Minä olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne, olen armossani antanut Islamin teidän uskonnoksenne.” (Koraani 5:3)
“Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islamia, niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy…” (Koraani 3:84)
Täten islam ei väitä olevansa uusi uskonto, jonka Profeetta Muhammad ﷺ toi Arabiaan 600-luvulla. Se oli paremminkin Kaikkivaltiaan Jumalan, Allahin, uskonnon uudelleen esillepano viimeisessä muodossaan, kuten se oli alun perin Aatamille ja häntä seuranneille profeetoille annettu.
Tässä välissä voimme lyhyesti kommentoida kahta muuta uskontoa, jotka väittävät olevansa ainoa oikea tie. Raamatussa ei missään kohtaa sanota Jumalan paljastavan Profeetta Mooseksen علیه السلام kansalle tai heidän jälkeläisilleen, että heidän uskontonsa nimi olisi juutalaisuus, eikä Kristuksen seuraajille kerrottu, että heidän uskonsa olisi kristinusko. Toisin sanoen nimillä “juutalaisuus” ja “kristinusko” ei ollut jumalaista alkuperää tai hyväksyntää. “Kristinusko” tuli uskonnon nimeksi vasta kauan Jeesuksen علیه السلام jälkeen.
Mitä Jeesuksen علیه السلام uskonto loppujen lopuksi oli? Hänen uskontonsa heijastui hänen opetuksistaan, joissa hän kehotti seuraajiaan hyväksymään ne ohjenuorina suhteessaan Jumalaan. Islamissa Jeesus علیه السلام on Allahin lähettämä profeetta ja hänen arabiankielinen nimensä on Iisa. Kuten profeetat ennen häntä, hän kehotti ihmisiä antautumaan ja alistamaan tahtonsa Jumalalle (mitä sana “islam” tarkoittaakin). Esimerkiksi Uudessa Testamentissa Jeesus علیه السلام opettaa hänen seuraajiaan rukoilemaan Jumalaa seuraavalla tavalla: “Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Luukas 11:2 Matteus 6:9-10)
Jeesus علیه السلام korosti tätä konseptia lukuisia kertoja, kuten Evankeliumeissa kerrotaan. Hän esimerkiksi opetti, että näin tekevät saavuttaisivat Paratiisin.
Jeesus علیه السلام teki selväksi myös sen, että hän itse oli antautunut Jumalan tahdolle.
“Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matteus 7:21)
“Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon.” (Johannes 5:30)
Evankeliumeissa on useita kohtia, joissa Jeesus علیه السلام teki selväksi seuraajilleen, että hän ei itse ollut se ainoa todellinen Jumala. Esimerkiksi lopunajoista puhuessaan hän sanoi: “Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.” (Markus 13:32)
Näin Jeesus علیه السلام, kuten profeetat ennen häntä ja hänen jälkeensä, opetti islamin uskontoa antautumista ainoan oikean Jumalan tahtoon.
Jumala ja luomistyö
Koska täydellinen antautuminen Jumalalle on jumalanpalvonnan ydin, Jumalan taivaallisen uskonnon, islamin, perusta on palvoa yksin Jumalaa. Se myös vaatii olla palvomatta mitään tai ketään muuta kuin itse Jumalaa. Koska kaikki muu on kaiken luoneen Jumalan itsensä luomaa, voidaan sanoa, että pohjimmiltaan islam kutsuu ihmistä luomistyön palvonnasta palvomaan pelkästään Luojaansa. Hän on ainoa, joka ansaitsee ihmisen palvonnan, sillä vain Hänen tahdostaan rukouksiin vastataan.
Samaan tapaan, jos ihminen rukoilee puuta ja hänen rukouksiinsa vastataan, rukouksiin ei vastaa puu, vaan Jumala, joka antoi sopivat olosuhteet rukouksen toteutumiselle. Joku saattaa sanoa: “Onpa itsestäänselvää”, mutta puiden palvojalle se ei välttämättä ole sitä. Vastaavasti Jeesukselle علیه السلام, Buddhalle, Krishnalle, Pyhälle Kristoforosille, Pyhälle Taddeukselle tai Muhammadille ﷺ kohdistettuihin rukouksiin eivät vastaa he itse, vaan Jumala. Jeesus علیه السلام ei käskenyt seuraajiaan palvomaan häntä, vaan Jumalaa, kuten Koraanissa kerrotaan: “Ja kun Jumala sanoo: ´Oi Jeesus, Marian poika! Oletko sanonut ihmisille: ´Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella´, hän (Jeesus) vastaa: ´Ylistys olkoon Sinulle, en voinut sanoa sellaista, johon minulla ei ollut oikeutta´ “(Koraani 5:116)
Eikä Jeesus علیه السلام rukoillut rukoillessaan itseään, vaan Jumalaa. Evankeliumissa Jeesuksen علیه السلام kerrotaan sanoneen: “On kirjoitettu: ‘Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” (Luukas 4:8)
Perusperiaate käy ilmi Koraanin ensimmäisessä kappaleessa, jota kutsutaan nimellä “al-Fatihah” luku, säkeessä 4:
“Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi.” (Koraani 1:4)
Muualla viimeisessä paljastusten kirjassa, Koraanissa, Jumala sanoi myös:
“Teidän Herranne sanoo: ´Kutsukaa Minua, Minä vastaan teille´” (Koraani 40:60)
On syytä painottaa, että islamin (eli yksin Jumalan palvomisen) ydinsanomaan kuuluu myös se, että Jumala ja Hänen luomuksensa ovat selvästi eri asioita. Jumala ei ole luomustensa tasolla tai osa luomakuntaansa, eikä Hänen luomuksensa ole Hänen tasollaan tai osa Häntä.
Tämä saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta monikin palvoo Luojan sijaan luotua tietämättömänä tai välinpitämättömänä tästä ydinsanomasta. Uskotaan, että Jumala on olemassa jokaisessa luomuksessaan tai ollut läsnä joissain osissa luomuksiaan. Sillä on sitten oikeutettu Jumalan luomakunnan palvominen ja kutsuttu sitä Jumalan palvonnaksi. Islamin viesti, kuten Jumalan profeetat sen toivat, määrää kuitenkin palvomaan yksinomaan Jumalaa ja välttämään palvomasta Hänen luomuksiaan joko suoraan tai epäsuoraan. Koraanissa Jumala sanoo selvästi: “Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan: ´Palvelkaa Jumalaa ja välttäkää syntisiä.´ ” (Koraani 16:36)
Kun jumalkuvien palvojilta kysytään, miksi he kumartavat ihmisten luomia kuvia, vastaus kuuluu, etteivät he palvo kivisiä kasvoja, vaan Jumalaa, joka on patsaassa läsnä. He väittävät kivipaasin olevan Jumalan voiman kohde, eikä täten itse Jumala! Se, joka ajattelee Jumalan olevan läsnä Hänen luomissaan esineissä tai asioissa, syyllistyy epäjumalanpalvontaan. Se, joka ymmärtää islamin todellisen merkityksen ja viestin, ei koskaan alistuisi jumalakuvien palvontaan, vaikka se olisi miten hyvin järkiperäistettyä tahansa.
Ne, jotka väittävät olevansa itse jollakin tavalla jumalaisia olentoja, perustavat käsityksensä usein harhaluuloon, että Jumala olisi läsnä ihmisessä. He menevät sitäkin pidemmälle väittäen Jumalan olevan läsnä heissä enemmän kuin meissä muissa, ja että muiden tulisi alistua heidän tahtoonsa ja palvoa heitä jumalina. Samaten itseään jumalten perillisiksi väittävät vakuuttavat tehokkaasti ihmisiä, jotka valheellisesti uskovat Jumalan olevan läsnä ihmisessä.
Islamin ydinviestin ja sen merkitykset ymmärtäneelle pitäisi olla erittäin selvää, ettei yksikään ihminen ansaitse palvontaa missään olosuhteissa. Jumalan uskonnon koko perusta on kutsu palvomaan yksin Luojaa ja hylkäämään luotujen palvonta kaikissa muodoissaan. Tämä on islamin moton merkitys, moton, joka kuuluu näin: “Laa ilaaha illaa Allah” (ei ole muuta jumalaa kuin Yksi ainoa Jumala, jolla on oikeus tulla palvotuksi.)
Tämän lausuminen vilpittömästi ja usko profeettoihin tekee ihmisestä automaattisesti muslimin ja vilpitön usko tähän uskontunnustukseen takaa hänelle paratiisin. Siksi viimeisen islamin profeetan ﷺ on raportoitu sanoneen: “Se, joka sanoo: ‘Ei ole muuta jumalaa kuin Allah’, ja kuolee pitäen kiinni tästä uskosta, pääsee Paratiisiin.´” (Muslim)
Tämä uskontunnustus edellyttää, että henkilö antautuu täysin Jumalalle, kuten Hänen profeettansa ovat opettaneet. Se myös edellyttää, että uskova luopuu vääriin jumalien palvonnasta.
Väärien uskontojen viesti
Maailmassa on niin monta lahkoa, kulttia, uskontoa, filosofiaa ja liikettä, jotka kaikki väittävät tarjoavansa ainoata, oikeaa tietä Jumalan luo! Miten voimme saada selville, mikä niistä on oikeassa vai ovatko ne kaikki oikeassa? Yksi tapa oikean vastauksen löytämiseksi on poistaa kaikki pinnalliset erot erilaisista opeista ja tunnistaa keskeiset, suorat tai epäsuorat palvonnan kohteet. Väärillä uskonnoilla on yksi yhteinen tekijä, mitä Jumalaan tulee: ne väittävät kaikkien ihmisten olevan jumalia, tiettyjen ihmisten olevan jumalia, luonnon olevan Jumala tai että Jumala on ihmisen mielikuvituksen tuotetta.
Näin ollen voidaan sanoa, että väärien uskontojen viestiin kuuluu se, että Jumalaa voi palvoa jossakin Jumalan luomassa muodossa. Väärät uskonnot kutsuvat ihmiset palvomaan luomistyötä kutsumalla sitä tai osaa siitä Jumalaksi. Esimerkiksi profeetta Jeesus علیه السلام kutsui seuraajansa palvomaan Jumalaa, mutta nykyajan Jeesuksen seuraajat väittävät hänen olleen Jumala.
Buddha oli uudistaja, joka toi lukuisia humanitaarisia uudistuksia ja periaatteita Intiassa vallitsevaan uskontoon. Hän ei väittänyt olevansa Jumala, eikä kehottanut seuraajiaan palvomaan häntä sellaisena. Tänä päivänä useimmat buddhalaiset Intian ulkopuolella pitävät Buddhaa Jumalana ja käyttävät Buddhan näköisiä patsaita Jumalan välikappaleina.
Kun tunnistamme palvonnan kohteen, voimme helposti havaita väärät uskonnot ja niiden alkuperän teennäisyyden. Kuten Jumala sanoi Koraanissa: “Ne, joita Jumalan ohella palvelette, ovat pelkkiä nimiä, jotka te ja teidän esi-isänne ovat keksineet, Jumala ei ole siihen ylhäältä valtuutta antanut. Tuomio kuuluu Jumalalle yksin. Hän on määrännyt, ettette ketään muuta palvele kuin yksin Häntä. Tämä on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä.” (Koraani 12:40)
Voidaan sanoa, että kaikki uskonnot opettavat hyviä asioita, joten miksi sillä olisi väliä, mitä niistä seuraamme? Vastaus siihen on se, että väärät uskonnot opettavat kaikkein suurinta pahaa, luomistyön palvontaa. Luomistyön palvominen on ihmiskunnan suurin synti, sillä se on ristiriidassa Hänen luomistyönsä tarkoituksen kanssa. Ihminen luotiin palvomaan pelkästään Jumalaa, kuten Allah hyvin selkeästi sanoi Koraanissa: “Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni.” (Koraani 51:56)
Siksi epäjumalanpalvonnan tunnusmerkit täyttävä luomistyön palvonta on ainoa anteeksiantamaton synti (tuonpuoleisessa). Se, joka kuolee pitäen kiinni jumalkuvien palvonnasta, on sinetöinyt kohtalonsa seuraavassa elämässä. Vaihtoehtoja ei ole, tämä on paljastettu fakta, jonka Jumala ilmoitti viimeisessä ilmestyksessään ihmiselle: “Totisesti Jumala ei anna anteeksi, että palvellaan jotakuta Hänen vertaisenaan. Kaiken muun paitsi tämän antaa Hän anteeksi kenelle tahtoo.” (Koraani 4:48, 4:116)
Jumalan uskonnon yleismaailmallisuus
Koska väärän uskonnon seuraamisen seuraukset ovat niin vakavat, todellisen Jumalan uskonnon on pakko ollut olla yleismaailmallisesti ymmärrettävissä ja saavutettavissa menneisyydessä ja tulee jatkua sellaisena ympäri maailmaa aikojen loppuun saakka. Toisin sanoen todellista Jumalan uskontoa ei voi sitoa pelkästään tiettyihin ihmisiin, paikkaan tai aikakauteen. Ei liioin ole loogista, että sellainen uskonto asettaisi ehtoja, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisen Jumala-suhteen kanssa, kuten vaikkapa kaste tai usko ihmiseen tai muuhun välikäteen pelastajana. Islamin universaalius piilee islamin perusperiaatteessa ja sen määritelmässä (antautuminen Jumalan tahtoon). Olinpaikastaan riippumatta, missä ihminen ikinä ymmärtääkin, että Jumala on Yksi ja erillinen omasta luomistyöstään, ja omistaa elämänsä Hänelle, hänestä tulee muslimi ruumiiltaan ja sielultaan ja hän voi päästä Paratiisiin.
Näin ollen kenestä tahansa, milloin tahansa, kaikkein kaukaisimmissa maailman kolkassa voi tulla muslimi, Jumalan uskonnon, islamin seuraaja vain hylkäämällä luomistyön palvonnan ja kääntyen ainoastaan Jumalan puoleen. On tärkeää todeta, että antautuakseen täysin Jumalan tahtoon, ihmisen täytyy jatkuvasti tehdä valintoja oikean ja väärän välillä. Ihmisellä on tosiaankin Jumalan antama voima erottaa oikea väärästä, mutta myös tehdä valintoja. Nämä Jumalan antamat voimat tuovat tullessaan valtavan vastuun, sillä ihminen vastaa tekemistään valinnoista Jumalalle. Siksipä ihmisen tulee pyrkiä tekemään hyvää ja välttämään pahaa. Nämä käsitteet ilmenevät viimeisessä ilmestyksessä seuraavasti: “(Koraaniin) uskovat ja myöskin ne jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan (islamin monoteismiin) ja Viimeiseen päivään (jolloin Jumala on ainoa pelastaja) ja elävät hurskaasti, saavat totisesti palkkansa Herransa luona, ei mikään pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.” (Koraani 2:62)
Jos he eivät jostain syystä hyväksy viimeistä viestiä senkään jälkeen, kun se heille on selkeästi selvitetty, he ovat suuressa vaarassa. Viimeinen Profeetta ﷺ sanoi: “Siitä, joka kristityistä ja juutalaisista kuulee minusta, muttei tunnusta uskoaan siihen, mitä olen heille tuonut ja kuolee siinä tilassa, tulee Helvetin asukas.” (Muslim)
Jumalan tunnistaminen
Tässä kohdassa nousee kysymys: miten kaikki ihmiset voivat uskoa yhteen, ainoaan ja oikeaan Jumalaan, kun otetaan huomioon heidän erilaiset taustansa, yhteisönsä ja kulttuurinsa? Voidakseen palvoa yhtä ja ainoaa Jumalaa, ihmisellä on oltava mahdollisuus tietää Hänestä. Viimeinen paljastus opettaa, että jokaisessa ihmisessä on ainoan ja oikean Jumalan tunnusmerkit heidän sieluissaan, sillä niistä heidät on luotu.
Koraanin seitsemännessä luvussa (Al-A’raaf, jakeet 172-173), Jumala kertoo, että luodessaan Aatamin, hän loi kaikki Aatamin jälkeläisetkin, jotka vannoivat uskollisuuttaan sanomalla: “Enkö ole Herranne?´ he vastasivat: ´Kyllä, me olemme sen todistajia´ ”
Allah kertoo, miksi koko ihmiskunta oli todistamassa sitä, että Hän on heidän Luojansa ja ainoa oikea palvonnan kohde. Hän sanoi: “…niin tarkoitti tämä sitä, ettette te ylösnousemuspäivänä voisi sanoa: ´Me olimme totisesti tietämättömiä tästä´ ” (Koraani 7:172)
Siksipä emme siis ylösnousemuksen päivänä voi sanoa, ettemme tienneet Allahin olevan Jumalamme ja ettei kukaan kertonut meille, että meidän tulisi palvoa pelkästään Allahia. Allah selitti asiaa vielä tarkemmin: “tai ettette voisi sanoa: ´Äitimme ja isämme ennen meitä kumarsivat muita Jumalan rinnalla, ja olemme vain heidän jälkeläisiään. Hävitätkö meidät sen tähden, mitä harhain palvojat tekivät?´ ” (Koraani 7:173)
Näin ollen jokaisella vastasyntyneellä on luonnostaan usko Jumalaan ja taipumus palvoa ainoastaan Häntä. Tätä sisäänrakennettua uskoa ja taipumusta kutsutaan arabian kielessä nimellä “Fitrah”.
Profeetta Muhammad ﷺ raportoi Allahin sanoneen: “Loin palvelijani oikeaan uskontoon, mutta paholaiset saivat heidät eksymään tieltään.” (Muslim)
Profeetta ﷺ myös sanoi, että “Jokainen lapsi syntyy Fitrassa. Hänen vanhempansa tekevät hänestä juutalaisen, kristityn tai zarathustralaisen…” (Muslim)
Jos lapsen annettaisiin olla, hän palvoisi Jumalaa omalla tavallaan, mutta kaikkiin lapsiin vaikuttaa heidän oma ympäristönsä. Aivan kuten lapsi alistuu fysiikan laeille, jotka Allah on luontoon luonut, hänen sielunsa alistuu luonnollisesti myös sille tosiasialle, että Allah on hänen Luojansa ja Valtiaansa. Jos hänen vanhempansa yrittävät saada hänet seuraamaan toisenlaista polkua, lapsi ei ole varhaisessa iässään riittävän vahva vastustamaan vanhempiensa tahtoa. Näissä tapauksissa lapsen seuraama uskonto johtuu perinteestä tai kasvatuksesta, eikä Jumala pidä häntä vastuussa uskostaan, ja jättää tämän rankaisematta tiettyyn elämänvaiheeseen saakka.
Jumalan merkit
Läpi ihmisen elämän aina syntymästä kuolemaan, ainoan ja oikean Jumalan merkit näyttäytyvät hänelle joka puolella maailmaa ja hänen omassa sielussaan, kunnes tulee selväksi, että on olemassa yksi ja ainoa Jumala (Allah). Jumala sanoo Koraanissa: “Me osoitamme heille pian merkkimme sekä kaukaisilla seuduilla että heidän oman kansansa keskuudessa, kunnes totuus kirkastuu heille kokonaan.” (Koraani 41:53)
Tässä esimerkki Jumalan varoituksesta miehelle tämän epäjumalanpalvonnasta. Amazonin sademetsän lounaisosassa, Etelä-Amerikan Brasiliassa, alkukantainen heimo rakennutti majan jumalpatsaalleen, Skwatchille, joka edusti heille kaikkivoipaa Jumalaa. Seuraavana päivänä nuori mies astui majaan kunnioittamaan Jumalaa ja kun hän oli heittäytynyt maahan palvomaan hänelle opetettua Luojaansa ja Ylläpitäjäänsä, kapinen ja kirppuinen koira tassutteli majaan. Nuori mies katsoi juuri ajoissa ylös ja näki koiran nostavan jalkaansa ja virtsaavan epäjumalkuvan päälle. Raivostuneena nuorukainen ajoi koiran ulos temppelistä, mutta rauhoituttuaan tajusi, ettei patsas voinutkaan olla Kaikkeuden Valtias. Hän päätteli, että Jumalan on oltava toisaalla. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, koiran virtsaaminen epäjumalan päälle oli Jumalan merkki tuolle nuorelle miehelle. Merkki oli Jumalan viesti siitä, että hän palvoi väärää jumalaa. Se vapautti hänet seuraamasta orjallisesti oppimaansa epäjumalanpalvontaa. Näin miehelle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko etsiä todellista Jumalaa tai jatkaa virheellisellä tiellään.
Allah mainitsee Profeetta Abrahamin علیه السلام tehtävän Jumalalle esimerkkinä siitä, miten merkkejä seuraavat johdatettaisiin oikealle polulle: “Ja tällä tavoin näytimme Me Aabrahamille taivaitten ja maan valtakunnan, jotta hän kuuluisi uskostaan varmoihin. Kun yö pimeni hänen ylleen, havaitsi hän tähden ja sanoi: ´Tämä kai on Herrani´, mutta kun se laski, sanoi hän: ´En rakasta niitä, jotka painuvat alas.´ Ja kun hän näki kuun nousevan, sanoi hän: ´Tämä kai on Herrani´, mutta kun se laski, sanoi hän: ´Jollei Herrani johda minua, joudun minä totisesti harhaan.´ Ja kun hän näki auringon nousevan, sanoi hän: ´Tämä kai on Herrani, onhan se suurin.´ Mutta kun se laski, sanoi hän: ´Kansani, minulla ei ole tekemistä minkään kanssa, jonka te asetatte Jumalan rinnalle. Minä käännän kasvoni sen puoleen, joka on luonut taivaat ja maan, olen oikeauskoinen enkä monijumalainen.´ ” (Koraani 6:75-79)
Kuten aiemmin mainittiin, profeetat lähetettiin kaikille kansoille ja heimoille tukemaan ihmisen luontaista uskoa Jumalaan ja ihmisen sisäsyntyistä taipumusta palvoa Häntä sekä vahvistamaan taivaallista totuutta jokapäiväisinä Jumalan antamina merkkeinä. Vaikka isoa osaa profeettojen opetuksista on vääristelty, osa heidän Jumalalta saamistaan viesteistä on säilynyt muuttumattomana ja ohjannut ihmiskuntaa valinnoissa oikean ja väärän välillä. Jumalalta aikojen saatossa saadut viestit näkyvät juutalaisten Tooran Kymmenessä käskyssä, jotka myöhemmin omaksuttiin kristinuskoon, sekä murhaa, varastamista ja aviorikosta koskevissa laeissa, jotka ovat edelleen käytössä ympäri maailmaa.
Jumalan merkit yhdistettynä Hänen profeettojensa Häneltä saamiin ja tuomiin ilmestyksiin, koko ihmiskunnalle on annettu mahdollisuus tunnistaa ainoa oikea Jumala.
Siksi jokainen sielu on vastuussa uskostaan Jumalaan ja ainoan oikean Jumalan uskonnon eli islamin – joka tarkoittaa täydellistä antautumista Hänelle, jolla on oikeus tulla palvotuksi – hyväksymisestä totuudeksi.
Lopuksi
Edellä on osoitettu, että islamin uskonnon nimi ilmaisee islamin kaikkein olennaisinta periaatetta eli Jumalalle alistumista, eikä “islam”-nimeä pyhien kirjoitusten mukaan keksinyt suinkaan ihminen, vaan Jumala. On myös osoitettu, että ainoastaan islam opettaa Jumalan ja Hänen kykyjensä ainutlaatuisuutta ja vaatii palvomaan yksin Jumalaa ilman välikäsiä. Koska Jumala juurrutti ihmiseen taipumuksen palvoa Häntä ja paljastaa merkkejään jokaiselle, islamin ovet ovat aina olleet avoinna kaikkina aikoina kaikille kansoille – kenestä tahansa voi tulla muslimi.
Näin pähkinänkuoressa, moni seikka tukee vakuuttavasti sitä, että aikojen alusta saakka islam on ollut ja tulee aina olemaan ainoa tosi uskonto, esiteltiinpä se millä kielellä hyvänsä. Islamin nimen merkitys (alistuminen Jumalalle), Jumalan ainutlaatuisuuden tunnustaminen ja se, että islam on ollut kaikkina aikoina koko ihmiskunnan saavutettavissa.
Lopuksi pyydämme Ylhäistä Allahia pitämään meidät oikealla tiellä, jolle Hän on meidät johdattanut. Suokoon Hän siunauksensa ja armonsa yllemme, sillä Hän on kaikkein armeliain. Ylistys Allahille, maailman Valtiaalle, sekä rauhaa ja siunausta Profeetta Muhammadille ﷺ ja kaikille Jumalan profeetoille ja heidän oikeamielisille seuraajilleen.
- علیه السلام Aleihi salaam, tarkoittaa “Rauha olkoon hänen kanssaan.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen
- ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
- Muslim on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.