Profeetan ﷺ kirje
Bysantin keisarille OSA 1/3
Artikkelin järjestely
Tämä artikkeli koostuu ensimmäisestä osasta, joka kertoo taustat liittyen kahteen tarinaan, jotka kerrotaan toisessa ja kolmannessa osassa. Pääasiallinen tarina on Abu Sufian ibn Harbin kertomus Abdullah ibn Abbasille liittyen hänen tapaamiseensa Herakleioksen kanssa Jerusalemissa, ja teksti löytyy myös Sahiih al-Bukharin hadithista (perimätieto). Liitteenä tähän kertomukseen on toinen kertomus, jonka kertojana oli Jerusalemin kuvernööri, ibn al-Natur. Tarinoissa olevien tapahtumien perusteella on selvää, että Herakleios kutsui kansansa Homsissa islamiin vasta Abu Sufianin tapaamisen jälkeen Jerusalemissa. On myös selvää, että Herakleios kutsui Abu Sufianin luokseen kuultuaan uutiset Arabian Profeetasta. Lisäksi on epäilemättä selvää, että kun Abu Sufian tapasi Herakleioksen, jälkeen mainitulla oli hallussaan kirje Profeetalta ﷺ. Siksi olenkin jakanut ibn al-Naturin kertomuksen kahteen osaan, joiden tapahtumat sijoittuvat sattumalta kahteen eri paikkaan. Ensimmäisen osan tapahtumat sijoittuvat Jerusalemiin aikaan ennen Abu Sufianin ja Herakleioksen tapaamista. Toinen kertomus kertoo Homsista sen jälkeen, kun Herakleios lähti Jerusalemista. Olen myös sijoittanut ensimmäisen ja toisen osan ennen ja jälkeen Aby Sufianin kertomusta. Molemmat tarinat ovat ibn Abbasin kertomia.
Abu Sufian ibn Harb
Vaikka Abu Sufian lopulta kääntyikin islamiin, hän oli suurimman osan urastaan sitä katkerasti vastaan Profeetan ﷺ elinaikana. Hän oli Quraish-heimoon kuuluneen Umaiiad-klaanin johtaja ja koko Quraish-heimon päällikkö, jonka vuoksi hän oli yksi Mekan vaikutusvaltaisimpia miehiä profeetta Muhammadin ﷺ elinaikana. Hänen iso-isoisänsä oli Abdul Shams ibn Abd al-Manaf, jonka veli puolestaan oli Hashim, profeetta Muhammadin ﷺ iso-isoisä, joten he olivat kaukaiset serkukset keskenään. Abu Sufianin asema teki hänestä vihollisen Muhammadille ﷺ, jota hän piti uhkana valta-asemalleen ja Quraish-jumalien pilkkaajana. Hänen johtamansa Quraish-heimon ja varhaisten muslimien väliset vihamielisyydet äityivät niin pahoiksi, että osapuolten välillä käytiin useita taisteluja muslimien Medinaan muuttamisen jälkeen. Hän oli itse mukana taisteluissa ja johdatti Quiraish-armeijaa Uhudin taistelussa vuonna 625. Hudaibijan rauhansopimuksen jälkeen vuonna 628 hän lähti kauppakaravaanin mukana Suur-Syyriaan ja hänet kutsuttiin Caesarin luokse Jerusalemiin. Sillä välin Quraish-heimon liittolaiset rikkoivat profeetta Muhammadin ﷺ kanssa tehtyä rauhansopimusta, kun Abu Sufian oli palaamassa takaisin Mekkaan. Tietäen, että muslimit olivat nyt vapaita puolitoista vuotta aikaisemmin tehdystä rauhansopimuksesta, hän matkusti itse Medinaan tekemään uutta sopimusta, mutta palasi tyhjin käsin. Muslimit hyökkäsivät Mekkaan vuonna 630. Nähdessään kirjoituksen seinällä hän pakeni kaupungista, mutta palasi myöhemmin ja hyväksyi islamin uskonnokseen.
Profeetta ja Keisari
Profeetta Muhammad ﷺ ja Keisari Herakleios olivat lähes samanikäisiä. Heillä oli noin 5 vuotta ikäeroa ja molemmat elivät kuusikymppisiksi. Herakleioksen valtakausi oli sotilaallisen menestyksen ylä- ja alamäkeä. Vuonna 609 hänen ollessaan 40-vuotias, profeetta Muhammad ﷺ sai ensimmäisen ilmestyksensä, joka loi alun hänen profeettiudelleen. Vuonna 610 Herakleios syöksi Keisari Procuksen vallasta ja otti tämän paikan, mutta hänen valtakautensa alkoi tappiollisesti hänen armeijansa hävittyä taistelut sekä Palestiinassa että Turkissa vuosina 614-619. Nämä tappiot, sekä siitä seuranneet roomalaisten voitot mainittiin myös Koraanissa:
“Roomalaiset on voitettu lähellä olevassa maassa, mutta lähitulevaisuudessa he tappionsa jälkeen pääsevät voittajiksi vähemmässä kuin kymmenessä vuodessa.” (Koraani 30:2-4)
Roomalaisten Khosraulle menetettyjen alueiden uudelleenvalloitus alkoi vuonna 625 ja päättyi voitokkaasti vuonna 627. Seuraavana vuonna profeetta Muhammad ﷺ lähetti seuraavan kirjeen Herakleiokselle Dihia al-Kalbin mukana matkallaan Syyrian kuvernööri Bostra al-Shamin luo.
Kirje
Profeetta Muhammadin ﷺ lähettämä kirje löytyy kokonaisuudessaan Abu Sufianin kertomuksesta ja olen liittänyt sen tähän sanasta sanaan, kuten Herakleios sen ääneen luki tuttaviensa edessä.
Armollisen ja hyväntekeväisen Jumalan nimeen.
Tämä kirje on Bysantin hallitsija Herakleiokselle Muhammadilta, Jumalan palvelijalta ja Hänen sanansaattajaltaan.
Olkoon hänellä rauha, joka kulkee oikeaa polkua.
Kirjoitan sinulle tämän kutsun liittymään islamiin. Jos sinusta tulee muslimi, olet turvassa – ja Jumala kaksinkertaistaa palkintosi, mutta jos hylkäät tämän kutsun islamiin, olet syyllistynyt alamaistesi väärin johdattamisen syntiin. Siksi pyydänkin sinua lukemaan seuraavan:
“Sano (juutalaisille ja kristityille) : ´Te Jalon kirjan omistajat, tulkaa yhteisymmärrykseen meidän kanssamme (uskonnon asiasta), että meillä olisi samoin kuin teilläkin, ettemme palvele muuta kuin ainoata Jumalaa emmekä aseta ketään Hänen rinnalleen, emmekä kukaan pidä toistamme herrana, (emme pidä herrana ketään muuta) paitsi Jumalaa.´ Jos he kääntyvät pois, niin sanokaa: ´Olkaa todistajina, että me olemme Jumalalle alamaisia. (muslimeja)´ “ (Koraani 3:64)
Muhammad, Jumalan Sanansaattaja.
Toisin kuin Khosrau II, jolle samanlainen kirje oli myös lähetetty, Herakleios säilytti kirjeen ja halusi selvittää, oliko kirjeen sisältö totta. Tämä oli hyvin erilaista verrattuna kirjeeseen, joka lähetettiin Sassanidien Keisari Khosrau II:lle. Abdullah ibn Abbasin mukaan jälkimmäinen lähetettiin Abdullah ibn Hudhafa al-Sahmin mukana matkallaan Bahrainin kuvernöörin luokse.
“Kun Khosrau luki kirjeen, hän repi sen. Saeed ibn al-Musaiyab sanoi Profeetan ﷺ kehoittaneen Jumalaa tuhoamaan ja hävittämään Khosraun ja hänen seuraajansa kokonaan ja ikuisesti.” (Bukhari)
Sassanidien Keisarikunta hajosi lähes välittömästi, ensin kärsittyään tappion roomalaisille ja sen jälkeen uusille muslimeille. Bysantin Keisarikunta, edelleen Herakleioksen alaisuudessa, hajosi Egyptissä, Palestiinassa ja Syyriassa. Kuitenkin toisin kuin Sassanidien Keisarikunta, Bysantin Keisarikunta jatkoi useissa eri muodoissa vielä 800 vuotta, kunnes Konstantinopoli lopulta kaatui. Tämä saattoi johtua siitä, miten hyvin erilaisesti kirjeitä käsiteltiin.
Profeetan ﷺ kirje Bysantin keisarille OSA 2/3
Vastaanotto
Herakleios saa uutisen Muhammadista
Ibn al-Natur oli Jerusalemin kuvernööri Herakleioksen alaisuudessa, joka puolestaan oli kristittyjen johtaja Suur-Syyriassa. Ibn al-Natur kertoo eräästä kerrastaan Jerusalemissa: ´´Herakleios heräsi aamulla surumielisenä. Jotkut papeista kysyivät miksi. Herakleios harrasti astrologiaa, joten hän oli yrittänyt sillä tavoin ennustaa tulevaa.´´
Kysymyksiin kuului vastaus: “Katsoin viime yönä tähtiin ja näin, että he, jotka harjoittavat ympärileikkausta, ovat saaneet johtajan (joka valloittaisi kaiken edessään). Keitä ovat he, jotka harjoittavat ympärileikkausta?”
Papit vastasivat: “Juutalaisten lisäksi ketkään eivät harjoita ympärileikkausta, eikä sinun tulisi pelätä heitä, anna määräys tappaa kaikki juutalaiset maassamme.”
Kesken keskustelun Ghassanin kuninkaan lähetti toi Herakleiokselle uutisia Jumalan Sanansaattajasta.
(Tämä uutinen saattoi olla itse kirje Profeetalta ﷺ)
Kuultuaan uutisen Herakleios käski pappia tarkistamaan, oliko Ghassanin lähetti ympärileikattu. Fyysisen tarkastuksen jälkeen todettiin, että mies oli ympärileikattu. Herakleios kysyi lähetiltä Arabien tavoista. Lähetti vastasi: “Myös Arabit harjoittavat ympärileikkausta.”
Tämän kuultuaan Herakleios sanoi: Arabien valtakausi on alkanut ja heidän kuningaskuntansa on oleva siitä todisteena.”
Seuraava tarina on Profeetan ﷺ kumppaneiden kertomuksista koostettu. Tarinan kertoi Abu Sufian Abdullah Ibn Abbasille, joka kertoi sen eteenpäin. (Bukhari) Ibn Abbas oli hyvin omistautunut oppilas Muhammadille ﷺ ja arvostettu Koraanin oppinut.
Abu Sufaianin tapaaminen Herakleios Caesarin kanssa
Vuonna 629, kolme vuotta ennen profeetta Muhammadin ﷺ kuolemaa, Herakleios valtasi Jerusalemin uudelleen voitokkaasti. Jerusalem oli kristittyjen kunnioitettu kaupunki ja Khosrau II oli ottanut sen sotasaaliikseen 15 vuotta aikaisemmin. Asuessaan siellä noin vuosi myöhemmin hän sai käsiinsä Muhammadin ﷺ lähettämän kirjeen. Kun hän luki sen, hän kysyi kirjeen kirjoittajan väestä hänen hallitsemillaan alueilla. Hänelle kerrottiin mekkalaisen kauppakaravaanin kanssa matkustavan Abu Sufianin käyvän kauppaa lähimailla. Hänet kumppaneineen kutsuttiin Keisarin luo Jerusalemiin. Hän saapui Herakleioksen eteen, jolla oli mukanaan bysanttilaiset läheisensä.
Herakleioksen esittämä kysymys ja heidän vastauksensa
Herakleios kutsui paikalle tulkkinsa, jotta hän saattoi kuulustella miehiä. Hän laittoi tulkin kysymään miehiltä kuka heistä oli itseään profeetaksi kutsuvalle miehelle läheisin.
Abu Sufian vastasi: “Olen hänen läheisin sukulaisensa tästä ryhmästä.”
Herakleios kysyi: “Mikä teidän suhteenne on?”
Abu Sufyan vastasi: “Hän on kaukainen serkkuni isäni puolelta.”
Herakleios määräsi: “Tuokaa hänet lähemmäs!” ja Abu Sufianin kumppanit tuotiin hänen taakseen. Hän käski tulkkiaan: “Kerro hänen kumppaneilleen, että aion kuulustella heitä miehestä, joka väittää olevansa profeetta. Jos he valehtelevat, he saavat maksaa.”
“Miten hänen sukulaisensa on teidän seurassanne?” Rooman Keisari jatkoi.
“Hän on aatelista sukua.” Abu Sufian vastasi.
Herakleios kysyi: “Onko teidän joukossanne ketään, joka olisi aikaisemmin väittänyt samaa, kuin hän? Tunnettiinko hänet valehtelusta ennen kuin hän alkoi väittämään olevansa kuka hän on? Oliko kukaan hänen esi-isistään kuningas?”
Jokaiseen kysymykseen Abu Sufian saattoi vain vastata “Ei.”
“Kuunteleeko hänen ylempikastinen kansansa häntä?”
Abu Sufian vastasi: “Häntä seuraavat voimattomat, eivät ylempikastiset.”
“Ovatko hänen seuraajansa lisääntymässä vai vähenemässä?”
“Lisääntymässä”, kuului vastaus.
Hän kysyi: “Onko teistä kukaan hyväksynyt hänen uskoaan, sitten kääntynyt siitä pois epäuskoisena?”
“Ei.”
Herakleios kysyi: “Rikkooko hän lupauksiaan?”
Karavaanin johtaja vastasi: “Ei. Meillä on hänen kanssaan rauhansopimus, mutta pelkäämme, että hän pettää meidät.”
Kuulustelu jatkui armottomana: “Oletteko taistelleet keskenänne?”
“Kyllä.”
“Miten taistelut ovat päättyneet?”
“Joskus hän voittaa, joskus me voitamme.”
“Mitä hän käskee tekemään, kun hän saarnaa?”
“Hän käskee meitä ylistämään ainoastaan Jumalaa ja kieltämään kaiken sen, mitä esi-isämme ovat opettaneet meitä palvomaan. Hän käskee meitä rukoilemaan, antamaan hyväntekeväisyyteen, olemaan siveellisiä, täyttämään lupauksemme ja luottamaan lähimmäisiimme.”
Abu Sufian myönsi myöhemmin, että hän olisi valehdellut Profeetasta ﷺ, jos hänen ei olisi tarvinnut seurata häpeää seurauksena siitä, että hänen kollegansa olisivat levittäneet sanaa hänestä valehtelijana. Hän vastasi niin totuudenmukaisesti kuin vain voi. Hän mainitsi myös pelkäävänsä Muhammadin ﷺ ja hänen kumppaneidensa petturuutta, sillä se oli hänen paras mahdollisuutensa välttyä negatiivisilta kommenteilta häntä vastaan.
Keisari arvioi kuulustelun
Lopetettuaan Abu Sufianin kuulustelun Profeetasta ﷺ, Herakleios päätti kertoa hänelle mitä oli kuulustelustaan oppinut. Hänen tulkkinsa tulkitsi hänen analyysinsa.
Hän sanoi: “Kysyin hänen sukulaissuhteistaan teihin ja sanoit hänen olevan itsellesi sukua. Todellakin, kaikki Jumalan Sanansaattajat tulevat kunnioitetuista suvuista.”
“Sitten kysyin oliko kukaan muu sinun heimossasi väittänyt sitä, mitä hän väittää ja vastasit siihen kieltävästi. Jos olisit vastannut toisin, olisin olettanut hänen ainoastaan seuraavan sitä, minkä oli aikaisemmin kuullut tai nähnyt.”
“Kysyin myös oliko hän valehdellut ennen väittämäänsä ja sinä vastasit kieltävästi. Tiedän, että mies, joka ei valehtele muista miehistä, ei myöskään valehtelisi Jumalasta.”
“Kysyin myös, oliko yksikään hänen esi-isistään kuningas. Jos olisit vastannut myöntävästi, olisin ajatellut miehen etsivän mahdollisuutta palauttaa vanha kuninkaallisuutensa uuteen loistoon.”
“Sitten kysyin, seuraako ylemmistö häntä ja sanoit heidän olevan nöyriä ja heikkoja. Todellakin, he ovat Sanansaattajan seuraajia.”
“Sitten kysyin, olivatko hänen seuraajamääränsä nousussa vai laskussa ja kerroit niiden olevan nousussa. Niin todellisessa uskossa tapahtuu, kunnes se on valmis.”
“Kysyin, oliko kukaan kääntynyt hänen uskoonsa ja sittemmin jättänyt sen. Vastasit kieltävästi ja juuri niin todellinen usko toimii, kun sen ilo ja riemu täyttää ihmisen koko sydämen.”
“Kysyin, oletteko koskaan taistelleet keskenänne. Vastasit myöntävästi lisäten, että onni oli toisinaan suosinut häntä, toisinaan teitä. Niin käy kaikille Sanansaattajille, mutta lopullinen voitto on kuitenkin hänen.”
“Kysyin, oliko hän koskaan ollut petollinen ja vastasit kieltävästi. Kaikki muutkin Sanansaattajat ovat rehtejä eivätkä koskaan petollisia.”
“Kysyin vielä mitä hän käskee teitä tekemään uskontonsa nimissä. Vastasit hänen käskevän palvomaan vain yhtä Jumalaa ja jättämään esi-isiesi väärät jumalkuvat huomiotta. Hän käskee teitä myös rukoilemaan, osallistumaan hyväntekeväisyyteen, olemaan siveellisiä, täyttämään lupauksenne ja olla luottavainen. Se sopii profeetan kuvaukseen.”
Ja niin Bysantin Caesar tunnusti Jumalan Sanansaattajan ﷺ profeettiuden.
Profeetan ﷺ kirje Bysantin keisarille OSA 3/3
Herakleios kutsuu alamaisensa
Kirjeen julkinen lukutilaisuus
Kun Herakleios oli varmistunut totuudesta Muhammadin profeettiudesta ﷺ, hän sanoi: “Tiesin, että hän tulisi, mutta en olisi arvannut, että hän tulisi joukostanne. Jos kertomanne on totta, hän hallitsee maata jalkojeni alla. Jos tietäisin näkeväni hänet kasvokkain, lähtisin tapaamaan häntä ja jos tapaisin hänet, pesisin hänen jalkansa.”
Tämä tapahtui sen jälkeen, kun ibn al-Natur raportoi Heraklioksen yrityksestä ennustaa tulevaisuutta tähdistä. On selvää, että hän “tiesi”, tai edes epäili, että vaikutusvaltainen profeetta oli noussut Arabien keskuudesta. Tässä vaiheessa hän pyysi tuomaan Jumalan Sanansaattajalta saamansa kirjeen, jotta hän voisi lukea sen ääneen kokoontuneille.
“Kun Herakleios lopetti puheensa ja oli lukenut kirjeen, kuninkaallisella pihalla kuului huutoa ja itkua, joten mekkalaiset poistettiin. Abu Sufian ihmetteli kumppaneilleen kovaan ääneen: “ibn abi-Kabshan sanat ovat tulleet niin selkeiksi, että jopa Bani-Asfarin kuningas (vaaleanahkaiset) pelkäävät häntä.”
Abu Sufian kertoi myöhemmin kertojalle: “Jumalan nimeen, pysyttelin piilossa varmana siitä, että Muhammad voittaisi vielä, kunnes Jumala vei sydämeni siihen pisteeseen, että hyväksyin islamin.”
Herakleios Homsissa
Sillä välin, ibn al-Naturin kertomuksen mukaan, Herakleios oli kirjoittanut kirjeen ystävälleen Roomassa koskien hänen saamaansa kirjettä. Hän luotti ystävänsä tietoon yhtä paljon kuin omaansakin. Hän lähti matkalle Jerusalemista Homsiin (antiikin Emesa), Syyriaan, jossa hän odotti vastausta.
Kun hän sai vastauksen ystävältään, hän huomasi ystävänsä olevan sitä mieltä, että merkit viittaavat uuden johtajan tuloon ja että johtaja olisi uusi, odotettu profeetta. Siitä paikasta Herakleios kutsui kaikki lähimmäisensä koolle kokoontumaan palatsiinsa Homsiin.
Kun hänen lähimmäisensä olivat kokoontuneet, hän määräsi kaikki palatsin ovet suljettaviksi. Hän käveli ulos ja sanoi: “Oi, bysanttilaiset! Jos haluatte onnistumista ja menestystä ja jos etsitte oikeanlaista opastusta ja haluatte keisarikuntanne säilyvän, osoittakaa uskollisuutenne uudelle, nousevalle Profeetalle!”
Kuullessaan kutsun, kirkon lähimmäiset juoksivat kohti palatsin portteja kuin lauma villihevosia, mutta ovet olivat suljetut. Ymmärrettyään heidän vihansa islamia kohtaan, Herakleios menetti toivonsa heidän suhteensa ja käski heidät palautettavaksi takaisin. Heidän palattuaan hän sanoi: “Sanoin äskeisen koetellakseni omistautuneisuuttanne ja olen nyt nähnyt sen.”
Ihmiset kumartuivat hänen edessään ja olivat tyytyväisiä ja Herakleios kääntyi pois uskostaan.
Homsin tapahtumista on muodostunut legendaarisia kertomuksia. On sanottu, että Herakleios ehdotti ensin hänen piispojaan kääntymään islamiin, mutta heidän kieltäydyttyään hän pyysi koko keisarikuntaa osoittamaan kunnioitusta islamin Profeettaa kohtaan. Kun he vuorostaan kieltäytyivät, hän ehdotti rauhaa muslimien kanssa ja sopimusta sotatoimien lopettamisesta. Kun tämäkin ehdotus kumottiin, hän lähti Syyriasta Bysanttiin, eikä enää huolehtinut keisarikuntansa eteläisestä osasta ja Antiokian itäpuolisesta osasta – hän ei koskaan itse lähtenyt taisteluun muslimeja vastaan, vaan lähetti epäpäteviä kenraaleja puolustamaan lähi-idän maitaan. Varmaa on vain se, että hän otti kirjeen ja väitetyn profeettiuden vakavasti ja yritti kääntää kansansa kaikin keinoin, ennen kuin luovutti.
Perintö
Historoitsija al-Suhaili on lähteenä kahdelle muulle tarinalle, jotka liittyvät Herakleiokselle lähetettyyn kirjeeseen, joihin molempiin on lisättynä ibn Hajarin kommentteja. Hän kommentoi, että al-Suhaili muisti kuulleensa kirjeestä, jota pidettiin jalokivirasiassa, joka osoitti omistajansa korkean aseman. Se oli perintökalu, joka oli ajautunut Franjan kuninkaan käsiin. Hänen jälkeläisensä uumoilivat sen joutuneen hänen haltuunsa Toledon valloituksen aikaan ja että muslimiarmeijan komentaja Abdul Malik ibn Saad sai tietää siitä kuninkaan jälkeläisten kautta 1100-luvulla. Jotkut Abdul Malikin kumppaneista totesivat, että muslimiarmeijan komentaja oli istunut alas Franjan kuninkaan kanssa, joka oli silloin poistanut kirjeen jalokivirasiasta. Kun Abdul Malik näki arvokkaan käärön, hän tajusi sen olevan hyvin vanha ja pyysi lupaa saada suudella antiikkista esinettä. Franjan kuningas kuitenkin kieltäytyi pyynnöstä.
Al Suhaili sanoi lisäksi, että hänelle oli kerrottu useasta eri lähteestä, että juristi Nuraddin ibn Saigh al-Dimashqi oli sanonut kuulleensa, että Saifuddin Flih al-Mansuri oli lähetetty mukanaan lahja Kuningas al-Mansur Qalaunilta Marokon kuninkaalle, joka oli lähettänyt lahjan eteenpäin Franjan kuninkaalle vastalahjana palveluksesta, josta ei ole selkeää tietoa. Franjan kuningas kutsui viestintuojan viettämään hetken kuningaskunnassaan, mutta tämä kieltäytyi tarjouksesta. Ennen hänen lähtöään kuningas kysyi Saifuddinilta, haluaisiko tämä nähdä arvokkaan esineen, joka saattoi häntä kiinnostaa (muslimina). Kuningas toi hänen eteensä lokerollisen laatikon, joka oli täynnä aarteita.
Yhdestä lokeroista hän otti esiin pitkän, timanteilla koristellun rasian (aivan kuin kynärasia). Hän avasi sen ja otti käärön esiin. Vanha paperi oli vaurioitunut ja kirjoitus oli hieman häivettynyt, mutta suurin osa kirjeestä oli säilynyt silkkiliinojen ansiosta, joihin kirje oli kääritty varastointia varten. Franjan kuningas sanoi: “Tämä on kirje, jonka esi-isäni Caesar sai Profeetaltanne ja nyt se on minulla perintönä. Esi-isämme jätti jälkeensä perinnön, josta hänen jälkeläisensä tulisi pitää huolta, mikäli haluavat jatkaa kuninkaina. Sen vuoksi olemme vahvasti vartioituja, kunhan kunnioitamme kirjettä ja pidämme sen piilossa. Siten kuningaskunta on tullut meidän käsiimme.”
On epävarmaa miten pitävä hänen väitteensä on siitä, että Herakleioksen valtakunta (joka oli virallisesti ollut koko Rooman Keisarikunnan Caesarin) oli annettu hänelle, sillä Bysantin valtakunta oli vielä olemassa idässä ja jatkoi vielä noin 150 vuotta siitä eteenpäin. Siitä huolimatta Herakleios olisi voinut lähettää kirjeen Roomaan, kuten aikaisemmin mainittiin; sitä olisi voitu pitää siellä ja antaa Visigoottisuvulle, kun Paavi Leo III teki Kaarle Suuresta Rooman Keisarin vuonna 800.
Emme voi sanoa, että kirje olisi selvinnyt vuosisatojen läpi, vaikka tarinat siihen suuntaan viittaavatkin. Yksi Profeetan ﷺ kirjeistä on edelleen olemassa alkuperäisessä muodossaan Topkapin (Istanbul) museossa.
Yhteenveto
Monien mielestä Herakleioksesta tuli muslimi salaa, sillä hän halusi selvittää olivatko Muhammadin ﷺ väitökset totta ottamalla selvää hänen taustoistaan, syistään ja vaikutuksestaan ihmisiin, hänestä itsestään, saavutuksistaan ja viestistään. Päätellen hänen vastauksestaan Abu Sufianille ja hänen kutsumisestaan yhteiskuntansa keskukseen Homsiin, hän vaikutti olevan vakuuttunut siitä, että profeetta Muhammad ﷺ oli aito. Ehkä hänen sydämensä oli jo valmiiksi taipunut monoteismiin, kuten profeetta ﷺ kirjeessään kehoitti ja hän todellakin pyrki välttämään tekemästä muiden harhaanjohtamisen syntiä. Hänen alamaisensa olivat kuitenkin vastustuksessaan liian ehdottomia. Hän antautui heidän painostukselleen, sillä hän pelkäsi kansannousua. Tästä syystä hän toimi samoin kuten Profeetan ﷺ setä, Abu Talib, joka uskoi Muhammadin ﷺ olevan profeetta ja suojeli tätä koko elämänsä kuolemaansa saakka, mutta ei siltikään antautunut islamille häpeän pelossa.