Astronomia

a. Maailmankaikkeuden luominen: “alkuräjähdys”

Astrofyysikot selittävät maailmankaikkeuden luomisen alkuräjähdykseksi kutsutulla ilmiöllä, joka on yleiseksi hyväksytty osaksi tieteellistä konsensusta. Astronomien ja fyysikoiden vuosikymmenten aikana keräämä kokeellinen ja havaintoihin perustuva tieto tukee käsitystä alkuräjähdyksteoriasta, jonka mukaan koko maailmankaikkeus oli alkujaan yhtenäinen massa (primäärinebula). Alkuräjähdyksen myötä perusvuorovaikutukset (vahva ja heikko vuorovaikutus, sähkömagneetismi ja gravitaatio) erkanivat toisistaan ja sitä seurasi galaksien, tähtien, ja lopulta planeettojen ja niiden kuiden muodostuminen. Maailmankaikkeuden alkuperä oli ainutlaatuinen, ja todennäköisyys sen esiintymiseen ‘sattumalta’ on nolla. Maailmankaikkeuden synnystä Koraani kertoo seuraavalla jakeella:

Eivätkö uskottomat huomaa, että taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedestä Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivätkö he sittenkään usko? [21:30]  Z.I. Ahsen Bören käännös.

Eivätkö uskottomat tiedä, että taivas ja maa olivat yhtä massaa, jonka Me erotimme ja toimme vedestä esiin kaiken elolliseen? Eivätkö he usko? (21:30) Jaakko Hämeen-Anttilan käännös

Vaikuttavaa yhdenmukaisuutta edellämainitun Koraanin jakeen ja alkuräjähdyksen välillä ei voi olla huomaamatta! Miten Arabian aavikoilla 1400 vuotta sitten ilmestynyt kirja voi sisältää näin perusteellisen tieteellisen totuuden?

b. Galaksien luomista edelsi yhtenäinen, kaasun kaltainen massa.

Tieteentekijät esittävät, että ennen galaksien syntyä aine oli alkujaan kaasumaisessa muodossa. Tiivistäen voidaan sanoa, että valtava kaasun tai pilvien kaltainen massa edelsi galaksien muodostumista. Parhaiten kyseistä ainetta voi ehkä kuvailla sanalla ‘savu’, arab. ‘dhukhan’, jollaiseksi varhaista maailmankaikkeutta kuvaillaan seuraavassa Koraanin jakeessa:

Sitten tuli vuoro taivaan, joka oli pelkkää usvaa, ja Hän sanoi sille sekä maalle: ´Tulkaa esiin kumpikin, suosiolla tai vastahakoisesti.´ Ja ne sanoivat kumpikin: ´Me tulemme suosiolla´”. [41:11]  Z.I. Ahsen Bören käännös.

Sitten Hän nousi taivaaseen, joka oli vielä pelkkä savua ja sanoi sille ja maalle: “Tulkaa esiin tahtoen tai tahtomattanne.” Ne vastasivat: “Me tulemme totellen.” Koraani 41:11  Jaakko Hämeen-Anttilan käännös

Jälleen käy Koraanissa esitetty fakta yhteen alkuräjähdysteorian kanssa, eivätkä profeetta Muhammadin (saws) aikaiset arabit voineet mitenkään olla siitä perillä. Mikä sitten voi olla tämän tiedon lähde?

c. Pallon muotoinen maa

Menneinä aikoina ihmiset uskoivat maan olevan litteä, ja varhaisissa kartoissa se kuvattiin kiekkona. Hellenistiseltä ajalta alkaen käsitys pallon muotoisesta maasta alkoi levitä purjehtijoiden havaintojen tukemana, ja viimeistään sir Francis Draken maailmanympäripurjehdus vuonna 1597 käänsi itsepäisimpienkin litteän maan kannattajien päät. Koraani ei koskaan tukenut harhakäsityksiä maan muodosta, kuten jo seuraavat jakeet osoittavat:

Etkö näe, että Jumala, liittää yön päivään ja päivän yöhön… [31:29]

Yhteen liittäminen tässä yhteydessä tarkoittaa yön hidasta ja asteittaista muuttumista päiväksi ja toisinpäin. Kyseinen ilmiö ei litteässä maassa olisi mahdollinen, sillä silloin muutos yön ja päivän välillä olisi yhtäkkinen.

Hän on luonut taivaat ja maan totuuden voimalla. Hän antaa yön verhota päivän ja päivän yllättää yön; Hän on luonut auringon ja kuun palvelemaan itseään, kumpikin kiitää aikansa kohti määränpäätä; Hän on todellakin valtava, suuri anteeksiantamuksessaan. [39:5]

Hän on todella luonut taivaan ja maan ja käärii päivän yöhön ja yön päivään. Hän on alistanut auringon ja kuun kulkemaan rataansa määräajan mukaan. Eikö Hän olekin Mahtava, Anteeksiantava? Jaakko Hämeen-Anttilan käännös    

Yön muutosta päiväksi kuvaillaan edellämainitussa jakeessa arabiankielisellä sanalla ‘kawwara‘, joka merkitsee limittäytymistä ja kiertymistä niin kuin käämi tai turbaani kiertyy kelalle. Jakeen kuvailema ilmiö on mahdollinen vain pallon muotoisessa maassa.

Maapallo ei ole täsmälleen pyöreä kuten pallo, vaan navoiltaan litteä. Sen muotoa kuvailee seuraava jae:

Ja sitten hän ulotti maan avaraksi [dahaha, 1. avara, 2. strutsin muna] [79:30]

d. ‘Kuun valo’ on heijastus

Varhaisissa sivilisaatioissa uskottiin kuun loistavan omaa valoaan. Jo 1400 vuotta sitten Koraani kuitenkin ilmoitti sen, minkä tiede on sittemmin vahvistanut, eli kuun valon olevan heijastus auringon valosta:

Siunattu olkoon Hän, joka on sijoittanut tähtisikermät taivaalle ja asettanut sinne myös päivän soihdun ja paistavan kuun. [25:61] 

Siunattu olkoon Hän, joka on asettanut taivaalle tähtikuvioita, auringon lyhdyksi ja kuunvalon valaisemaan. Koraani 25:61   Jaakko Hämeen-Anttilan käännös    

Koraanissa esiintyvä arabiankielinen sana auringolle on shams. Siihen viitataan myös sanoilla siraaj, ‘soihtu’, wahhaaj, ‘hehkuva lamppu’, ja diya, ‘loisteleva kunnia’. Kaikki kolme sanaa kuvaavat aurinkoa asianmukaisesti, sillä se luo ydinfuusiollaan voimakasta lämpöä ja valoa. Arabiankielinen sana kuulle on qamar, ja sitä kuvaillaan Koraanissa sanalla muniir. Kantasana on nur, valo, ja sen muoto muniir tarkoittaa valoa antavaa kokonaisuutta erotuksena valoa luovasta kokonaisuudesta, jollaiseen viitataan sanoilla siraaj, wahhaaj ja diya. Jälkimmäisiä Koraani käyttää vain auringosta puhuttaessa, ja kuuhun viitataan yksinomaan sanalla muniir. Tästä voidaan päätellä, että Koraani tunnustaa erot auringon ja kuun valojen luonnossa, kuten seuraavat jakeet tuovat ilmi:

Juuri Hän saattaa auringon paistamaan ja kuun loistamaan ja on määrännyt sille asentonsa, niin että te voitte tietää vuosien kulun ja ajanlaskun. Kaiken tämän Hän on tehnyt totuudessa. Hän selittää merkkinsä ihmisille, joilla on ymmärrystä. [10:5]

Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle? Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi. [71:15-16] Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta päällekkäin ja asettanut kuun niiden valoksi ja auringon lyhdyksi? Koraani 71:15-16 Jaakko Hämeen-Anttilan käännös

e. Aurinko pyörii akselinsa ympäri

Eurooppalaiset filosofit ja tiedemiehet uskoivat pitkään geosentriseen maailmaan, jossa maapallo pysyi paikallaan muiden taivaankappaleiden kiertäessä sitä. Geosentristä maailmankuvaa kutsutaan myös ptolemaiolaiseksi maailmankuvaksi toisella vuosisadalla eKr. eläneen tähtitieteilijä Ptolemaioksen mukaan, ja se oli vallitseva käsitys aina 1500-luvun alkupuolelle saakka, jolloin Nikolas Kopernikus esitteli teoriansa heliosentrisestä maailmasta.

Kopernikuksen esittämä maailmankuva, jossa planeetat kiertävät aurinkoa oli vallankumouksellinen. Se oli kuitenkin virheellinen siltä osin, että se esitti auringon pysyvän liikkumattomana paikallaan. Vasta saksalainen tiedemies Johannes Kepler päätteli vuonna 1609 julkaisemassaan Astronomia Novassa planeettojen pyörivän omien akseliensa ympäri ja kiertävän aurinkoa elliptisillä radoilla. Tämän tietämyksen valossa eurooppalaiset tiedemiehet pystyivät aukottomasti selittämään monet aurinkokunnan mekanismeista, mukaanlukien päivän ja yön vaihtelun.

Vielä Astronomia Novan jälkeenkään ei heti pystytty osoittamaan auringon pyörimisliikettä, kunnes saksalainen Johann Fabricius kaksi vuotta myöhemmin todisti sen auringonpilkuista päättelemällä. Minkä päätteleminen vei astronomeilta vuosisatoja oli kuitenkin jo kauan sitten näytetty Koraanissa:

Ja juuri Hän on luonut yön ja päivän sekä auringon ja kuun; kaikki kulkevat määrättyä rataansa. [21:33]

Liikettä kuvaa ylläolevassa jakeessa arabiankielinen sana yasbahun, joka on johdettu sanasta sabaha. Se sisältää ajatuksen kappaleesta itsestään tulevasta liikkeestä. Esimerkiksi ihmisestä puhuttaessa sanalla ei voitaisi tarkoittaa vedessä ajelehtimista tai mäkeä alas kierimistä, vaan merkitys olisi liikkumisessa kävelemällä tai uimalla.

Samaten jos sanaa käytetään taivaankappaleesta, ei sillä tarkoiteta vain avaruuden läpi leijumista, vaan siihen sisältyy ajatus myös sen omasta liikkeestä – akselinsa ympäri pyörimisestä. Sen lisäksi, että aurinko pyörähtää oman akselinsa ympäri noin 25 maapallon vuorokaudessa kiertää se myös rataansa linnunradan ympäri; 240 kilometrin sekuntivauhdilla yksi tällainen kierros vie noi 200 miljoonaa vuotta.

Eikä auringon ole sallittu kulkea kuuta nopeammin, yhtä vähän kuin yön on sallittu niellä päivää; vaan kaikki kulkee omaa rataansa. [36:40]

Jae mainitsee yhden astronomian keskeisimmistä faktoista: auringon ja kuun radat ja niiden kulun läpi avaruuden. Aurinkomme liikkuu kiertolaisineen kohti apeksiaan, joka on tarkkaan paikannettu Herkuleen tähtikuvioon.

Kuu pyörähtää akselinsa ympäri samassa ajassa, missä se kiertää maan, eli noin 29½ päivässä. Koraanin jakeiden tieteellistä tarkkuutta tässäkin asiassa ei voi olla hämmästelemättä. Eikö meidän siis tulisi pohtia kysymystä: “Mikä on Koraanin sisältämän tietämyksen alkuperä?”

f. Aurinko tulee sammumaan tietyn ajan kuluttua

Auringonvalo on sen pinnalla tapahtuvien reaktioiden aikaansaamaa sähkömagneettista säteilyä, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti viimeiset viisi miljardia vuotta. Sen väistämätön sammuminen kaukana tulevaisuudessa tulee johtamaan kaiken elämän sammumiseen maapallolla. Auringon olemassaolon väliaikaisuuteen viittaa seuraava Koraanin jae:

Aurinkokin kulkee radallaan vain määrätyn ajan, noudattaen kaikkivaltiaan, kaikkitietävän käskyä. [36:38] [Sama viesti välittyy myös jakeissa 13:2, 35:13, 39:5 ja 39:21]

Auringon sammumisesta kerrotaan edellämainitussa jakeessa arabiankielisellä sanalla mustaqarr, joka merkitsee ennalta määrättyä aikaa tai paikkaa. Koraani siis kertoo auringon kulkevan kohti sille määrättyä paikkaa määrätyn aikansa – tarkoittaen sen lopun vielä joskus koittavan.

g. Tähtienvälisen aineen läsnäolo

Aiemmin oletettiin järjestäytyneiden astronomisten joukkojen ulkopuolisen avaruuden olevan pelkkää tyhjiötä. Myöhemmin astrofyysikot havaitsivat tähtienvälisessä avaruudessa esiintyvän paljon erilaisia hiukkasia ja pienkappaleita, kuten sähköisesti varautuneista hiukkasista koostuvaa plasmaa, jota neljänneksikin aineen olomuodoksi kutsutaan (muut ovat kiinteä, neste ja kaasu). Tähtienvälisen aineen olemassaolon mainitsee seuraava Koraanin jae:

Hän on luonut taivaat ja maan ja kaiken, mikä niiden välillä on… [25:59]

Olisi järjetöntä kenenkään väittää, että Koraanin ilmoittamisen aikaan ihmisillä olisi ollut tietoa tähtienvälisestä aineesta.

h. Laajeneva maailmankaikkeus

Vuonna 1925 amerikkalainen astronomi Edwin Hubble todisti havaintojen pohjalta galaksien loittonevan toisistaan, mikä implikoi maailmankeikkeuden laajenevan. Nykyään universumin laajeneminen on hyväksytty tieteellinen fakta, ja se on jo pitkään tiedetty seuraavassa Koraanin jakeessa:

Ja taivaan olemme Me voimallamme kohottanut korkealle ja totisesti Me laajennamme sitä. [51:47]

Kirjaimellisesti arabiankielinen sana musi’un kääntyy ‘laajentaa sitä’, ja tässä yhteydessä se viittaa laajenevan maailmankaikkeuden luontiin. Kirjassaan Ajan lyhyt historia Stephen Hawking sanoo universumin laajenemisen havaitsemisen olevan “yksi 20. vuosisadan suurimmista älyllisistä vallankumouksista”.

Koraani mainitsi maailmankaikkeuden laajenemisen ennen kuin ihminen oli oppinut edes rakentamaan kaukoputkea. Tähtätieteellisten faktojen löytyminen Koraanista ei ehkä yllätä kaikkia, sillä arabit tunnetaan kyseisen tieteenalan edelläkävijöinä. Arabien tähtitiede olikin pitkään aikaansa edellä, mutta Koraani ilmoitettiin vuosisatoja ennen kuin arabialainen tiede alkoi kukoistaa. Lisäksi monet Koraanissa mainituista tieteellisistä tosiseikoista, kuten maailmankaikkeuden synty alkuräjähdyksessä eivät olleet arabeille tuttuja edes heidän tieteellisen kultakautensa huipulla. Koraanin sisältämät tieteelliset faktat eivät siten ole seurausta arabien astronomisesta tietämyksestä, vaan päinvastoin – arabit kunnostautuivat astronomian saralla nimenomaan Koraanin tieteelliesn maailmankuvan takia.