Badrin taistelu

Syyriaan matkalla ollut Quraishin karavaani pääsi muslimeilta karkuun. Muslimit odottivat sen paluuta. Jotkut muslimien tiedustelijat näkivät Abu Sufianin johtaman karavaanin ja kiiruhtivat kertomaan siitä ja sen koosta Profeetalle ﷺ . Jos tämä karavaani pysäytettäisiin, sillä olisi suuri taloudellinen vaikutus, joka saattaisi järisyttää koko Mekan kansaa. Muslimitiedustelijat ilmoittivat, että karavaani pysähtyisi Badrin kaivoille ja muslimit valmistautuivat pysäyttämään sen.

Abu Sufian sai kuulla käynnissä olevista valmisteluista matkallaan etelään ja lähetti kiireisen viestin Mekkaan, jotta paikalle lähetettäisiin armeija estämään muslimien aikeet. Tietoisina katastrofaalisista seurauksista, joita karavaanin pysäyttämisestä koituisi, he keräsivät niin paljon sotilaita kuin mahdollista ja lähettivät nämä kohtaamaan muslimit. Matkallaan Badriin armeija sai tiedon, että Abu Sufian oli onnistunut karkaamaan muslimeilta valitsemalla vaihtoehtoisen reitin merenrantaa pitkin. Noin tuhatpäinen mekkalaisarmeija jatkoi matkaansa Badriin antaakseen muslimeille opetuksen ja saadakseen heidät lopettamaan karavaaneihin kohdistuneet hyökkäykset.

Kuullessaan mekkalaisarmeijan tulosta, muslimit tiesivät, että heidän oli otettava rohkea askel eteenpäin. Jos muslimit eivät kohtaisi heitä Badrissa, mekkalaiset jatkaisivat islamin aseman horjuttamista kaikin mahdollisin keinoin ja saattaisivat jopa tunkeutua Medinaan tuhoamaan paikallisen hyvinvoinnin. Profeetta ﷺ järjesti tapaamisen neuvonantajiensa kanssa päättääkseen toimintasuunnitelmasta. Profeetta ﷺ itse ei halunnut johtaa muslimeita, sillä armeija koostui pääasiassa avustajista, joita ei sitonut Akaban lupauksen mukainen velvollisuus sotia omien maidensa ulkopuolella. Hän ei halunnut heidän ryhtyvän siihen, mihin he eivät olleet suostuneet.

Eräs avustajista, Sa’d ibn Mu’aadh, vahvisti heidän omistautumisensa Profeetalle ﷺ ja islamille. Hän sanoi seuraavasti: “Oi, Jumalan Profeetta! Me uskomme sinuun ja olemme todistaneet kaiken, mitä olet hyväksemme tehnyt. Julistamme täten yksimielisesti, että meille tuomasi viesti on itse totuus. Annamme sinulle lupauksemme ja olemme valmiit uhrautumaan puolestasi. Tottelemme sinun käskyjäsi mielellämme, ja Jumalan nimeen, jos tahtosi on, että me heitämme itsemme mereen, teemme sen käskyä kyseenalaistamatta, eikä yksikään meistä jäisi jälkeen. Emme kavahda ajatusta joutua taisteluun vihollistamme vastaan. Olemme kokeneita sodankävijöitä ja luotettavia taistelussa. Toivomme, että Jumala näyttää sinulle meidän kättemme kautta hyvät työt, jotka miellyttävät silmääsi. Johda meidät taisteluun Jumalan nimessä.”

Kun muuttajat ja avustajat olivat ilmaisseet rakkautensa ja tukensa Profeetalle ﷺ ja islamille, muslimit lähtivät Badriin hieman yli 300:n miehen vahvuudella. Heillä oli käytössään vain 70 kamelia ja kolme hevosta, joilla he ratsastivat vuorotellen. He etenivät kohti päivää, joka historiassa tunnetaan nimellä al-Yaum ul-Furqan, “erottelun päivä”. Se oli päivä, jolloin eroteltiin valo pimeydestä, hyvä pahasta ja oikea väärästä.

Taistelua edeltävänä päivänä Profeetta ﷺ vietti koko yön rukoillen. Taistelu käytiin Ramadanin 17. päivänä Hichran toisena vuotena, vuonna 624 jKr. Arabeille oli tavanomaista aloittaa taistelu kaksintaisteluilla. Muslimit saivat edun kaksintaisteluissa ja jotkut Quraishin notaarit menettivät henkensä. Quraishit raivostuivat ja käskivät tuhota muslimit kokonaan. Muslimit pitivät strategisen puolustusasemansa, joka puolestaan aiheutti mekkalaisille suuria miestappioita. Profeetta ﷺ rukoili Jumalaansa kaikin voimin nostaen kätensä niin korkealle ilmaan, että hänen viittansa putosi harteiltaan. Sillä hetkellä hän sai ilmestyksen, joka lupasi avun Jumalalta:

“…Totisesti autan teitä tuhannella enkelillä toinen toisensa jälkeen.” (Koraani 8:9)

Kuullessaan hyvät uutiset, Profeetta ﷺ määräsi muslimit hyökkäämään. Quraishin suuri ja mahtava armeija kavahti muslimien intoa, urheutta ja uskoa ja runsaiden tappioiden jälkeen heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta. Muslimit jäivät yksin taistelukentälle muutaman tuomitun mekkalaisen kanssa, joista yksi oli islamin arkkivihollinen, Abu Jahl. Quraishit hävisivät taistelun ja Abu Jahl oli kuollut. Jumalan lupaus oli tullut toteen:

“Pian hajoitetaan tuo joukko, ja he kääntyvät pakoon.” (Koraani 54:45)

Tässä, yhdessä tärkeimmistä taisteluista ihmisen historiassa, kuolleiden määrä oli ainoastaan 70-80 henkeä.

Mekan asema alkoi horjua ja Abu Sufianista tuli yksi vaikutusvaltaisimmista hahmoista kaupungissa. Hän tiesi paremmin kuin kukaan, ettei asiaa voitu jättää sikseen. Menestys poikii menestystä ja beduiiniheimot, jotka eivät koskaan hidastelleet kun kyse oli vallan tasapainosta, alkoivat kallistua liittolaisuuteen muslimien kanssa ja islam sai useita uusia jäseniä Medinassa.

1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.