Tapaa profeetta Muhammad

Vilkaisu Jumalan profeetan, Muhammadin ﷺ, fyysisiin ja moraalisiin luonteenpiirteisiin.

 ”Katselin häntä sekä kuuta. Hänellä oli päällään punainen vaate ja hän näytti minun silmiini kauniimmalta kuin kuu.” (At-Tirmidhi)1

Näin Jabib ibn Samura kuvaili viimeistä Profeettaa, hurskaiden johtajaa, uskovien prinssiä ja armollisimman valittua Jumalan lähettilästä Muhammadia. ﷺ

Hänellä oli miellyttävät kasvot, jotka olivat pyöreät, valkoiset ja kauniit. Hänen hiuksensa laskeutuivat korvannipukoihin. Hänen partansa oli paksu ja musta. Hänen kasvonsa loistivat, kun hän oli iloinen. Hän ei koskaan nauranut raikuvasti, vaan ilmaisi ilonsa miellyttävällä hymyllä. Hänen silmänsä olivat tummat ja silmäripsensä pitkät. Hänen pitkät kulmakarvansa olivat kaarevat. Häntä katsoessaan Medinan juutalaisten johtaja Abdullah ibn Salam julisti, että Muhammadilla ﷺ oli niin jalot kasvot, etteivät ne voineet kuulua valehtelijalle!

Hän oli keskimittainen, ei pitkä, eikä lyhyt. Hän käveli hieman eteenpäin nojautuen. Hän käytti parkittuja nahkasandaaleja. Hänen housunsa laskeutuivat säären puoleenväliin saakka tai joskus hänen nilkkojensa yläpuolelle. 

Hänen selässään vasemman olkapään kohdilla oli ”profeettiuden sinetti”. Kooltaan se oli kyyhkysen munan kokoinen, jossa oli syntymämerkin näköisiä pisteitä. Hänen kämmeniään kuvattiin pehmeämmiksi kuin silkkibrokadi.

Hänet tunnistettiin pitkän matkan päästä miellyttävästä tuoksustaan. Hänen hikipisaroidensa kuvailtiin olevan kuin helmiä. Hänen seuralaisensa keräsivät hänen hikeään ja sekoittivat sitä parfyymeihinsa, joista tuli tuoksultaan vieläkin parempia. 

Islaminoppien mukaan, jos jotakuta siunataan sillä, että hän näkee unessa profeetta Muhammadin ﷺ, on hän nähnyt hänet sellaisena kuin tämä oikeastikin on.

Muhammadilla ﷺ oli tapana pysyä hiljaa pitkiä aikoja, ja hän herätti eniten kunnioitusta ollessaan hiljaa. 

Puhuessaan hän ei lausunut mitään muuta kuin totuuden, ja hänen ääntään oli miellyttävä kuunnella. Hän ei puhunut kiireellä niin kuin moni nykyään tekee, hän puhui niin selkeästi, että jokainen, joka istui hänen seurassaan pystyi muistamaan hänen sanansa. Hänen puhettaan kuvailtiin sellaiseksi, että kuka tahansa olisi pystynyt halutessaan laskemaan hänen sanansa helposti. Hänen seuralaisensa kuvailivat, ettei hän ollut käytökseltään karkea, eikä sopimaton. Hän ei kironnut, eikä loukannut ihmisiä. Hän ainoastaan ilmaisi moitteensa sanomalla: ”Mikä vaivaa niitä ihmisiä, jotka tekevät tällaisia ja tuollaisia tekoja?” (Bukhari)

Hän vihasi eniten valehtelua. Joskus hänellä oli tapana toistaa itsensä kaksi tai kolme kertaa, jotta häntä kuuntelevat ymmärtäisivät häntä hyvin. Hänen puheensa ja saarnansa olivat lyhytkestoisia. Pitäessään puheita hänen silmänsä muuttuivat punaisiksi, hänen äänestään tuli voimakas ja hänen tunteensa tulivat esille aivan kuin hän varoittaisi välittömästä uhasta ja pian tapahtuvasta vihollisen hyökkäyksestä. Hän eli yksinkertaista elämää vailla ylenpalttisuutta ja ylellisyyttä. Hän käänsi selkänsä maanpäälliselle elämälle ja kääntyi siitä pois. Hän piti tätä elämää vankilana, ei paratiisina. Jos hän olisi tahtonut, hän olisi saanut kaiken haluamansa, sillä avaimet maallisen elämän aarteille asetettiin hänen käteensä, mutta hän kieltäytyi ottamasta niitä vastaan. Hän ei vaihtanut osaansa tulevasta elämästä tähän maalliseen elämään, sillä hän tiesi, että tämä elämä on vain käytävä, ei pysyvä asuinpaikka. Hän ymmärsi todella hyvin sen, että tämä maallinen elämä on vain läpikulkuasema, eikä huvittelupaikka. Hän asennoitui siihen sellaisena kuin se todellisuudessa on – pian hälvenevä kesäpilvi.

Siltikin Jumala sanoo, että Hän rikastutti Profeetan ﷺ ja nosti hänet köyhyydestä: ”Eikö Hän löytänyt sinut köyhänä ja tehnyt sinusta rikkaan?” (Koraani 93:8) Tämä rikkaus, josta Allah puhuu on ikuisen elämän rikkaus ja rikas on hän, joka tässä maallisessa elämässä saa Allahin johdatuksen. Mitä tulee maallisen elämän rikkauteen hänen vaimonsa Aishah sanoi: ”Kuukausi kului, eikä Muhammadin perhe sytyttänyt tulta kodissaan. He tulivat toimeen vain taateleilla ja vedellä. Jotkut Medinan asukkaat, jotka olivat hänen naapureitaan, lähettivät lampaidensa maitoa, josta hän antoi perheelleen ja joi itse.” (Bukhari & Muslim)2

Aishah sanoi, että Muhammadin ﷺ perhe ei koskaan syönyt leipää vatsansa täydeltä kolmea peräkkäistä päivää siitä asti, kun Profeetta ﷺ saapui Medinaan aina hänen kuolemaansa saakka kymmenen vuoden ajan.

Tästä kaikesta huolimatta hänellä oli tapana nousta rukoilemaan keskellä yötä osoittaakseen kiitollisuutensa Herralleen. Hän rukoili niin pitkään, että hänen jalkansa turposivat! Kun hänen vaimonsa kysyivät häneltä, että miksi hän palvoi Jumalaa niin paljon, hänen vastauksensa oli: ”Enkö olisi kiitollinen jumalanpalvelija?” (Bukhari & Muslim)

Yksi hänen seuralaisistaan, Omar, muisteli nälän päiviä, jolloin Profeetalla ﷺ ei ollut edes mätiä taateleita nälkänsä tyydyttämiseksi!

Abdullah ibn Mas’ud, toinen seuralainen ja todistaja sanoo, että kun Muhammad ﷺ heräsi unesta, olivat painautumien jäljet kaivertuneet ympäri hänen vartaloaan. Painautumat olivat tulleet hänen kovasta vuoteestaan, joka oli tehty palmun lehdistä. Abdullah valitti: ”Olkoon isäni ja äitini lunnaina puolestasi (arabialainen sanonta)! Miksi et antanut meidän valmistaa sinulle jotakin pehmeämpää, joka suojaisi sinua paremmin?” Hän (profeetta Muhammad) vastasi: ”Minulla ei ole mitään tekemistä tämän maailman kanssa. Olen tässä maailmassa kuin ratsastaja, joka pysähtyy puun varjon alle hetkeksi ja levähdettyään jättää puun taakseen ja jatkaa matkaansa taas.” (At-Tirmidhi)

Historian aikakirjoissa monet valloittajat tunnetaan verenvuodatuksesta ja pääkallopyramidien pystyttämisestä. Muhammad, olkoon Jumalan armo ja siunaukset hänen kanssaan, taas tunnetaan anteeksiannostaan. Hän ei koskaan kostanut kellekään, joka teki häntä kohtaan vääryyttä, eikä milloinkaan lyönyt ketään kädellään, ei naista eikä palvelijaa, paitsi jos hän taisteli rintamalla.

Hänen anteeksiantonsa oli nähtävissä päivänä, jolloin hän astui Mekkaan valloittajana sen jälkeen, kun hänet oli vääryydellä ajettu sieltä maanpakoon kahdeksaksi vuodeksi.

Hän antoi anteeksi niille, jotka vainosivat häntä ja pakottivat hänet ja hänen perheensä maanpakoon kolmeksi vuodeksi karuille vuorille ja pilkkasivat sekä nimittivät häntä hulluksi, runoilijaksi ja riivatuksi. Hän antoi anteeksi Abu Sufjaanille, joka oli yksi niistä pahoista ihmisistä, jotka juonivat häntä vastaan ja vainosivat häntä päivin ja öin. Hän myös antoi anteeksi Abu Sufjaanin vaimolle Hindille, joka silpoi Profeetan ﷺ muslimisedän kuolleen ruumiin ja söi tämän maksan raakana3. Profeetan ﷺ anteeksianto johti myöhemmin siihen, että Hind hyväksyi islamin totuudeksi. Kuka muu olisikaan yhtä ylevä luonteeltaan kuin kaikkein jaloin ja totuudellisin Jumalan lähettiläs?

Mekassa asunut Wahshi voitti takaisin vapautensa toimitettua palvelusta vastaan sillä, että tappoi Profeetan ﷺ sedän. Kun islam saavutti valta-aseman Mekassa, Wahshi pakeni Mekasta Taa’ifiin. Myöhemmin myös Taa’if antoi periksi muslimeille. Hänelle sanottiin, että Muhammad antaa anteeksi jokaiselle, joka hyväksyy islamin. Vaikka rikos oli niin suuri, Wahshi keräsi rohkeutensa ja tuli armon profeetalle ﷺ julistaen islaminsa, ja Muhammad ﷺ antoi hänelle anteeksi.

Hänen anteeksiantonsa ulottui jopa Habbar ibn Aswadille. Kun Profeetan ﷺ tytär Zainab muutti Mekasta Medinaan, mekkalaiset, joiden joukossa oli Habbar, yrittivät pysäyttää hänet. Hän sai Profeetan ﷺ raskaana olleen tyttären tippumaan kamelin selästä, minkä seurauksena Zainab menetti lapsensa. Habbar pakeni rikoksensa aiheuttamaa syyllisyyttä Iraniin, mutta Jumala käänsi hänen sydämensä Muhammadia kohti ja hän tuli Profeetan ﷺ tuomioistuimen eteen, myönsi syyllisyytensä, julisti uskontunnustuksen ja sai Profeetan ﷺ anteeksiannon!

Profeetta Muhammad ﷺ suoritti fyysisiä ihmeitä Jumalan luvalla. Hän halkaisi kuun kahtia pelkästään osoittamalla sitä sormellaan. Mystisellä matkallaan, jota kutsutaan Mi’raajiksi, hän matkusti yhden yön aikana Mekasta Jerusalemiin taivaallisella al-Buraaq-nimisellä ratsulla, johti kaikkia profeettoja ﷺ rukouksessa ja nousi seitsemän taivaan yläpuolelle, jossa hän tapasi Herransa. Hän paransi sairaat ja sokeat, paholaiset lähtivät pois riivatuista ihmisistä hänen käskystään, vesi virtasi hänen sormistaan ja ruoka hänen edessään ylisti Jumalaa ääneen.

Hän oli kaikkein nöyrin ihmisistä. Hän istui, söi ja nukkui maassa. Yksi hänen seuralaisistaan kertoi, että jos vieras ihminen olisi tullut kokoontumiseen, jossa Profeetta ﷺ oli läsnä, ei hän olisi pystynyt erottamaan tätä tämän seuralaisista, niin nöyrä Profeetta ﷺ oli. Hänen palvelijansa Anas vannoi, ettei Profeetta ﷺ koskaan nuhdellut tai syyttänyt häntä mistään niiden yhdeksän vuoden aikana, joina hän palveli häntä. Profeetta Muhammadin ﷺ ympärillä olevat kuvailivat häntä niin nöyräksi, että jopa kuka tahansa saattoi pitää Profeettaa ﷺ kädestä ja viedä häntä mukaansa minne tahtoi. Hänellä oli tapana tulla heikkojen muslimien luokse ja vierailla sairaiden luona sekä osallistua heidän hautajaisiinsa. Hänellä oli tapana pysyä karavaanin hännillä auttamassa heikkoja ja rukoilemassa heidän puolestaan. Hän ei empinyt kävellä lesken tai köyhän ihmisen kanssa, kunnes pystyi antamaan heille sen, mitä he tarvitsivat. Hän hyväksyi jopa orjien kutsun ja söi usein vain pelkkää ohraleipää heidän vieraanaan.

Hän oli paras mies vaimoilleen. Hänen vaimonsa Aishah kuvaili, kuinka nöyrä hän oli: ”Hänellä oli tapana olla kiireinen kodissaan palvelleen ja auttaen hänen perhettään, ja kun rukousaika tuli, hän suoritti rukouspesun ja meni rukoilemaan. Hän paikkasi itse sandaalinsa ja ompeli itse vaatteensa. Hän oli tavallinen ihminen, joka poisti itse täit vaatteistaan, lypsi itse lampaansa ja suoritti itse päivittäiset askareensa.” (Bukhari)

Hän oli kaikista ihmisistä paras perhettään kohtaan. Hänen luonteensa oli sellainen, etteivät ihmiset koskaan kaikonneet hänen luotaan!

Sellainen oli jalo Jumalan profeetta, jota meidän tulee rakastaa enemmän kuin itseämme ja jota Jumala on luonnehtinut seuraavin sanoin: “Jumalan sananjulistaja on teille todella erinomainen esikuva” (Koraani 33:21)

1. Al-Tirmidhi on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Al-Tirmidhi (824-892 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
2. Al-Bukahri ja Muslim. Sekä Al-Bukhari että Muslim ovat kokoelmia Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on al-Bukhari kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on Muslim kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
3. Hind ei välttämättä ole se henkilö joka, olisi viiltänyt profeetta Muhammadin setää Hamzaa. Tekijästä on oppineiden kesken erimielisyyksiä.
4. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”. Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.