Todisteet häneen profeettiudestaan OSA1/3
Jumalainen helpotus on suhteessa ihmisen tarpeisiin. Jumala helpottaa tarpeiden täyttämistä ihmisten tarpeiden kasvun mukaan. Ilma, vesi ja auringonvalo ovat välttämättömiä ihmisten selviytymiselle ja siksi Jumala on antanut sen kaikille saatavaksi. Suurin ihmisen tarve on tietää, että Luoja, eli Jumala, on tehnyt itsensä tuntemisen helpoksi. Todisteet Jumalan olemassaolosta eriävät luonnostaan. Tavallaan kaikki olemassaoleva on todiste Luojansa olemassaolosta. Jotkin todisteista ovat niin ilmeisiä, että maallikko tunnistaa niistä Luojan välittömästi, esimerkiksi elämän ja kuoleman kiertokulussa. Toiset “näkevät” Luojan kädenjäljen matemaattisissa kaavoissa, fysiikanlaeissa tai vaikkapa alkion kehityksessä: “Taivasten ja maan luominen sekä yön ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla on ymmärrystä.” (Koraani 3:189)
Kuten Jumalankin olemassaolosta, ihmiset kaipaavat todisteita myös profeetoista, jotka puhuivat Hänen nimeensä. Muhammad ﷺ , kuten profeetat ennen häntä, väitti olevansa Jumalan viimeinen profeetta ihmiskunnalle. Luonnollisesti todisteet hänen puheidensa todenperäisyyden puolesta ovat monipuoliset ja lukuisat. Jotkut ovat selkeitä, toiset taas selkeitä vasta syvän tarkastelun jälkeen.
Jumala sanoo Koraanissa: “Eikö riitä, että Herrasi on kaiken todistaja?” (Koraani 41:53)
Jumalainen todistus itsessään riittää ilman muita todisteita. Jumalan todistus Muhammadista ﷺ perustuu näihin:
(a) Jumalan aikaisemmat ilmestykset aikaisemmille profeetoille, jotka ennustivat Muhammadin ﷺ ulkonäköä.
(b) Jumalan teot: ihmeet ja “merkit”, joita hän antoi tukeakseen Muhammadin ﷺ väitteitä.
Miten sitten kaikki alkoi islamin alkupäivinä? Miten ensimmäiset uskovat vakuuttuivat siitä, että hän oli Jumalan profeetta?
Ensimmäinen, joka uskoi Muhammadin ﷺ oli hänen oma vaimonsa, Khadidza. Kun Muhammad ﷺ palasi kotiin väristen pelosta ensimmäisen ilmestyksen jälkeen, hänen vaimonsa lohdutti häntä: “Ei koskaan! Jumalan nimeen, Jumala ei koskaan häpäisisi sinua. Pidät hyvät suhteet sukulaisiisi, autat köyhiä, kohtelet vieraitasi anteliaasti ja autat heitä, joita vaikeudet kiusaavat.” (Bukhari)2
Hän näki aviomiehessään miehen, jota Jumala ei nöyryyttäisi, koska hän oli rehellinen ja oikeudenmukainen mies, joka auttoi köyhiä.
Hänen lähin ystävänsä, Abu Bakr, jonka hän oli tuntenut koko ikänsä ja jonka kanssa hän oli lähes saman ikäinen, uskoi häntä heti kuultuaan sanat “Minä olen Jumalan Viestintuoja” – ilman minkäänlaisia epäilyksiä.
Toinen henkilö, nimeltään “Amr”, hyväksyi hänen väitteensä pelkästään kuultuaan häntä: “Ennen islamia ajattelin, että ihmiset kulkivat harhaan ja palvoivat epäjumalia. Samaan aikaan kuulin miehen saarnaavan Mekassa. Menin hänen luokseen ja kysyin: “Kuka sinä olet?” Hän sanoi: “Olen Profeetta.” Minä kysyin: “Kuka on Profeetta?” Hän vastasi: “Jumala lähetti minut.” Minä kysyin: “Miksi hän lähetti sinut?” Hän vastasi: “Minut on lähetettävä yhdistämään kansa, tuhoamaan epäjumalat ja julistamaan Jumalan ykseyttä, jotta mitään ei yhdistettäisi Häneen (rukouksessa).” Minä kysyin: “Keitä kanssasi on?” Hän vastasi: “Vapaa mies ja orja (viitaten Abu Bakriin ja Bilaliin, orjaan, joka oli jo hyväksynyt islamin).” Minä sanoin: “Haluan seurata sinua.” (Muslim)3
Dimad oli autiomaan parantaja, joka oli erikoistunut mielisairauksiin. Käydessään Mekassa, hän kuuli mekkalaisten sanovan, että Muhammad ﷺ oli hullu! Varmana taidoistaan hän sanoi itselleen: “Jos tapaan tämän miehen, Jumala parantaa hänet minun käteni kautta.” Dimad tapasi Profeetan ﷺ ja sanoi: “Muhammad, minä voin suojella häntä, joka mielisairaudesta tai velhoudesta kärsii ja Jumala parantaa kenet tahtoo minun käteni kautta. Haluatko tulla parannetuksi?” Jumalan Profeetta ﷺ vastasi aloittaen samalla tavalla, kuin saarnansa yleensä: “Totisesti, ylistys ja kiitos kuuluu Jumalalle. Me ylistämme Häntä ja pyydämme Hänen apuaan. Hän, jota Jumala johdattaa, ei eksy ja häntä, joka on eksynyt, ei voida johdattaa. Todistan, ettei yksikään, paitsi Jumala, ansaitse ylistystä. Hän ainoastaan on Yksi, ja Muhammad on hänen palvelijansa ja sanansaattajansa.”
Dimad, hämmentyneenä profeetan ﷺ kauniista sanoista, pyysi häntä toistamaan sanat, sanoen: “Olen kuullut jumalaisten olentojen, velhojen ja runoilijoiden sanat, mutta en koskaan mitään tällaista, ne ovat syvempiä kuin meri. Ojenna kätesi, jotta voin osoittaa uskollisuutta sinulle ja islamille.”(Muslim)
Kun Gabriel oli tuonut ensimmäisen ilmestyksen Profeetta Muhammadille ﷺ, hänen vaimonsa, Khadidza, vei hänet tapaamaan vanhaa serkkuaan, Waraqa ibn Nawfalia, joka oli raamatunoppinut ja jonka kanssa he keskustelivat asiasta. Waraqa tunnisti Muhammadin Raamatun ennustuksista ja vahvisti: “Tämä on salaisuuksien Kantaja (Enkeli Gabriel), joka ilmestyi Moosekselle.” (Bukhari)
Kasvot voivat olla ikkuna sieluun. Abdullah ibn Salam, Medinan korkein pappi siihen aikaan, katsoi Profeetan ﷺ kasvoja hänen saapuessaan Medinaan ja sanoi: “Kun näin hänen kasvonsa, tiesin, etteivät ne olleet valehtelijan kasvot!” (Bukhari)
Monet Profeetan ﷺ ympärillä olleet ihmiset eivät epäilleet hänen todenperäisyyttään, mutta kielsivät sen muista syistä johtuen. Hänen setänsä, Abu Talib, auttoi häntä läpi hänen elämänsä, tunnusti Muhammadin ﷺ todenmukaisuuden, mutta kieltäytyi irtautumasta esi-isiensä uskonnosta peläten häpeää ja sosiaalisen statuksensa menettämistä.
- ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
- Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
- Muslim on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
Profeetta Muhammadin ﷺ profeettius osa2/3
Oliko hän valehtelija?
Looginen analyysi hänen väitteestään
Kuten aikaisemmin todettiin, Muhammad ﷺ esitti olevansa “Jumalan Sanansaattaja”. Hän joko puhui totta, tai sitten ei. Aloitamme olettaen jälkimmäisen olevan totta, joten tutkimme kaikkien menneiden ja nykyisten skeptikoiden esiintuomia mahdollisuuksia sekä keskustelemme joistakin heidän väärinkäsityksistään. Vain siinä tapauksessa, että kaikki muut mahdollisuudet ovat poissuljettuja, ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on oltava totuus. Tarkastelemme myös, mitä Koraanissa sanotaan tätä koskien.
Oliko hän valehtelija?
Onko mahdollista, että valehtelija voisi väittää 23 vuoden ajan vankkumattomalla varmuudella olevansa profeetta, kuten Abraham, Mooses ja Jeesus, ja että hänen jälkeensä ei enää tulisi uusia profeettoja, ja että hänelle annetut jalot tekstit olisivat hänen pysyvä ihmeensä aikojen loppuun saakka?
Valehtelija haparoi joskus. Ehkä ystävän tai perheen seurassa, mutta jossakin vaiheessa hän tekee virheen. Hänen viestinsä, jota hän levitti yli kaksi vuosikymmentä, olisi joskus ristiriidassa itsensä kanssa. Mutta todellisuudessa hänen tuomansa jalot kirjoitukset julistavat vapautta sisäisistä epäjohdonmukaisuuksista, hänen viestinsä säilyi samana koko hänen lähetystyönsä läpi ja jopa kesken taistelun hän julisti profeettiuttaan! (Bukhari)2
Hänen elämäntarinansa on kirjattuna kirjaan, jonka kaikki voivat lukea. Ennen islamia hänen kansansa tunsi hänet luotettavana ja rehellisenä miehenä, joka ei valehdellut. Tästä syystä he kutsuivat häntä nimellä “Al-Amiin”, tai “Luotettavaksi”. Hän oli hyvin voimakkaasti valehtelua vastaan ja jopa varoitteli siitä. Olisiko hänen ollut mahdollista kertoa johdonmukaista valhetta 23 vuoden ajan, jopa niin suurta valetta, että hänestä olisi tullut yhteiskunnan hylkiö, sillä hänen ei koskaan tiedetty valehdelleen mistään? Tämä on valehtelun psykologian vastaista.
Jos kysyttäisiin miksi kukaan valheellisesti väittäisi olevansa profeetta, vastaus saattaisi olla toinen näistä:
1) Julkisuus, ylistys, vauraus ja asema.
2) Moraalinen kehitys.
Jos sanoisimme, että Muhammad ﷺ julisti profeettiuttaan julkisuuden ja aseman vuoksi, voimme nähdä, että se mitä todellisuudessa tapahtui, oli täysin päinvastaista. Muhammad ﷺ ennen profeettiutensa alkua nautti jo korkeaa sosiaalista asemaa. Hän oli peräisin yhdestä kunniakkaimmista heimoista, yhdestä jaloimmista perheistä ja hänet tunnettiin rehellisyydestään. Hänen väittämänsä jälkeen hänestä tuli hylkiö. 13 vuoden ajan Mekassa hän ja hänen seuraajansa kohtasivat raakaa kidutusta, joka johti joidenkin hänen seuraajiensa osalta kuolemaan, pilkkaan, oikeudellisiin toimenpiteisiin ja jopa pannaan julistamiseen.
Yhteiskunnassa oli tuohon aikaan monia muita tapoja saada suosiota, lähinnä urheudesta tai runoudesta. Jos Muhammad ﷺ olisi väittänyt itse kirjoittaneensa Koraanin, johon palaamme vielä myöhemmin, se olisi riittänyt hänen nimensä ja runoutensa kaivertamiseen kultalaattaan ja se olisi asetettu Kaabaan ikuisiksi ajoiksi, jonne maailman kaikki ihmiset olisivat tulleet häntä pyhittämään. Sen sijaan hän julisti, ettei hän ollut tämän ilmestyksen kirjoittaja, vaan tekstit tulivat itseltään Jumalalta, jonka vuoksi häntä pilkattiin.
Profeetta ﷺ oli naimisissa varakkaan kauppanaisen kanssa ja hänen oli mahdollista nauttia kaikista elämän mukavuuksista, joita siihen aikaan oli saatavilla. Profeettiutensa julistamisen jälkeen hänestä tuli yksi köyhimmistä. Kului useita päiviä, ettei hänen talossaan tehty ruokaa ja kerran nälkä ajoi hänet moskeijaan anomaan ruokaa. Mekan johtajat tarjosivat hänelle rikkauksia, jos hän luopuisi sanomastaan. Vastauksena heidän tarjouksilleen hän luki otteita Koraanista. Seuraavassa osa näistä otteista: “Niiden luokse, jotka sanovat: ´Jumala on Herramme´ ja pysyvät oikealla tiellä, laskeutuvat enkelit sanoen: ´Alkää pelätkö älkääkä olko murheissanne, vaan ottakaa vastaan ilosanoma paratiisista, joka teille on luvattu. Me olemme teidän suojelijanne sekä tämän maailman elämässä että sitä seuraavassa; siinä olette saavat mitä pyydätte ja mitä sielunne halajaa. Lahjaksi Häneltä, joka on anteeksiantava, armahtava. Ken puhuu paremmin kuin se, joka kutsuu muita Jumalan luokse, tekee hyvää ja sanoo: ´Totisesti olen Jumalalle alamainen?´ Hyvä ja paha eivät ole samanlaisia. Karkoita paha sillä, mikä on parempaa, ja katso se, jonka kanssa olit vihoissa, on kuin hyvä ystäväsi. Mutta sen saavuttavat vain pitkämieliset; sen saavat vain ne, joiden osana on suuri onni.” (Koraani 41:30-35)
Väittämä, että Muhammad ﷺ väitti olevansa profeetta luodakseen moraalista ja uskonnollista uudistusta yhteisöön, joka oli sairauksien runtelema, on jo itsessään turha. Miten kukaan voisi luoda moraalista muutosta valheellisesti? Jos Muhammad ﷺ oli päättäväinen pitämään yllä ja saarnaamaan oikeanlaisia moraalisia arvoja ja palvomaan vain yhtä jumalaa, olisiko hän voinut valehdella? Jos sanomme, että tällainen ei ole mahdollista, hän saattoi ainoastaan puhua totta. Ainoa muu vaihtoehto on se, että hän oli hullu.
- ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
- Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
Profeetta Muhammadin ﷺ profeettius
Oliko hän hullu, runoilija vai velho?
Sellainen ihminen, joka on ollut tekemisissä mielisairaiden ihmisten kanssa tietää, että heidän vaivansa voidaan päätellä heidän oireistaan. Profeetta Muhammad ﷺ ei näyttänyt merkkiäkään mielisairaudesta koko elämänsä aikana. Yksikään ystävä, vaimo tai perheenjäsen ei jättänyt häntä hulluuden vuoksi. Mitä Profeetan ﷺ kokemiin ilmestysten jälkeisiin oireisiin tulee, kuten esimerkiksi hikoiluun, ne johtuivat ilmestysten tuoman viestin voimakkuudesta, eivät suinkaan epilepsiakohtauksesta tai hulluudesta.
Päinvastoin: Profeetta Muhammad ﷺ saarnasi pitkään ja toi mukanaan lain, jonka täydellisyys ja monimutkaisuus oli vielä tuntematonta muinaisille arabeille. Jos profeetta ﷺ olisi ollut hullu, se olisi tullut selväksi heille, jotka hänen seurassaan kulkivat 23 vuoden aikana. Missä vaiheessa historiaa on hullu mies saarnannut viestiään palvoa ainoastaan yhtä jumalaa 10 vuotta, joista kolme vuotta hän seuraajineen viettivät maanpaossa ja noussut lopulta maansa hallitsijaksi? Kuka hullu mies on koskaan voittanut hänet tavanneiden ihmisten mielet ja sydämet ja herättänyt kunnioitusta jopa hänen vastustajissaan?
Lisäksi hänen lähimmät kumppaninsa, Abu Bakr ja Omar tunnettiin heidän kyvyistään, jaloudestaan, taidoistaan ja neuvokkuudestaan. He olisivat uhranneet mitä tahansa profeetan ﷺ tuoman uskonnon edestä. Erään kerran Abu Bakr toi kaiken kiinteän omaisuutensa profeetta Muhammadille ﷺ ja kun häneltä kysyttiin mitä hänen perheellensä jäisi, hän vastasi: “Jätin heille Jumalan ja hänen Sanansaattajansa!” (Tirmidhi, Abu Dawud)2
Abu Bakr oli ammatiltaan kauppias ja kun hänet valittiin arabien hallitsijaksi profeetta Muhammadin ﷺ jälkeen, hän käytti ainoastaan kaksi dirhamia itselleen ja perheelleen!
Omarista tuli Arabian hallitsija Abu Bakrin jälkeen ja hän valloitti Syyrian ja Egyptin, sekä miehitti Persian ja Rooman imperiumit. Hänet tunnettiin pikkutarkasta oikeudestaan. Miten kukaan voisi väittää, että nämä ihmiset olisivat seuranneet mielenterveysongelmista kärsivää yksilöä?
“Sano: Minä kehoitan teitä vain siihen ainoaan, että Jumalan tähden valveutuisitte ja joko parittain tai kukin yksinänne tulisitte Jumalan eteen ja tunnustaisitte, että heimolaisenne ei ole mielipuoli; hän on vain teidän varoittajanne ennen ankaraa rangaistusta.” (Koraani 34:46)
Muinaiset mekkalaiset kielsivät hänen sanomansa, eivätkä heidän syytöksensä hänen mielenterveydestään olleet totta. Jopa nykyään monet ihmiset eivät suostu hyväksymään Muhammadia profeettana ﷺ ainoastaan, koska hän oli arabi ja sanovat, että hänen oli oltava hullu tai tehtävä töitä paholaiselle. Heidän vihansa arabeja kohtaan heijastuu profeetta Muhammadiin ﷺ ja hänen kieltämiseensä, vaikka Jumala sanookin: “Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.” (Koraani 37:37)
Vaikka arabipakanat tunsivat profeetta Muhammadin ﷺ liiankin hyvin, he silti kutsuivat häntä hulluksi, koska he pitivät hänen uskontoaan pyhäinhäväistykseksi heidän esi-isiensä uskoa vastaan.
“Ja kun Meidän selvät merkkimme heille ilmoitetaan, he sanovat: ´Tämä on ihminen, joka pyrkii vierottamaan teidät siitä mitä esi-isänne palvelivat.´ Ja he lisäävät: ´Hän puhuu keksittyjä valheita. Ja totuudestakin, jota heille tarjotaan,´ sanovat epäuskoiset: ´Tämähän on ilmeistä taikuutta.´ Sillä me emme ole heille yhtään kirjoitusta luettavaksi antanut, emmekä ketään varoittajaa ennen sinua lähettänyt. Ennen heitä eläneet hylkäsivät totuuden, ja nämä profeettaa vastustavat quraishit eivät ole saaneet edes kymmenettä osaa siitä, jonka Me heidän edeltäjilleen annoimme. Ja sittenkin, millainen olikaan Minun närkästykseni, kun he sananjulistajiamme petkuttajiksi väittivät.” (Koraani 34:43-45)
Oliko hän runoilija?
Jumala mainitsee syytökset Koraanissa ja vastaa niihin: “Vai sanovatko he: ´Runoniekka! Me odotamme mitä aika mukanansa tuo.´ Sano: ´Odottakaa, sillä totisesti kuulun minäkin niihin, jotka odottavat.´ Käskeekö heidän järkensä heitä menettelemään näin? Vai ovatko he väärämielisiä ihmisiä? Vai sanovatko he: ´Hän on itse sepittänyt sen?´ Niin, he eivät usko.” (Koraani 52:30-33)
Jumala kuvaa tuon ajan runoilijoita, jotta Profeettaa ﷺ voitaisiin verrata heihin: “ja eksyneet seuraavat sellaisia, kuten runoilijoitakin. Etkö näe heidän harhailevan joka laaksossa, poissa järjiltään. Ja että he puhuvat sellaista, mitä eivät tee. Lukuunottamatta niitä heistä, jotka uskovat ja tekevät hyvää ja ahkerasti rukoilevat Jumalaa ja jotka puolustautuvat, kun heitä on sorrettu. Mutta ne, jotka tekevät vääryyttä, saavat pian tietää, millaiseen määränpäähän heidän on saavuttava.” (Koraani 26:224-227)
Arabialaiset runoilijat olivat kaikkein kauimpana totuudesta. He puhuivat viinistä, naisista, sodasta ja viihteestä, kun taas Profeetta ﷺ puhui hyvistä tavoista, Jumalan palvelemisesta ja köyhien auttamisesta. Profeetta Muhammad ﷺ seurasi omia opetuksiaan, toisin kuin sen ajan runoilijat tai nykypäivän filosofit.
Profeetan ﷺ resitoima Koraani ei ollut tyyliltään yhtäkään runouden muotoa vastaava. Arabeilla on aina ollut tiukat säännöt koskien tekstin rytmiä, riimejä, tavuja ja jokaisen säkeen loppua. Koraani ei täyttänyt yhtäkään runouden sääntöä ja silti se ohitti kaikki arabien siihen asti tuntemat tekstit. Joistakin heistä tuli muslimeita kuultuaan muutamia jakeita Koraanista, koska he tiesivät, että minkään noin kauniin tekstin lähde ei voinut olla mistään luodusta olemuksesta.
Profeetta Muhammadin ﷺ ei tiedetty kirjoittaneen runoja ennen islamia tai profeettiutensa jälkeenkään. Itse asiassa Profeetta ﷺ ei pitänyt runoudesta ollenkaan. Hänen lausumiensa kattava kokoelma, Sunna, eroaa teksteissään täysin Koraanista. Arabialainen runous ei tunne yhtäkään teosta Muhammadin ﷺ kynästä.
Oliko hän velho?
Profeetta Muhammad ﷺ ei koskaan oppinut tai harjoittanut velhoutta. Päin vastoin, hän tuomitsi sen harjoittamisen ja opetti seuraajiaan suojautumaan siltä.
Velhoilla on vahva side paholaiseen. Heidän kumppanuutensa antaa heille mahdollisuuden pettää ihmisiä. Paholainen levittää valheita, syntiä, kauhistuksia, epämoraalisuutta, pahuutta ja tuhoaa perheitä. Koraanissa selvitetään, ketkä ovat paholaisia: “Kerronko teille, kenen päälle pahat henget laskeutuvat? Ne laskeutuvat jokaisen valheellisen ja syntisen päälle ja kuiskuttelevat heidän korviinsa, mutta useimmat heistä ovat pettureita.” (Koraani 26:221-223)
Profeetta Muhammad ﷺ tunnettiin rehellisenä miehenä, eikä hänen tiedetä koskaan valehdelleen. Hän vaati hyvää moraalia ja hyvää käytöstä. Yksikään velho maailman historiassa ei ole tuonut Koraanin kaltaista tekstiä tai jaloa sanaa.
- ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
- Sunan Abu Dawud on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Abu Dawud Suleiman as-Sijistani (817-18–889 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut. Al-Tirmidhin kokoelma profeetan perimätiedoista. Al-Tirmidhi (824-892 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.