Hindulaisuus
Suosituin arjalaisista uskonnoista on hindulaisuus. ‘Hindu’ on persiankielinen sana, jolla tarkoitetaan ihmisiä Indus-laakson toisella puolella. Kuitenkin yleiskielessä hindulaisuus on yleisnimitys sekalaisille uskomuksille, joista useimmat perustuvat Veda-kirjoihin, Upanishadiin ja Bhagavad Gitaan.
Johdanto hindujen kirjoituksiin
Hinduilla on useita erilaisia pyhiä kirjoituksia. Näistä muutamia ovat Veda-kirjat, Upanishad ja Puranat.
1. Veda-kirjat:
1. Sana “Veda” juontuu sanasta “vid”, joka tarkoittaa tietämistä, vertaansa vailla olevaa tietoa tai pyhää viisautta. Veda-kirjoissa on neljä pääasiallista osaa (vaikkakin niitä on kaikkiaan 1131, joista noin tusina on saatavilla). Patanjalin Mahabhashyan mukaan Rigvedan haaroja on 21 kappaletta, 9 Atharvavedan haaraa, 101 Yajurvedan haaraa ja 1000 Samvedan haaraa.
2. Rigveda, Yajurveda ja Samveda ovat vanhimpia kirjoja, jotka tunnetaan nimellä Trai Viddya tai “Kolmoistiede”. Rigveda on kirjoista vanhin, joka on koottu kolmena, pitkänä ajanjaksona. Neljäs Veda on Atharvaveda, joka on tuoreempi lisäys.
3. Ei ole olemassa yksimielistä ajankohtaa, milloin nämä neljä Vedaa on koottu tai paljastettu. Arya Samajin perustajan, Swami Dayanandin, mukaan Vedat olisi paljastettu 1310 miljoonaa vuotta sitten. Muiden kirjanoppineiden mukaan ne eivät ole kuin 4000 vuotta vanhoja.
4. Myös kirjojen kokoamispaikasta sekä Rishoista, joille kirjat annettiin, on eriäviä mielipiteitä. Mielipide-eroista huolimatta Vedoja pidetään aidoimpina hindulaisuuden lähteinä ja todellisena Hindu Dharman perustamisen pohjana.
2. Upanishad:
1. Sana “Upanishad” juontuu sanoista “Upa”, joka tarkoittaa “lähellä”, “Ni”, joka tarkoittaa “alas” ja “Shad” joka tarkoittaa “istua”. Näinollen “Upanishad” tarkoittaa “istumista alas lähelle”. Oppilasryhmät istuvat lähellä opettajaansa oppiakseen doktriinin salat.
Samkaran mukaan “Upanishad” johtaa juurisanasta “Sad”, joka tarkoittaa “löysentämistä”, “kurkottamista” tai “tuhoamista”, ja sanat “Upa” ja “Ni” olisivat etuliitteitä; täten “Upanishad” tarkoittaa Brahma-tietoa, jonka mukaan välinpitämättömyys täytyy löysentää tai tuhota.
2. Upanishadien määrä on yli 200, vaikkakin intialainen perinne määrittelee määrän 108:aan. Upanishadeja on 10 pääasiallista. Kuitenkin joidenkin mielestä niitä on yli 10, toisten mielestä 18.
3. Vedanta tarkoitti alunperin Upanishadia, vaikkakin sanaa käytetään nykyään filosofiajärjestelmälle, joka perustuu Upanishadiin. Sanatarkasti “Vedanta” tarkoittaa Vedan loppua, Vedasua-antahia, johtopäätöstä ja Vedojen tarkoitusta. Upanishadit ovat Vedojen päättävä osa ja kronologisessa järjestyksessä ne tulevat Veda-ajan päätteeksi.
4. Jotkut kirjanoppineet pitävät Upanishadeja Vedoja tärkeämpinä.
3. Puranat:
Järjestyksessä seuraavina tulevat Puranat, jotka ovat kaikkein luetuimpia tekstejä. Uskotaan, että Puranat sisältävät universumin luomisen historian, varhaisten arjalaisten heimojen historian sekä hindulaisten jumalolentojen elämäntarinat. Uskotaan myös, että Puranat ovat paljastettuja kirjoja Vedojen tavoin, jotka paljastettiin samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin Vedojen kanssa.
Maharishi Vyasa on jakanut Puranat 18:aan erilliseen osaan. Hän myös järjesti Vedat lukuisten otsikoiden alle.
Puranoiden tärkein kirja on nimeltään Bhavishya Purana. Sitä pidetään tärkeimpänä, koska sen uskotaan kertovan tulevista tapahtumista. Hindut pitävät sitä Jumalan sanana. Maharishi Yasan uskotaan olevan vain kirjan kokoaja.
4. Itihas:
Kaksi hindulaisuuden suurinta eeposta ovat Ramayana ja Mahabharata.
A. Ramayana:
Tunnetuimman Ramayanan oppineen, Ramanjunan, mukaan Ramayanaa on yli 300 erilaista versiota, mm. Tulsidasin Ramayana ja Kumbhan Ramayana. Vaikka Ramayanan runko on sama, sisällön yksityiskohdat vaihtelevat.
Valmikin Ramayana
Toisin kuin Mahabharata, Ramayana näyttää olevan yhden ja saman henkilön luomus – Valmikin, joka luultavasti kirjoitti sen 200-luvulla eKr. Sen parhaiten tunnettu muunnos (kirjoittanut Tulsidas 1532-1623) sisältää noin 24 000 riimiparia 16 tavun riveinä, jotka on järjestetty seitsemään eri kirjaan. Runot kertovat lukuisia muinaisia legendoja ja viittavat myös pyhiin Veda-kirjoihin. Se kuvaa Kosalan perillisen, Raman, pyrkimyksiä palauttaa valtaistuimensa ja pelastaa vaimonsa Sitan demonikuningas Lankan kynsistä.
Valmikin Ramayana on hindulaisuuden eepos, jonka varhaisimman kirjallisen version on kirjoittanut sanskriitiksi tiettävästi Valmiki, joka oli kirjanoppinut. Sen päähahmojen sanotaan olevan ihanteellisia esikuvia henkilökohtaiselle ja sosiaaliselle käyttäytymiselle ja siten se on myös esimerkkinä Dharmalle, johon uskon moraalinen koodi perustuu.
B. Mahabharata
Mahabharatan ydin on 18 päivää kestäneessä sodassa Kauravasin, Dhritarashtran sadan pojan, ja Pandavasin, Pandun viiden pojan, välillä. Eepoksessa kuvataan vallitsevat olosuhteet, jotka johtivat sotaan. Tässä Kurukshetran taistelussa olivat mukana miltei kaikki Intian kuninkaat, liittyneinä jommallekummalle puolelle. Sodan lopputuloksena koko Kauravas ja heidän kannattajansa tuhoutui. Yudhishthirasta, Pandavasin johtajasta, tuli Hastinapuran yksinvaltias ja monarkki. Hänen voittonsa on tarkoitus symboloida hyvän voittoa pahasta. Vuosien saatossa tarinan ytimeen lisättiin uusia kappaleita ihmisen sosiaalisesta, taloudellisesta, poliittisesta, moraalisesta ja uskonnollisesta elämästä sekä katkelmia muista sankarillisista legendoista. Näin jatkui vuosisatoja kunnes teos saavutti lopullisen, nykyisen muotonsa. Mahabharata edustaa pikemmin kirjallisuutta kuin yhtä, yhtenäistä teosta, ja on hyvin monipuolinen.
C. Bhagavad Gita
Bhagavad Gita on osa Mahabharataa. Se koostuu Krishnan antamista neuvoista Arjunille Kurukshetran taistelussa. Se sisältää Vedojen ydinsanoman ja on samalla kaikkein suosituin hindujen kirjoituksista. Se sisältää 18 lukua.
Bhagavad Gita on yksi eniten ja laajimmin luetuista hindulaisuuden pyhistä kirjoituksista. Se on heidän tärkein uskonnollinen kirjansa ja ollut vuosisatoja keskeisin uskonnollinen innoittaja monille tuhansille hinduille.
Gita on dramaattinen runo, joka muodostaa pienen osan suurempaa eeposta eli Mahabharataa. Se sisältyy Mahabharatan kuudenteen kirjaan (Bhismaparvan) ja se kertoo pienen tapahtuman muuten suuressa, eeppisessä tarinassa.
Bhagavad Gita kertoo tarinan moraalisesta kriisistä, jonka Arjuna kohtaa. Ongelma ratkeaa Arjunan, taistelua empivän Pandava-sotilaan ja Krishnan, hänen vaununkuljettajansa ja opettajansa, välisellä kanssakäymisellä. Bhagavad Gita kertoo pääasiassa lyhyen kertomuksen kahden kuninkaallisen perheenhaaran erimielisyyksistä, jotka lopulta johtavat sotaan. Lyhyen tapahtuman keskellä – tauko sotakentällä, kun taistelu on alkamassa – Krishna, yksi toisen puolen komentajista (jonka uskotaan olevan myös itse Jumala), kuvataan vastaavan Arjunan epäröintiin. Runo kertoo kahdenkeskisestä keskustelusta, jossa Krishnan opetukset ratkaisevat Arjunan ongelman.
Buddhalaisuus
Historiallinen kritiikki on osoittanut, että Buddhan alkuperäisiä opetuksia ei voi koskaan tietää. Vaikuttaa siltä, että Gautama Buddhan opetuslapset opettelivat hänen opetuksensa ulkoa. Buddhan kuoleman jälkeen Rajagahassa pidettiin kirkolliskokous, jotta Buddhan sanoja voitaisiin lukea ja ne voitaisiin hyväksyä. Kokouksessa mielipiteet ja muistikuvat erosivat toisistaan. Buddhan tärkeimpien opetuslasten, Kayshapan ja Anandan, mielipiteitä ja muistoja päätettiin suosia. Sata vuotta myöhemmin Vesalissa järjestettiin uusi kokous. Vasta 400 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen hänen opetuksensa kirjoitettiin ylös. Niiden aitouteen ja puhtauteen kiinnitettiin vain vähän huomiota.
Buddhalaisten pyhät kirjoitukset voidaan jakaa paali- ja sanskriittikirjallisuuteen:
A. Paali-kirjallisuus:
Buddhalainen hinayana-ryhmä otti haltuunsa paali-kirjallisuuden.
Tri Pitaka
Kaikkein tärkein buddhalaisten kirjoituksista on Tri Pitaka, joka on kirjoitettu paalinkielellä. Se on oletettavasti varhaisin buddhalainen teksti ensimmäiseltä vuosisadalta eKr.
Tri Pitaka tai “Lain kolme koria” koostuu kolmesta kirjasta:
1. Vinaya Pitaka: ‘Käytännesäännöt’
Tämä on kurin kirja ja käsittelee pääasiassa käyttäytymissääntöjä.
2. Sutta Pitaka: ‘Puheita’
Tämä on kokoelma Gautama Buddhan saarnoja ja puheita sekä kertomuksia tapahtumista hänen elämässään. Se on Pitakoista kaikkein tärkein ja se koostuu viidestä eri osasta, joita kutsutaan Nikayoiksi. Dhammapada on tunnetuin paalinkielellä kirjoitetuista teksteistä ja se sisältää vertauskuvia ja lyhyitä lausuntoja, jotka kattavat totuuden.
3. Abhidhamma: ‘Doktriinin Analyysi’
Kolmas “kori” sisältää metafyysisiä doktriineja, jotka tunnetaan buddhalaisuuden metafysiikkana. Se on analyyttinen ja looginen selitys kahdelle ensimmäiselle Pitakalle. Se sisältää paljastuksia ja analyysejä buddhalaisesta oppijärjestelmästä.
B. Sanskriitti-kirjallisuus:
Mahayanat suosivat sanskriittiä. Sanskriitinkielistä kirjallisuutta ei ole koottu kokoelmaksi tai kaanoneiksi, kuten paalinkieliset kirjoitukset. Siksi suuri osa alkuperäisistä sanskriitinkielisistä kirjoituksista on kadonnut. Jotkut on käännetty muille kielille, kuten kiinaksi, ja niitä käännetään nyt takaisin sanskriitiksi.
1. Mahavastu: ‘Mahtava Tarina’
Mahavastu on tunnetuin sanskriitinkielinen teos, joka on palautettu kiinankielisistä käännöksistä. Se on suuri kokoelma legendaarisia tarinoita.
2. Lalitavistara
Lalitavistara on yksi pyhimmistä sanskriitti-kirjoituksista. Sen alkuperä on ensimmäiseltä vuosisadalta jKr., noin 500 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Se sisältää ihmeitä, joita taikauskoa rakastavat ihmiset ovat kertoneet Buddhan suorittaneen.