Koraani ja modernitiede

Aina ihmiskunnan historian alkuhämäristä asti ovat ihmiset alati pyrkineet ymmärtämään luontoa, omaa paikkaansa luomakunnassa ja elämän itsensä tarkoitusta. Tässä vuosisatoja kestäneessä ja kokonaisia kansakuntia ohjanneessa totuuden etsinnässä järjestäytyt uskonto on ollut keskiössä muokkaamassa ihmisten elämiä ja pitkälti määrännyt historian kulkua. Jotkin uskonnoista ovat perustuneet seuraajiensa jumalallisina pitämiin kirjoihin, ja toiset ovat tukeutuneet puhtaasti ihmisen omiin kokemuksiin.

Islamilaisen uskon tärkein lähde on Koraani, jonka muslimit uskovat olevan kauttaaltaan jumalallista alkuperää ja johdatus koko ihmiskunnalle. Koska Koraanin sanoman uskotaan olevan ikuinen, tulisi sen olla olennainen ja ajanmukainen kaikkina aikoina. Läpäiseekö se tämän testin? Tässä kirjasessa tarkoitukseni on vakiintuneiden tieteellisten käsitysten valossa antaa objektiivinen analyysi muslimien uskosta koskien Koraanin jumalallista alkuperää.

Ihmiskunnan historiassa on ajanjakso, jolloin ‘ihmeet’ tai sellaiseksi mielletyt selitykset menivät järjen ja logiikan edelle. Miten ‘ihme’ tulisi määritellä? Ihme on mikä tahansa tapahtuma, joka poikkeaa asioiden luonnollisesta kulusta ja jota ihmiset eivät ole onnistuneet selittämään. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia ennen kuin alamme ajatella asioita sellaisina. Mumbaissa ilmestyvä The Times of India -lehti raportoi vuonna 1993 ‘pyhimyksestä’ nimeltä Baba Pilot, joka väitti viettäneensä vesisäiliössä kolme peräkkäistä päivää ja yötä pinnan alla. Kuitenkin toimittajien halutessa päästä lähemmin tarkastelemaan kyseistä säiliötä kieltäytyi hän päästämästä heitä tekemään niin, vedoten siihen “ettei synnyttävän äidin kohtuakaan voi tarkastella”. Baba siis piilotteli jotakin, ja ‘ihme’ oli vain julkisuustemppu. Kukaan vähänkin rationaaliseen ajatteluun taipuva nykyaikainen ihminen ei varmasti hyväksyisi moista tekoa ihmeeksi. Jos tällaiset silmänkääntötemput mittaisivat jumalallisuutta, olisi taikatempuistaan kuuluisaa taikuri P.C. Sorcariakin pidettävä ‘jumalallisena ihmisenä’.

Alkuperäänsä jumalalliseksi väittävä kirja väittää käytännössä olevansa ihme. Väitteen paikkansapitävyyden pitäisi olla helposti todistettavissa oikeaksi tai vääräksi koska tahansa kulloinkin vallalla olevien käytäntöjen mukaan. Muslimit uskovat Koraanin olevan viimeinen ilmoitus Jumalalta, ihmeiden ihme ja armo ihmisille. Pohditaan siis tarkemmin tämän uskomuksen totuudenmukaisuutta.

Tahdon kiittää veli Musaddiq Thangea hänen avustaan tämän kirjasen toimituksessa. Palkitkoon Allah hänet vaivannäöstään, Aameen.

Koraanin haaste

Kirjallisuus ja runous ovat kaikissa korkeakulttuureissa olleet ihmisten välineitä ilmaista itseään ja luovuuttaan. Yhteen aikaan maailmanhistoriassa ne nauttivat jopa samanlaista arvostusta sivilisaation huipulla kuin tiede ja teknologia nykyään.

Niin muslimit kuin ei-muslimit ovat yksimielisiä siitä, että Koraani on arabiankielisen kirjallisuuden vertaansa vailla oleva helmi, jonka tasolle ei yksikään muu arabiankielinen teos ole kyennyt yltämään. Tätä asemaansa se haastaa pohtimaan seuraavilla jakeilla: “Jos epäilette sitä, mitä Me ilmoitamme palvelijallemme (Muhammadille), niin aikaansaakaa tämän kaltainen kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyä totuudessa; mutta jollette tee niin – ja sitä ette koskaan voi tehdä silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka polttoaineena ovat ihmiset ja kivet.  [Koraani 2:23-24]

Sama muistutus toistuu läpi kirjan. Suomen kielelle käännetyt lainaukset Koraanista perustuvat Z.I. Ahsen Bören epätarkkaan käännökseen, jota tässä suomennoksessa on tarkennettu käyttäen apuna Muhsin Khanin, Yusuf Alin ja Sahih Internationalin englanninkielisiä käännöksiä. Yksikään käännös ei täysin välitä alkuperäistä arabiankielistä sanomaa, joten Koraanin jakeiden merkityksiin muulla kuin arabian kielellä perehtyvän on syytä käyttää lähteenään ja vertailla useita käännöksiä ja selitysteoksia samanaikaisesti.

Koraanin antama haaste on tuottaa edes yksi sen suurojen eli lukujen kaltainen suura, ja sama haaste esitetään Koraanissa useita kertoja. Siihen vastatakseen on luotava suura (luku), joka puheensa ja ulkoasunsa kauneudelta, syvällisyydeltään ja merkityksiltään olisi edes jokseenkin samankaltainen Koraanin suuroihin, eikä tähän päivään asti kukaan ole siihen kyennyt. Nykyaikainen ja ajatteleva ihminen ei kuitenkaan voisi koskaan uskoa todeksi uskonnollista kirjoitusta, joka väittäisi maailman olevan litteä, vaikka se olisi miten kauniilla ja runollisella kielellä esitetty. Näin on koska elämme aikaa, jossa etusijalla ovat ajattelu, järki ja tiede. Moni ei hyväksyisi Koraaninkaan erinomaisen kaunista kieltä todisteeksi sen jumalallisesta alkuperästä. Mikä tahansa pyhäksi ilmoitukseksi itseään väittävä kirjoitus pitää myös olla oikeaksi todistettavissa sen esittämän logiikan ja ajattelun perusteella.

Nobel-palkitun fyysikon Albert Einsteinin mukaan “Tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea.” Tutkitaan siis Koraania ja pohditaan, ovatko Koraani ja nykyaikainen tiede yhdenmukaisia vai eivät.

Koraanin sisältö ei ole tiedettä, vaan ‘merkkejä’ totuudesta, arabiaksi “ääjät”. Koraanissa on yli kuusi tuhatta ääjää, joista yli tuhat käsittelevät tiedettä. Tiedämme kaikki, että tiede on monesti tehnyt U-käännöksiä, joten tässä kirjasessa tukeudun vain niihin tieteellisiin faktoihin, joista on olemassa teorioiden lisäksi empiiristä näyttöä.