Kuka pelastaa sinut minulta nyt?
Heikko ja puolustuskyvytön yhteisö eli eristyksissä. Tämän yhteisön ihmiset elivät pelossa ja ahdistuksessa, sillä heidän kimppuunsa hyökkäsi armotta joukko rosvoja.
Me voimme tuntea heidän pelkonsa. Se on se pelko, kun avuttoman ihmisen tulee kohdata vahva ja armoton pahoinpitelijä. Nämä rosvot tunsivat vain viidakonlait. He elivät kuin leijonat, eikä heillä ollut moraalia, he tunsivat vain nälkänsä ja himonsa. Kaikki, jotka he onnistuivat kukistamaan, olivat heille vapaata riistaa.
Vaikka yhteisö asui aavikolla, ennen rosvojoukon saapumista he nauttivat rauhasta, turvasta ja menestyksestä. Nyt heiltä oli riistetty elämä, vapaus ja kunnia. Epätoivossa he pyysivät viranomaisia auttamaan ja pelastamaan heidät.
Valtionpäämies päätti ottaa tehtäväkseen johdattaa joukkonsa tälle alueelle rankaisemaan niitä, jotka olivat herättäneet näissä ihmisissä kauhua ja turvattomuutta. Tieto tästä levisi nopeasti ja pian myös rosvot saivat tietää, että virkavalta on heidän perässään. He pakenivat alueelta etsien turvaa ympäröiviltä vuorilta. He piiloutuivat korkeimpiin huippuihin toivoen siten pelastuvansa. He tiesivät, että saattaisivat kohdata kohtalonsa pakomatkallaan, mutta toivoivat, että voisivat paeta edes niiltä joukoilta, jotka heidän peräänsä lähetettiin.
Pelastusjoukot saapuivat valtionpäämiehen käskyn mukaisesti todetakseen, että rosvot olivat hylänneet alueen ja siirtyneet vuorille turvalliselle näköalapaikalle selvitäkseen tilanteesta.
Joukkojen saapuessa paikalle alkoi ukkostaa ja laakso tulvia. Valtionpäämies kastui yltä päältä. Myrskyn taannuttua hän meni etsimään paikan, jossa voisi riisua vaatteet kuivattaakseen ne. Hän löysi puun, riisui vaatteensa ja asetti ne oksille kuivumaan. Hän istui puun lähelle ottaakseen hetken lepotauon väsyttävästä matkasta. Väsymys vei voiton ja pian hän nukahti.
Yksi rosvoista tarkkaili tapahtumia, ja mietiskeli itsekseen: “Tämä on loistava mahdollisuus kukistaa johtaja, kun hän nukkuu. Sitten kukaan ei ole meidän tiellämme.”
Viekkaasti hän kapusi alas vuorelta ja hiipi sinne, missä johtaja nukkui.
Kun hän lähestyi puuta, hän huomasi johtajan miekan tämän rinnalla. Hän katsoi vasemmalle ja oikealle varmistaakseen, ettei kukaan ollut näkemässä. Sitten hän nappasi miekan äkkiä ja osoitti sillä johtajan kasvoja.
Rosvo irvisti ja huudahti: “Kuka pelastaa sinut minulta nyt?”
Johtaja heräsi näihin sanoihin ja näki, kuinka rosvo seisoi hänen edessään uhkaavasti miekka kädessä. Hän tajusi heti, että roisto oli tehnyt hänestä aseettoman, ja oli aikeissa tappaa hänet. Mieti, mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
Johtaja piti malttinsa, suoristautui ja tarkkaili hyökkääjää rauhallisesti. Kuunneltuaan maltillisesti rosvon uhkaukset, hän vastasi tämän kysymykseen: ”Jumala pelastaa minut.”
Rosvo tunsi, kuinka hänen lävitse kulki puistatuksen tunne, aina vartalosta sormenpäihin saakka. Hän pudotti miekan. Heti kun miekka putosi, johtaja nappasi sen itselleen ja lähestyi roistoa toistaen saman kysymyksen, jonka roisto oli lausunut juuri hetkeä aikaisemmin: “Kuka pelastaa sinut minulta nyt?”
Kuvittele, että olisit ollut samassa tilanteessa, kuin missä johtaja oli. Mitä sinä olisit tehnyt roistolle? Olisitko sinä antanut ajatuksille hetken tilaa ennen toimimista? Syyttäisikö kukaan sinua, jos kukistaisit roiston siihen paikkaan itsepuolustuksena?
Tällä johtajalla ei ollut kostonhimoa, vaan vahva ja jalomielinen sydän. Hänen mielestään kostonhimo oli merkki heikkoudesta. Johtaja päätti olla paitsi armollinen tälle roistolle, myös antoi mahdollisuuden liittyä joukkoihinsa muita roistoja vastaan. Tämän lisäksi hän lupasi, että jos rosvo liittyy joukkoihin, tämän tehtävän päätteeksi hän saa samat palkkiot ja oikeudet kuin mitä muutkin sotilaat saavat.
Me voisimme kuvitella, että rosvo ottaisi mielihyvin tämän tarjouksen vastaan, jos ei muuten, niin ainakin teeskentelisi ottavansa. Mutta sen sijaan rosvo teki jotain odottamatonta. Hän kieltäytyi käyttäytyen mitä karkeimmin ja hävyttömimmin.
Johtaja sanoi hänelle: “Sitten ole hyvä ja mene. Tiedät kyllä tien.”
Rosvo alkoi juosta karkuun, mutta pysähtyi vielä ja sanoi: “En taistele sinua vastaan, enkä koskaan liity joukkoon, joka taistelee sinua vastaan.” Tämä oli itsessään hyväksyttävä lopputulos.
Kun roisto palasi ryhmänsä luokse, he näkivät hänestä, että hän oli juuri selviytynyt kahakasta. Hän sanoi heille: ”Olen tullut luoksenne sellaisen johtajan luota, jonka kaltaista ei ole olemassa toista.” Hän paljasti muille kaiken, kertoi mitä oli tapahtunut ja kuinka onnekas hän on olleessaan yhä hengissä.
Jää meidän paljastettavaksemme, kuka tämä johtaja oli. Hän oli sama henkilö, jota on usein parjattu ja joka on esitetty huonossa valossa.
Kyllä, hän oli Muhammad, Jumalan profeetta. ﷺ (Bukhari)1
- ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
- Luku “Military Expeditions led by the Prophet (pbuh) (Al-Maghaazi)” Bukharin kirjassa. Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.