Profeetan ﷺ suvaitsevaisuus

muita uskontoja kohtaan osa1/2

Jokaiselle heidän uskontonsa

Monet uskovat virheellisesti, että islam ei suvaitse muiden uskontojen olemassaoloa maailmassa. Tämä kirjoitus käsittelee joitain profeetta Muhammadin ﷺ itsensä asettamia perustuksia sekä käytännön esimerkkejä hänen omasta elämästään muiden uskontojen edustajien kanssa toimimisesta.

Esimerkkejä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta muita uskontoja edustavia ihmisiä kohtaan, jotka ovat nähtävissä profeetta Muhammadin ﷺ Medinaan asettamasta hallitusmuodosta.

Profeetta Muhammadin ﷺ menettelytapoja muiden uskontojen kanssa voidaan parhaiten kuvata seuraavalla Koraanin jakeella: ”Teille uskontonne, minulle uskontoni.” (Koraani 109:6)

Profeetan ﷺ aikana Arabian niemimaa oli alue, jossa useat uskonnot olivat läsnä. Oli kristittyjä, juutalaisia, zarathustralaisia, monijumalaisia sekä muita, joita ei yhdistetty mihinkään uskontoon. Profeetan ﷺ elämää tarkasteltaessa voidaan nähdä monia esimerkkejä korkean tason suvaitsevaisuudesta muita uskontoja edustavia ihmisiä kohtaan. 

Ymmärtääksemme ja arvioidaksemme tätä suvaitsevaisuutta meidän tulee katsoa aikaan, jolloin islam oli virallinen valtio perustuen tiettyihin lakeihin, jotka Profeetta ﷺ asetti uskonnon periaatteiden mukaisesti. Vaikka monia esimerkkejä Profeetan ﷺ osoittamasta suvaitsevaisuudesta on nähtävissä niiden kolmentoista vuoden aikana, jotka hän vietti Mekassa, saatetaan virheellisesti ajatella, että se johtui vain siitä, että hän pyrki nostamaan islamin ja muslimien sosiaalista asemaa yhteiskunnassa. Tämän vuoksi keskustelu rajoittuu ajanjaksoon, joka alkoi siitä, kun Profeetta ﷺ muutti Mekasta Medinaan ja erityisesti siitä hetkestä, kun Medinan hallitusrakenne muodostui.    

Sahiifah

Paras esimerkki suvaitsevaisuudesta, jota Profeetta ﷺ osoitti muita uskontoja kohtaan, on nähtävissä ehkä juuri itse perustuslaissa, jota varhaiset historioitsijat kutsuivat “Sahiifaksi”. Kun Profeetta muutti Mekasta Medinaan, hänen roolinsa pelkkänä uskonnollisena johtajana päättyi, siitä hetkestä hänestä tuli poliittinen johtaja valtiolle, jota hallinnoitiin islamin periaatteiden mukaan. Tämä vaati selkeiden hallintolakien asettamista. Se takasi harmonian ja vakauden yhteiskunnassa, jota oli aiemmin järkyttänyt vuosikymmeniä kestäneet sodat. Tämän hallintomallin tuli taata rauhallinen yhteiselo muslimien, juutalaisten, kristittyjen ja monijumalaisten välillä. Tästä johtuen Profeetta ﷺ asetti perustuslain, joka määritteli tarkkaan kaikkien Medinassa asuvien osapuolten vastuut ja heidän keskinäiset velvoitteet toisiaan kohtaan sekä tietyt jokaista osapuolta koskevat rajoitteet. Kaikkien osapuolten tuli noudattaa perustuslaissa mainittuja säädöksiä, ja mitkä tahansa niihin liittyvät rikkomukset nähtiin vääryytenä.

Yksi kansa

Ensimmäinen perustuslain artikla oli se, että kaikki Medinan asukkaat, niin muslimit kuin muslimien kanssa sopimuksen tehneet juutalaiset, kristityt ja epäjumalanpalvelijat, olivat ”yksi muista rajattu kansa”. Kaikkia heitä pidettiin Medinan yhteiskunnan kansalaisina riippumatta heidän uskonnostaan, rodustaan tai sukujuuristaan. Muita uskontoja edustavia ihmisiä suojeltiin yhtä lailla muslimien tavoin vahingolta, niin kuin toisessa artiklassa on mainittu: ”Meitä seuraaville juutalaisille kuuluu apu ja oikeudenmukaisuus. Heitä ei tule vahingoittaa eikä heidän vihollisiaan tule auttaa.” Aiemmin jokaisella heimolla oli heidän liittolaisensa ja vihollisensa Medinan sisällä ja sen ulkopuolella. Profeetta keräsi nämä eri heimot yhden hallintojärjestelmän alle, joka ylläpiti tiettyjen heimojen välisiä aiemmin sovittuja liittolaissopimuksia. Kaikkien heimojen tuli toimia yhdessä ja sivuuttaa henkilökohtaiset liitot. Kaikkia hyökkäyksiä mitä tahansa uskontoa kohtaan pidettiin hyökkäyksenä sekä valtiota että muslimeja itseään kohtaan. Muita uskontoja harjoittavien ihmisten elämää varjeltiin ja heille suotiin erityinen oikeusasema muslimiyhteiskunnassa. Profeetta Muhammad ﷺ sanoi: ”Joka surmaa ihmisen, jolla on sopimus muslimien kanssa, ei koskaan tule edes haistamaan paratiisin tuoksua.” (Muslim)2

Koska hallinto oli muslimien käsissä, Profeetta varoitti ja kielsi ankarasti kaikenlaisen vääryyden muiden uskontojen edustajia kohtaan. Hän sanoi: ”Varokaa! Joka on julma ja ankara ei-muslimi vähemmistöä kohtaan, rajoittaa heidän oikeuksiaan tai asettaa heille suuremman taakan kuin mitä he pystyvät kantamaan tai ottaa heiltä mitä tahansa heidän tahtoaan vastaan, minä (profeetta Muhammad ﷺ) tulen tekemään valituksen tästä henkilöstä Tuomiopäivänä.” (Abu Dawud)3

Jokaiselle heidän uskontonsa

Toisessa artiklassa sanotaan: ”Juutalaisilla on uskontonsa ja muslimeilla on uskontonsa.” Tästä käy selväksi, että mitään muuta kuin suvaitsevaisuutta ei suvaittu. Vaikka kaikki olivat saman yhteiskunnan jäseniä, oli jokaisella heistä erillinen uskonto, jota ei saanut loukata. Jokaiselle sallittiin harjoittaa hänen uskomustaan vapaasti ilman rasitteita, eikä minkäänlaista provokaatiota suvaittu.

Tässä perustuslaissa on monia kohtia, joista voitaisiin keskustella pitkään, mutta korostus tulisi olla seuraavassa artiklan kohdassa: ”Jos ilmenee mikä tahansa ongelmia aiheuttava kiista tai ristiriitaisuus, se tulee tuoda Jumalalle ja Hänen lähettiläälleen.” Tämä kohta ylläpiti sitä perustaa, että jokaisen valtion asukkaan tuli tunnustaa ylemmän tason auktoriteetti, ja että niissä asioissa, jotka liittyivät useisiin heimoihin ja uskontoihin, eivät yksittäiset johtajat voineet jakaa oikeudenmukaisuutta, vaan ongelmat ja kiistat tuli viedä valtionjohtajalle tai hänen nimittämälleen edustajalle. Yksittäisille ei-muslimi heimoille tosin sallittiin ohjeistuksen hakeminen heidän uskonnollisista teksteistään ja uskonoppineiltaan henkilökohtaisten asioidensa hoitamiseen. Heille annettiin vaihtoehdoksi myös kysyä Profeetalta ﷺ neuvoa ja antaa asiansa hänen tuomittavaksi heidän välillään.

Jumala sanoo Koraanissa: ”Jos he tulevat luoksesi, tuomitse heidän riidassaan tai epää se heiltä.” (Koraani 5:42)

Tästä näemme, että profeetta Muhammad ﷺ salli jokaisen uskonnon jäsenille oikeuden tuomita omassa keskuudessaan heidän omien kirjoitusten mukaisesti niin kauan kuin se ei ollut ristiriidassa perustuslakien pykälien kanssa. Tämä oli sopimus, joka otti huomioon suuremman hyödyn siinä, että rauhallinen yhteiselo säilyi yhteiskunnassa.

1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profetan nimen lausuttuaan.
2. Muslim on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut. 
3. Sunan Abu Dawud on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Abu Dawud Suleiman as-Sijistani (817-18–889 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.

Profeetan ﷺ suvaitsevaisuus

muita uskontoja kohtaan osa 2/2

Islam on armon ja rauhan uskonto. Toisin kuin kristittyjen ja juutalaisten valloittaessa ja hallitessa muslimialueita, Islam suvaitsi kristittyjen ja juutalaisten asumisen hallitsemillaan alueilla ilman väkivaltaa ja karkoituksia. Tämä perustuu heidän ja islamilaisen valtion väliseen sopimukseen, jossa molemmilla osapuolilla on omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Niin kauan kuin he noudattavat tätä sopimusta, heillä on oikeus asumiseen ja turvaan muslimialueilla. 

Toisin sanoen islam tarjoaa turvaa ahlu zimmahille (ei-muslimeille, jotka asuvat muslimivaltioissa) ja takaa heidän oikeutensa niin kauan, kuin he noudattavat sovittuja sääntöjä. Tähän liittyen Profeetta ﷺ sanoi näin: “Hän joka surmaa mu’ahidin (ei-muslimin, joka asuu muslimivallan alla) ei saa kokea Paratiisin tuoksua, vaikka sen voisi havaita neljänkymmenen vuoden (matkan) päästä.” (Bukhari)

Ja hän ﷺ sanoi: “Kuka tahansa, joka tekee vääryyttä mu’ahidille, heikentää hänen oikeuksiaan, lisää hänen työtaakkaansa tai anastaa häneltä ilman hänen suostumustaan, olen hänen (mu’ahidin) puolellaan ja vääryydentekijää (muslimia) vastaan tuomionpäivänä.”2  

Kuitenkin sääntörikkomuksissa, kuten: jos he pettävät muslimeita, tai jos he suunnittelevat kapinaa tai tekevät yhteistyötä vihollisten kanssa, tai jotain sen kaltaista, niin silloin rauha heidän ja muslimeiden välillä on ohi, koska he eivät noudattaneet sopimusta.

Uskonnollisen autonomian ja kokoontumisen vapaus

Juutalaisilla oli täydellinen vapaus harjoittaa uskontoaan perustuslaissa myönnetyn oikeuden kautta. Juutalaisilla oli Profeetan ﷺ aikaan Medinassa oma koulu, jota kutsuttiin Bait al-Midrasiksi, jossa he resitoivat Tooraa, harjoittivat palvontaa ja opiskelivat.

Profeetta ﷺ korosti monissa kirjeissä lähettiläilleen, että uskonnollisia instituutioita ei saanut vahingoittaa.

Toisessa tapauksessa Profeetta ﷺ vastaanotti moskeijassaan delegaation, jossa oli kuusikymmentä kristittyä Najranin alueelta, joka oli osa silloista Jemeniä. Kun heidän rukousaikansa koitti, he kääntyivät itään päin ja alkoivat rukoilla. Profeetta ﷺ määräsi, että heidät jätetään rauhaan, eikä heitä saanut vahingoittaa.

On monia muitakin esimerkkejä profeetta Muhammadin ﷺ elinajalta, jotka todistavat käytännössä sen suvaitsevaisuuden, jota islam osoittaa muille uskonnoille.

Nämä ovat siis vain muutamia esimerkkejä Profeetan ﷺ suvaitsevaisuudesta muita uskontoja kohtaan. Islam tunnustaa uskontojen moninaisuuden maan päällä ja antaa yksilöille oikeuden valita sen tien, minkä he uskovat oikeaksi. Uskontoa ei tule koskaan, eikä sitä ole koskaan pakotettu yksilöille vastoin heidän tahtoaan. Nämä esimerkit Profeetan ﷺ elämästä ovat todellinen ilmentymä Koraanista, joka edistää uskonnollista suvaitsevaisuutta ja asettaa muslimeille selvät ohjeet siitä, miten toimia muita uskontoja edustavien ihmisten kanssa. Jumala on sanonut: ”Ei uskontoon pakoteta…” (Koraani 2:256)

1.  Abu Dawuudin kertomana (3052); Ibn Hajarin hyväksi luokittelema perimätieto Muwafaqat al-Khabrissa (2/184); al-Albani on luokitellut kyseisen perimätiedon autenttiseksi kirjassaan Sahiih Abi Dawuud.