Seitsemän maata 

Profeetta Muhammadin ﷺ Sunna eli haditheiksi koottu perimätieto on toinen islamin lähde. Kuten Koraanikin, se sisältää tieteellistä tietoa, jota ei ollut saatavilla 1400 vuotta sitten. Näistä ihmeistä muodostuu “seitsemän” maata, jotka Profeetta ﷺ mainitsi useissa sanonnoissaan. Seuraavat kaksi ovat niistä:

Hadith 1 (Profeetan perimätieto)

Abu Salamahin kertoman mukaan hänen ja joidenkin muiden ihmisten välille nousi riitaa (maakappaleesta). Kun hän kertoi siitä Aishalle Profeetan ﷺ vaimolle, olkoon Allah häneen tyytyväinen, hän vastasi: “Oi, Abu Salamah! Vältä ottamasta maata epäoikeudenmukaisesti, sillä Profeetta on sanonut: “Se, joka anastaa pienenkään palan toisen maata, sen maan syvyys kietoutukoon hänen kaulalleen seitsemän maan kautta.” (Bukhari, ‘Sortamisen Kirja’)

Hadith 2 (Profeetan perimätieto)

Salim kertoi, että hänen isänsä mukaan Profeetta ﷺ oli sanonut: “Jokainen, joka ottaa maapalan epäoikeudenmukaisesti, tulee vajoamaan seitsemän maan alle Ylösnousemuksen päivänä.” (Bukhari, ‘Sortamisen Kirja’)

Edellä mainittu hadith kieltää sortamisen yleisesti ottaen, varsinkin maan ottamisen toiselta epäoikeudenmukaisin keinoin. Mihin seitsemän maata sitten viittaa?

Geologian tutkimukset ovat osoittaneet maan muodostuvan seitsemästä eri kerroksesta, jotka kerrostuvat maan keskikohdasta ulospäin seuraavasti:

(1) Maapallon kiinteä sisäydin: 1.7% maapallon massasta, syvyys noin 5,150 – 6,370 kilometriä.

Ytimen sisäydin on kiinteä eikä se ole kosketuksissa maan ytimen vaippaan, vaan on irtonaisena keskellä sulaa ulkoydintä. Sen uskotaan muuttuneen kiinteäksi painejäätymisen tuloksena, joka tapahtuu useimmille nesteille, kun lämpötila laskee tai paine nousee.

(2) Nestemäinen ulkoydin: 30.8% maapallon massasta; syvyys noin 2,890 – 5,150 kilometriä.

Ulkoydin on kuumaa ja sähköä johtavaa nestettä, jossa esiintyy konvektiovirtausta. Tämä sähköä johtava kerros yhdessä maan kierron kanssa luo dynamo-efektin, joka pitää yllä maan sähkövirtauksia, eli maan magneettikenttää. Se on myös vastuussa maan pyörimisessä esiintyvistä pienistä nykäyksistä. Tämä kerros ei ole yhtä tiheää kuin sula rauta, josta päätellen mukana on myös kevyempiä aineksia. Tieteilijät epäilevät noin 10% ulkoytimestä muodostuvan rikistä ja/tai hapesta, sillä näitä elementtejä löytyy kosmoksesta runsaasti ja on havaittu tapahtuvan jatkuvaa radioaktiivista hajoamista.

(3) D-kerros: 3% maapallon massasta; syvyys noin 2,700 – 2,890 kilometriä.

Tämä kerros on noin 200 – 300 kilometriä paksu ja käsittää noin 4% maan vaipan massasta. Vaikka sitä monesti pidetäänkin osana maan vaipan alapintaa, seismisten katkosten mukaan D-kerros saattaa erota kemiallisesti vaipan alapinnasta, joka lepää sen yläpuolella. Tieteilijät ovat kehitelleet teorioita siitä, että materia olisi joko hajonnut ytimessä, tai vajonnut vaipan läpi, mutta ei ytimeen asti ytimen suuren tiheyden vuoksi.

(4) Vaipan alapinta: 49.2% maapallon massasta; syvyys noin 650 – 2,890 kilometriä.

Vaipan alapinta muodostaa 72.9% maan vaipan massasta ja luultavasti koostuu pääasiassa silikonista, magnesiumista ja hapesta. Se luultavasti sisältää myös rautaa, kalsiumia ja alumiinia. Tieteilijät päättelevät tämän sen oletuksen perusteella, että maassa on suhteessa samanlainen runsaus kosmisia elementtejä kuin auringossa ja muissa alkukantaisissa meteoriiteissa.

(5) Keskivaippa (Vaihettumiskerros): 7.5% Maan massasta; syvyys noin 400 – 650 kilometriä.

Vaihettumiskerros, tai mesosfääri (keskivaippa), jota toisinaan kutsutaan myös “hedelmälliseksi kerrokseksi”, muodostaa 11.1% vaipan massasta ja on myös laavan lähde. Se sisältää kalsiumia, alumiinia ja graniittia, joka on monimuotoinen alumiinia sisältävä silikaattimineraali. Tämä kerros on kylmänä hyvin tiivistä graniitista johtuen. Kuumana se on kelluvaa, koska nämä mineraalit muodostavat sulaessaan basalttia, joka voi nousta ylempien maan kerrosten läpi laavan muodossa.

(6) Vaipan yläpinta: 10.3% Maan massasta; syvyys noin 100 – 400 kilometriä.

Vaipan yläpinta muodostaa 15.3% vaipan massasta. Siitä on saatu kaivettua kappaleita testejä ja tarkkailua varten tulivuorten purkausten jäljiltä. Oliviini (Mg,Fe) 2SiO4 ja Pyroksiini (Mg,Fe)SiO3 ovat pääasialliset mineraalit, joita tällä tavoin on havaittu. Nämä ja muut mineraalit ovat tulenkestäviä ja kiteisiä korkeissa lämpötiloissa, jonka seurauksena iso osa aineksesta jähmettyy maan pinnalle laavan mukana tullessaan tai muodostaa uutta materiaa vaippaan koskaan sieltä poistumatta. Astenosfääri, joka on osa vaipan yläpintaa, saattaa olla osittain sulaa.

(7) Litosfääri: syvyys noin 0-100 kilometriä.

Jämäkkä Maan ulkokuori vaipan yläpinnan päällä on nimeltään Litosfääri. Se voidaan jakaa merelliseen ja maalliseen litosfääriin eli kuoreen. Merenkuori kattaa 0.147% maan vaipan massasta. Suurin osa Maan kuoresta on muodostunut vulkaanisista purkauksista. Mannerlaatat ja noin 40,000 kilometriä laaja tulivuorten verkosto luo aina uutta merenkuorta 17 kuutiokilometrin vuosivauhdilla, ja täyttää merenpohjan basaltilla. Havaiji ja Islanti ovat hyviä esimerkkejä muodostuneista basalttikasoista.

Maankuori käsittää 0.554% vaipan massasta. Tämä on Maan ulkoisin pinta, joka muodostuu pääasiassa kiteisestä kiviaineksesta. Nämä mineraalit ovat kelluvia, huokoisia ja muodostuvat pääasiassa kvartsista (SiO2) ja maasälvästä (silikaattia, jossa hyvin vähän metalleja). Kuori (sekä merenkuori että maankuori) on maan pinta, siten se on myös planeettamme kylmin osa. Koska kylmät kivet muotoutuvat hitaasti, kutsumme tätä jämäkkää ulkoista kerrosta Litosfääriksi (kiviseksi tai vahvaksi kerrokseksi).

Lopuksi

Maan kerrokset sopivat yhteen Profeetan ﷺ puheiden kanssa hadithissa. Ihme on kaksimuotoinen:

(1) Hadithin kuvaama “…tulee vajoamaan seitsemän maan alle Ylösnousemuksen päivänä” viittaa useampaan maan kerrostumaan yhden ytimen ympärillä.

(2) Tarkkuus, jolla islamin Profeetta ﷺ viittaa maan seitsemään kerrokseen.

Ainoa keino, jolla aavikon asukki olisi tiennyt nämä asiat 1400 vuotta sitten, oli Maailmankaikkeuden Luojan kautta.

1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
2. Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.

Lähteet

Beatty, J. K. ja A. Chaikin, eds.  The New Solar System.  Massachusetts: Sky Publishing, 3. painos, 1990.

Press, Frank ja Raymond Siever.  Earth. New York: W. H. Freeman and Company, 1986.

Seeds, Michael A. Horizons. Belmont, California: Wadsworth, 1995.

El-Najjar, Zaghloul.  Treasures In The Sunnah: A Scientific Approach: Cairo, Al-Falah Foundation, 2004.