Aikomusten puhtaus

uskonnollisessa yhteydessä osa1/2

Tämän kertoi islamin toinen kalifi Omar ibn al-Khattab: ”Kuulin, että Jumalan sanansaattaja sanoi: ‘Jokainen teko tuomitaan motiivien perusteella, ja jokainen palkitaan aikomustensa mukaan. Siten hän, joka muuttaa kodistaan Jumalan ja sanansaattajan vuoksi, hänen muuttonsa on Jumalalle ja Hänen sanansaattajalleen. Mutta hän, joka muuttaa maallista hyötyä varten, tai mennäkseen naimisiin, hänen muuttonsa on sitä, mitä varten hän muutti.’ ” (Bukhari & Muslim)

Tämä perimätieto on todella yksi hienoimmista ja tärkeimmistä profeetta Muhammadin ﷺ sanomisista, sillä se on yksi tärkeimmistä periaatteista islaminuskossa. Tämän periaatteen mukaan Jumala hyväksyy ja palkitsee vain sellaiset teot, jotka on tehty puhtaasti Hänen vuokseen. Usein sanotaan, että teko on tehty vilpittömästi Jumalalle. Tärkeintä olisi kuitenkin sanoa, että teon aikomus on ollut puhdas.

Yhdessä profeetan ﷺ elämänvaiheessa Jumala käski kaikkia muslimeita muuttamaan Mekasta uuteen islaminuskon valtioon, Medinaan. Tässä perimätiedossa profeetta ﷺ antoi esimerkin kahdenlaisesta ihmisestä, jotka molemmat suorittavat muuton.

Ensimmäinen esimerkki oli henkilö, joka muutti Medinaan vain Jumalan vuoksi, etsien Hänen mielihyvää ja täyttääkseen Hänen toiveensa. Profeetta ﷺ sanoi, että Jumala tulee hyväksymään tämän teon, ja hänet palkitaan parhaiten. Toinen esimerkki oli henkilöstä, joka suoritti tämän uskonnollisen palveluksen, mutta hänen tarkoituksensa ei ollut miellyttää Jumalaa tai täyttää Hänen pyyntöään.

Islamissa ihmisillä on kahdenlaista elämänaluetta, uskonnollinen ja maallinen. Vaikkakin näiden välillä on selkeä ero islamilaisessa laissa, ne ovat  itse asiassa erottamattomat, sillä islaminusko säätää lakeja koskien perhettä, yhteiskuntaa, politiikkaa, uskoa ja Jumalanpalvelusta. Eli vaikka profeetan ﷺ sanomiset vaikuttavat siltä, että ne koskettavat ihmisen uskonnollista puolta, ne käytännössä koskettavat molempia. 

Aikomuksien puhtaus uskonnollisessa yhteydessä

Edellä mainitusta perimätiedosta opimme miten voimme saada tekomme Jumalan hyväksymiksi. Teot on tehtävä Jumalan vuoksi. Erityisesti palvonnan teot tulisi tehdä puhtaasti Jumalan vuoksi, sillä Hän on määrännyt ne tehtäväksi ja rakastaa näitä tekoja. Näihin tekoihin kuuluvat viidesti rukoileminen päivässä (Salah), paasto (Ramadan), säädetyt almut (Zakat), pienemmän ja suuremman pyhiinvaelluksen tekeminen Mekkaan (Umrah ja Hajj) ja kaikki muut uskonnossa säädetyt teot.

Epäjumalille osoitettuja uskonnollisia tekoja ei tulla koskaan hyväksymään tuonpuoleisessa. Kuka ikinä toteuttaakaan tällaista harhaoppia syyllistyy polyteismiin eli pahimpaan syntiin Jumalaa vastaan. Islam on uskonto, joka harjoittaa vain ja ainoastaan yksijumalaisuutta. Tämä yksijumalaisuus merkitsee sitä, että on olemassa vain Yksi ja Ainoa Jumala ja, että tällä Jumalalla on oikeus kaikkiin palvontatekoihin siten, että ne on tehty vain ja ainoastaan Häntä varten, eikä kenellekään muulle. Tätä viestiä Jumala käski kaikkien profeettojensa välittää. Kuten Hän sanoo Koraanissa: “Heitä käskettiin vain palvomaan yksin Jumalaa VILPITTÖMÄSTI, pitämään rukouksensa ja antamaan almua. Tämä on oikea uskonto.” (Koraani 98:5)

Huomionarvoista on se, että ihminen saattaa ulkoisesti vaikuttaa siltä, että hän tekee palvontatekoja osoittaen kiintymystä Jumalaan. Jos hän kuitenkin liittää tähän palvontaan mitään toista hahmoa, olivat ne sitten enkeleitä, profeettoja tai hurskaita henkilöitä, tätä tekoa Jumala ei tule hyväksymään. Tällöin on syyllistytty monijumalaisuuteen.

Toinen näkökulma aikomuksien puhtauteen on se, että maallisen hyödyn tavoittelemista on hyvä pyrkiä välttämään, kun on kyse palvonnan teoista. Edellä mainittu pätee myös siinä tilanteessa, että tavoiteltu maallinen hyöty ei itsessään olisi syntinen. Yllä olevassa perimätiedossa mainittu mies ei tehnyt tätä uskonnollista muuttoa muiden jumalien vuoksi, eivätkä hänen aikomuksensa olleet pahat. Hänen aikomuksensa ja tavoitteensa olivat uskonnollisesti täysin sallittuja. Silti Jumala ei hyväksynyt tätä tekoa. Kyseinen mies saattoi saada tai häneltä saattoi jäädä saamatta se, mitä hän aikoi tältä maalliselta elämältä. Jumalalta saatu palkkio on siis aina pienempi kun haetaan maallista hyötyä.

Aikomus tehdä jotain islamissa kiellettyä luetaan synniksi. Islam on uskonto, joka kannustaa nöyryyteen ja epäitsekkyyteen. Islam moittii niitä, jotka kaipaavat muiden ylistystä ja suurta asemaa uskonnon nimessä tässä maallisessa elämässä. Jumala ei hyväksy palvonnan tekoja sellaiselta ihmiseltä, joka tekee niitä saadakseen muilta ihmisiltä ylistystä ja kunniaa. Tällaista ihmistä Jumala tulee rankaisemaan kuolemanjälkeisessä elämässä. Profeetta ﷺ kertoi niistä ihmisistä, jotka ensimmäisenä tuomitaan Helvetin tuleen.

”Eräs henkilö opiskeli uskonnollista tietoa ja välitti oppejaan eteenpäin. Jumala tulee kysymään tältä mieheltä, miten hän hyödynsi oppejaan. Hän tulee vastaamaan: `Opin uskonnollista tietoa ja välitin tietoani eteenpäin muille sekä tulkitsin Koraania puhtaasti Sinun vuoksesi.’ Jumala tulee sanomaan: “Sinä olet valehdellut! Sen sijaan opiskelit tietoa, jotta sinua voitaisiin kehua oppineeksi. Resitoit Koraania, jotta sinua voidaan kehua resitoijaksi. Sellaiseksi sinua kehuttiinkin. Tämän jälkeen häntä rangaistaan ja raahataan kasvot maassa tuleen.” (an-Nasa’i)

1. Sekä Al-Bukhari että Muslim ovat kokoelmia Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on al-Bukhari kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on Muslim kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
2. ﷺ Salla allahu aleihi wa sallam “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
3. Al-Nasa´i on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Ahmad ibn Shuaib al-Nasa´i (829-915 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.

Aikomusten puhtaus

uskonnollisessa yhteydessä osa2/2

Aikomusten puhtaus arkipäivän elämässä

Ensimmäisessä osassa käsitellyn perimätiedon merkitys voidaan ymmärtää yleisenä siten, että palkkiota voi saada tavallisista arjen teoista kunhan aikomukset ovat puhtaasti Jumalan tähden, eikä teko ole uskonnon vastainen. Islaminusko on rohkaissut ja joskus jopa velvoittanut tiettyihin tapoihin ja tekoihin varsinaisten palvontatekojen lisäksi. Säädöksiä on aina syömisestä nukkumiseen. Jos henkilö suorittaa tekoja säädöksien mukaisesti, häntä palkitaan siitä.   

Oikeilla aikomuksilla voi lähes koko elinaika olla palvontaa, kunhan jokapäiväisten tekojen tarkoituksena on miellyttää Jumalaa. Jumalan sanansaattaja ﷺ sanoi: “Toisen ihmisen auttaminen pääsemään ratsunsa päälle tai auttaminen tavaroiden lastaamisessa ovat hyväntekoa. Hyvä sana on hyväntekoa. Jokainen otettu askel rukouksia kohden, on hyväntekoa. Esteen poistaminen tieltä on hyväntekoa.” (Bukhari)2

Myös elannon hankkimisesta voidaan palkita. Profeetan seuralaiset näkivät miehen ja olivat ihmeissään hänen kovasta työstä ja ahkeruudesta. He valittelivat: ”Jos hän vain tekisi näin paljon töitä Jumalan eteen…” Tällöin Jumalan sanansaattaja ﷺ sanoi: “Jos hän työskentelee tukeakseen pieniä lapsiaan, silloin hän tekee sen Jumalan tähden. Jos hän työskentelee tukeakseen ikääntyneitä vanhempiaan, niin hän tekee sen Jumalan tähden. Jos hän työskentelee sen takia, ettei olisi toimeton pitäen samalla mielihalunsa kurissa, hän työskentelee Jumalan tähden. Mutta jos hän tekee työtä korostaakseen itseään tai saadakseen kuuluisuutta, niin silloin hän työskentelee Saatanalle.” (al-Mundhiri, as-Suyuti)3

Ihminen saattaa saada palkinnon jopa kaikkein luonnollisimmista teoista, jos aikomukset ovat Jumalan tähden. Jumalan sanansaattaja ﷺ sanoi: “Kun yksi teistä makaa vaimonsa kanssa, se on hyväntekoa.” (Muslim)4

Samaa voidaan sanoa syömisestä, nukkumisesta ja työskentelystä, sekä myös hyvistä luonteenpiirteistä, kuten rehellisyydestä, luotettavuudesta, anteliaisuudesta, rohkeudesta ja nöyryydestä. Näistä voi tulla palvontaa, jos aikomukset ja tarkoitukset kohdistuvat Jumalaan.

Jotta näistä muutoin täysin jokapäiväisistä asioista voisi saada Jumalan palkkiota, täytyy seuraavien ehtojen täyttyä: 

A. Tekojen tulee olla islamin mukaan sallittuja. Jumalan Sanansaattaja ﷺ on sanonut: “Jumala on puhdas ja hyvä, ja Hän hyväksyy ainoastaan puhtautta ja hyvyyttä.” (Muslim)

B. Islamin sääntöjä täytyy ehdottomasti noudattaa. Petoksia, sortoa, ja epäoikeudenmukaisuutta tulee välttää. Jumalan sanansaattaja ﷺ on sanonut: “Hän, joka pettää meitä, ei ole yksi meistä.” (Muslim)

C. Teko ei saa estää henkilöä suorittamasta uskonnollisia velvoitteitaan. Jumala sanoo: “Uskovaiset, älkööt omaisuutenne ja lapsenne saako teitä unohtamaan Jumalaa.” (Koraani 63:9)

Olemme korostaneet edellä mainitun perimätiedon tärkeyttä ja sitä millaisia tekoja Jumala hyväksyy. Tämä perimätieto kertoo myös siitä, että islaminuskon harjoittaminen ei suinkaan rajoitu pelkästään rituaaleihin, vaan siihen liittyy kokonainen elämäntyyli. Näin muslimista tulee todellinen Jumalan palvelija.

1. ﷺ Salla allahu aleihi wa sallam “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
2. Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
3. Al-Mundhiri (1185-1258 jKr.), as-Suyuti (1445-1505 jKr.) olivat molemmat islamin oppineita ja ovat luokitelleet yllä olevan perimätiedon autenttiseksi. Muhammad Nasruddin al-Albani (1914-1999) on kirjassaan “Sahih Targhib wa Tarhib” vahvistanut yllä olevan perimätiedon autenttisuuden.
4. Muslim on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.