Johdanto islamiin
Islam on Seemiläinen uskonto, jolla on 1,7 miljardi seuraajaa ympäri maailmaa. Sana “islam” tarkoittaa “Jumalan tahtoon alistumista”. Muslimit hyväksyvät Koraanin Jumalan sanana, jonka Hän paljasti viimeiselle Profeetalleen, Muhammadille ﷺ. Islam kertoo, että Jumala lähetti profeettoja maahan läpi aikojen tuomaan Jumalan yhteyden ja maallisen elämän jälkeisen elämän vastuullisuuden sanomaa. Täten islamin uskon tukipilarina on myös usko aikaisempiin profeettoihin Aatamista alkaen ja jatkuen Nooaan, Abrahamiin, Ismailiin, Iisakiin, Jaakobiin, Moosekseen, Daavidiin, Johannes Kastajaan ja Jeesukseen علیهم السلام monien muiden ohella.
Jumalan konsepti
1. Jumalan lyhin määritelmä
2. Luku Ikhlas – Teologian koetinkivi
3. Millä nimellä me Jumalaa kutsumme?
4. Jumala ei ota ihmismuotoa. Antropomorfismin filosofia
5. Luoja valmistelee ohjekirjaa
6. Allah valitsee sanansaattajansa
7. Jokainen Jumalan ominaisuus on ainutlaatuinen, eikä löydy mistään muualta:
8. Jumalan ykseys, Tawhiid
1. Jumalan lyhin määritelmä
“Sano: Hän, Jumala on yksi,
ainoa Jumala, kaikkivaltias.
Hän ei ole (toista) synnyttänyt
eikä ole (toisesta) syntynyt.
Ketään ei ole Hänen vertaistaan.” [Koraani 112:1-5]
Sana “As-Samad” tarkoittaa “ehdotonta olemassaoloa”, joka on ainoastaan Jumalan ominaisuus. Kaikki muu olemassaolo on väliaikaista tai ehdollista. Se tarkoittaa myös, että Jumalan ei ole riippuvainen mistään asiasta tai kenestäkään ihmisestä, mutta kaikki asiat ja ihmiset ovat riippuvaisia Hänestä.
2. Luku Ikhlas – Teologian Koetinkivi
Jalon Koraanin luku Ikhlas (Kappale 112) on teologian koetinkivi. “Theo” on kreikan kieltä ja tarkoittaa “Jumalaa”, ja “logy” tarkoittaa “opiskelua” tai “tutkimista”. Näin siis “teologia” tarkoittaa Jumalan opiskelua tai tutkimista ja muslimeille tämä viisirivinen Kaikkivaltiaan Jumalan määritelmästä on Jumalan tutkimisen ja opiskelun koetinkivi. Jokaisen jumalaisen olennon on suoritettava tämä “tulikoe”. Koska Jumalan tässä kappaleessa mainitut ominaisuudet ovat ainutlaatuiset, voidaan väärät, jumaluuteen pyrkivät epäjumalat karsia pois näitä säkeitä hyväksikäyttämällä.
3. Millä nimellä me Jumalaa kutsumme?
Muslimit kutsuvat Suurta Luojaamme, Allahia, arabiankielen sanalla “Allah” suomen kielen ”Jumala” -sanan sijaan. Arabiankielinen sana “Allah” on puhdas ja ainutlaatuinen, kun taas suomen kielen sanaa “Jumala” voidaan muunnella ja käyttää sanankäänteisiin.
Jos sanaan “Jumala” lisää t-kirjaimen, siitä tulee “jumalat”, joka on “Jumala” -sanan monikkomuoto. “Allah” on yksikkösana, eikä siitä ole monikkoa. Jos lisäät sanan “Jumala” perään “-tar” -sananosan, sanasta tulee “jumalatar”, joka tarkoittaa naispuolista Jumalaa. Mitään mies-Allahia tai nais-Allahia ei ole. Allahilla ei ole sukupuolta. Allah on ainutlaatuinen sana. Allah on uniikki sana, joka ei itsessään luo mielikuvia ja joka ei taivu sanankäänteisiin. Siitä syystä muslimit haluavat mieluummin käyttää sanaa “Allah”. Toisinaan ei-muslimeiden kanssa keskustellessa me saatamme olla olosuhteiden pakottamia käyttämään sopimatonta “Jumala” -sanaa “Allahin” sijaan. Koska tämä artikkeli on tarkoitettu yleisesti kaikille, sekä muslimeille, että ei-muslimeille, olen käyttänyt sanaa Jumala useassa kohdassa “Allahin” sijaan.
4. Jumala ei ota ihmismuotoa
Jotkut saattavat väittää, että Jumalasta ei tule ihmistä, vaan Hän ottaa ihmisen muodon. Jos Jumala ottaa ihmisen muodon, mutta ei tule ihmiseksi, Hänellä ei tulisi olla mitään ihmisen ominaisuuksia. Tiedämme, että kaikilla “Ihmis-jumalilla” on ihmisten ominaisuudet ja viat. Heillä on myös inhimilliset tarpeet kuten unen tarve, nälkä, jne.
Jumalan palvominen ihmisen muodossa on siis looginen harhaluulo ja sitä tekoa tulisi torjua kaikissa ilmenemismuodoissaan. Siksi Koraanissa puhutaan kaikkia antropomorfismin muotoja vastaan. Jalo Koraani sanoo seuraavassa säkeessään:
“Ei ole mitään Hänen vertaistaan.” [Koraani 42:11]
Antropomorfismin Filosofia
Monet uskonnot jossakin vaiheessa suorasti tai epäsuorasti uskovat antropomorfismin filosofiaan, eli Jumalan mieheksi muuttumiseen. Heidän väitteensä perustuu siihen, että Kaikkivoipa Jumala on niin puhdas ja pyhä, ettei Hän tiedä mitään ihmisen tunteista, epäonnistumisista ja vaikeuksista. Asettaakseen ihmisille säännöt, Hän laskeutui maan päälle ihmisen muodossa. Tämä harhainen ajattelutapa on johtanut harhaan lukuisia miljoonia ihmisiä aikojen läpi. Analysoidaanpa tätä argumenttia ja katsotaan, onko se järkiperäisesti ymmärrettävissä.
5. Luoja valmistelee ohjekirjaa
Oletetaan, että minä valmistan dvd-soittimien. Onko minun itseni tultava laitteen kaltaiseksi tietääkseni, mikä minulle on hyvästä tai pahasta? Mitä minä tekisin? Kirjoitan ohjekirjan: “Katsoaksesi dvd:tä aseta dvd sisään ja paina ‘Play’ -painiketta. Pysäyttääksesi dvd:n, paina ‘Stop’ -painiketta. Jos haluat kelata eteenpäin, paina ‘FF’ -painiketta. Älä anna dvd:n pudota korkealta, sillä se voi vaurioitua. Älä kastele sitä. jne.” Kirjoitan ohjekirjan, joka listaa kaikki sallitut ja kielletyt asiat.
Jalo Koraani on ihmisen ohjekirja
Samalla tavalla Luojamme Jumalan ei tarvitse ottaa ihmismuotoa tietääkseen, mikä ihmiselle on hyvästä tai pahasta. Sen sijaan Hän päättää paljastaa ohjekirjan. Viimeinen ihmisille tarkoitettu ohjekirja on Jalo Koraani. Koraanissa on mainittu kaikki ihmisen sallitut ja kielletyt asiat. Jos saan verrata ihmisiä koneisiin, sanoisin, että ihmiset ovat huomattavasti monimutkaisempia, kuin yksikään kone maailmassa. Jopa kaikkein kehittyneimmät tietokoneet kalpenevat ihmisen jokapäiväiseen elämään vaikuttavien fyysisten, psykologisten, geneettisten ja sosiaalisten tekijöiden rinnalla.
Mitä kehittyneempi kone on, sitä suurempi tarve on sen käyttöohjeelle. Samaa logiikkaa käyttäen, eivätkö ihmisetkin tarvitse ohjekirjaa, jonka mukaan heidän tulisi elämäänsä elää?
6. Allah valitsee sanansaattajansa
Allahin ei tarvitse saapua maan päälle itse antaakseen ohjekirjan. Hän valitsee miehen miesten joukosta, jolle ilmestymällä Hän kykenee kommunikoimaan tämän kanssa ja antamaan tehtäväksi välittää viestin. Tällaisia ihmisiä kutsutaan sanansaattajiksi, Jumalan profeetoiksi.
Jotkut ihmiset ovat “sokeita” ja “kuuroja”
Antropomorfisen filosofian järjettömyydestä huolimatta useiden eri uskontojen seuraajat uskovat siihen ja saarnaavat sitä eteenpäin. Eikö se olekin loukkaus ihmisen älykkyyttä ja Luojaa kohtaan, joka on ihmiselle älyn antanut? Tällaiset ihmiset ovat todellakin “kuuroja” ja “sokeita” huolimatta siitä, että Allah on antanut heille kuulon ja näön lahjan.
Koraanissa sanotaan: “mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivät he voi palata.” [Koraani 2:18]
Raamatussa on samankaltainen viesti Matteuksen Evankeliumissa: “koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.” [Matteuksen Evankeliumi 13:13]
Nämä kirjoitukset kertovat, että vaikka kaikki asiat on tehty ihmisille yksinkertaisiksi, siitä huolimatta monet eksyvät totuuden tieltä.
7. Jumalan Ominaisuudet
Jumalalle kuuluvat kaikkein kauneimmat nimet. Koraanissa sanotaan: “Sano: ´Rukoilkaa Häntä Jumalana tai rukoilkaa Häntä Armahtajana, millä nimellä Häntä rukoillettekin, niin totta on, että kaikki hyvät nimet kuuluvat Hänelle.”[Koraani 17:110]
Samankaltainen viesti Allahin kauniista ja hyvistä nimistä toistuu Koraanin kappaleissa luku Al-A’raf (7:180), luku Taha (20:8) ja luku Al-Hashr (59:24).
Koraani antaa yhteensä 99 erilaista ominaisuutta Kaikkivoivalle Allahille. Koraani viittaa Allahiin mm. nimillä “Ar-Rahman” (Kaikkein Armollisin), “Ar-Rahiim (Kaikkein Armeliain) ja “Al-Hakiim” (Kaikkein Viisain) – monen muun ohella. Voit kutsua Allahia millä nimellä hyvänsä, mutta nimen tulee olla kaunis, eikä se saa synnyttää mielikuvia.
Jokainen Jumalan ominaisuus on ainutlaatuinen, eikä sitä löydy muualta. Jumalalla ei ainoastaan ole ainutlaatuisia ominaisuuksia, vaan jokainen niistä riittää kuvaamaan ainoastaan Häntä.
8. Jumalan Ykseys
Jotkut moniuskoiset esittävät väitteitä, joiden mukaan useamman kuin yhden Jumalan olemassaolo on loogista. Kerrottakoon heille, että jos jumalia olisi useampi kuin yksi, ne olisivat kiistassa keskenään. Jokainen yrittäisi toteuttaa tahtoaan muiden jumalien tahtoa vastaan. Tällaista on nähtävissä polyteismiin ja panteismiin kuuluvien uskontojen mytologiassa. Jos “Jumala” syrjäytettäisiin, tai jos Hän ei kykenisi syrjäyttämään muita, Hän ei olisi yksi, ainoa oikea Jumala. Polyteistisissa uskonnoissa on suosittua myös usean Jumalan kaava, joista jokaisella on omat vastuunsa kannettevanaan. Jokainen on vastuussa osasta ihmisen olemassaolossa, esim. auringon Jumala, sateen Jumala, jne. Tämä viittaa siihen, että yksi “Jumala” on kykenemätön tiettyihin tekoihin ja myös välinpitämätön ja tietämätön muiden “jumalien” voimista, velvollisuuksista, toiminnoista ja vastuista. Tietämätöntä ja kykenemätöntä Jumalaa ei voi olla olemassa. Jos jumalia olisi useampi kuin yksi, siitä seuraisi sekaannusta, epäjärjestystä, kaaosta ja tuhoa universumissa. Mutta universumi toimii täydellisessä harmoniassa.
Koraanissa sanotaan: “Jos taivaassa ja maan päällä olisi muita jumalia kuin Herra, niin taivas ja maa olisivat joutuneet sekasortoon. Siksi kunnia olkoon Jumalalle, voiman Herralle, Hän on niiden yläpuolella, joita he Hänen rinnalleen asettavat.” [Koraani 21:22]
Jos jumalia olisi useampi, kuin yksi, he olisivat ottaneet luomansa pois.
Koraanissa sanotaan: “Jumala ei konsanaan ole hankkinut itselleen poikaa, eikä ole muuta jumalaa kuin Hän. Olisihan muutoin jokainen jumala vienyt mukaansa sen, mitä oli luonut, ja muutamat heistä olisivat alistaneet toisia valtaansa. Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on yläpuolella kaiken, mitä he kuvittelevat.” [Koraani 23:91]
Täten siis yhden ja ainoan, todellisen, ainutlaatuisen, ylivertaisen ja Kaikkivoivan Jumalan olemassaolo on ainoa looginen käsitys Jumalasta.
TAWHIID (Jumalan ykseys)
Määritelmä ja Kategoriat
Islam uskoo “Tawhiidiin”, joka ei pelkästään tarkoita monoteismia, eli uskoa yhteen Jumalaan, vaan paljon muutakin. “Tawhiid” tarkoittaa kirjaimellisesti “yhteyttä” tai “ykseyttä”, ja se johtaa arabiankielen sanasta “wahhada”, joka tarkoittaa “yhdistämistä” tai “vakauttamista”.
“Tawhiid” voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan.
A. Tawhiid ar-Rubuubiijah (Herruus)
B. Tawhiid al-Asmaa-was-Sifaat (Nimet ja piirteet)
C. Tawhiid al-Ibaadah. (Jumalan Palvonta)
A. Tawhiid ar-Rubuubiijah (Herruuden ykseyden ylläpitäminen)
Ensimmäinen kategoria on Tawhiid ar-Rubuubiijah. “Rubuubiijah” johtaa juuriverbistä “Rabb”, joka tarkoittaa “Herraa”, “Ylläpitäjää”, “Vaalijaa” ja “Hoivaajaa”.
Siispä Tawhiid ar-Rubuubiijah tarkoittaa herruuden ykseyden ylläpitämistä. Tämä kategoria perustuu siihen perimmäiseen konseptiin, että Allah yksin loi kaiken tyhjästä, kun maailmassa ei vielä ollut mitään. Hän yksin on koko universumin ja kaiken muun ainoa Luoja, Vaalija ja Ylläpitäjä, eikä siitä tarvitse jättää mitään pois tai lisätä siihen mitään.
B. “Tawhiid al-Asmaa-was-Sifaat” (Allahin nimen ykseyden ja ominaisuuksien ylläpitäminen)
Toinen kategoria on “Tawhiid al-Asmaa-was-Sifaat”, joka tarkoittaa Allahin nimen ykseyden ja ominaisuuksien ylläpitämistä. Tämä kategoria on jaettu viiteen näkökohtaan:
(I) Allahiin tulee viitata kuten Hän ja Hänen profeettansa ovat kuvailleet
Allahiin tulee viitata samaan tapaan, kuin Hän ja Hänen profeettansa ovat tehneet, selittämättä Hänen nimiään tai ominaisuuksiaan antamalla niille muita merkityksiä, kuin ne, jotka ovat ilmiselviä.
(II) Allahiin tulee viitata kuten Hän itseensä viittaa
Allahista tulee puhua antamatta Hänelle uusia nimiä tai ominaisuuksia. Esimerkiksi Allahille ei voi antaa nimeä “Al-Ghaadib” (vihainen) huolimatta siitä, että Hän itse on sanonut tulevansa vihaiseksi. Tämä siksi, että itse Allah tai Hänen sanansaattajansa eivät ole viitanneet Häneen tällä nimellä.
(III) Allahiin tulee viitata antamatta hänelle oman luomistyönsä ominaisuuksia
Puhuessamme Jumalasta meidän tulee pidättäytyä antamasta Hänelle ominaisuuksia, jotka Hän on itse luonut. Esimerkiksi Raamatussa Jumalan kerrotaan olevan katuvainen (1.Mooseksen kirja 6:6-7) samalla tavalla, kuin ihmisetkin tajutessaan tehneensä virheen. Tämä on täysin “Tawhiidin” periaatetta vastaan. Jumala ei tee virheitä, eikä Hänen siksi tarvitse katua. Tärkein periaate Allahin ominaisuuksiin liittyen on annettu Koraanissa: “Ei ole mitään Hänen vertaistaan, Hän on kuuleva, näkevä.” [Koraani 42:11]
Näkeminen ja kuuleminen ovat inhimillisiä kykyjä. Siitä huolimatta, kun näitä ominaisuuksia käytetään viitaten Jumalaiseen olentoon, ne ovat vertaansa vailla kaikessa täydellisyydessään, toisin kuin ihmisillä, jotka tarvitsevat korvat kuulemiseen, silmät näkemiseen ja ovat rajoitettuja käyttämään kykyjään tilasta, ajasta ja kapasiteetista riippuen, jne.
(IV) Jumalan luomuksille ei tule antaa Hänen ominaisuuksiaan
Viittaus ihmiseen käyttämällä Jumalan ominaisuutta on myös “Tawhiidin” periaatteen vastaista. Esimerkiksi viittaus ihmiseen sellaisena, jolla ei ole alkua tai loppua (hän on ikuinen).
(V) Allahin nimeä ei voi antaa Hänen luomilleen olennoille
Jotkut jumalaiset nimet määräämättömässä muodossaan, kuten “Rauf” tai “Rahiim” ovat sallittuja nimiä ihmisille, sillä Allah on käyttänyt samoja nimiä profeetoistaan, mutta nimiä “Ar-Rauf” (Kaikkein Hurskain) ja “Ar-Rahiim” (Kaikkein Armeliain) voidaan käyttää ainoastaan etuliitteellä “Abd”, joka tarkoittaa “orjaa” tai “palvelijaa”, esim. “Abdur-Rauf” tai “Abdur-Rahiim”. Samalla tavalla “Abdur-Rasul” (sanansaattajan palvelija) tai “Abdun-Nabi” (profeetan Orja) ovat kiellettyjä.
C. Tawhiid al-Ibaadah (Palvonnan ykseyden ylläpitäminen)
(I) “Ibaadahin” määritelmä ja tarkoitus
“Tawhiid al-Ibaadah” tarkoittaa “palvonnan ykseyden ylläpitämistä”. Sana juontuu arabiankielen sanasta “Abd”, joka tarkoittaa “orjaa” tai “palvelijaa”. Täten “Ibaadah” tarkoittaa “palvelua” ja “palvontaa”.
(II) Kaikkia kolmea kategoriaa tulee noudattaa samanaikaisesti
Uskominen vain kahteen ensimmäiseen “Tawhiidin” kategoriaan ilman viimeistä “Tawhiid-al-Ibaadahia” on turhaa. Koraanissa kerrotaan esimerkkejä jumalkuvien palvojista profeetan ﷺ ajoilta, joka varmisti “Tawhiidin” kaksi ensimmäistä näkökohtaa.
Koraanissa mainitaan: “Sano: Kuka hankkii teille ravinnon taivaasta ja maan päältä? Tai kellä on kuulo ja näkö vallassaan? Ja kuka tekee kuolleista eläviä ja elävistä kuolleita? Kuka harjoittaa käskyvaltaansa? He vastaavat silloin: ´Jumala.´ Sano sinä: ´Miksi ette siis palvelisi Häntä?´ ” [Koraani 10:31]
Samankaltainen esimerkki toistuu Jalon Koraanin luku Zukhrufissa: “Ja jos kysyt heiltä, kuka on heidät luonut, he varmasti vastaavat: ´Jumala´. Miksi he siis kääntyvät pois?” [Koraani 43:87]
Mekan pakanat tiesivät, että Allah oli heidän Luojansa, Ylläpitäjänsä ja Herransa. Silti he eivät olleet muslimeja, koska he palvoivat Allahin sijaan muita jumalia. Allah kutsui heitä nimellä “Kuffaar” (uskonnottomat) ja “Mushrikiin” (epäjumalten palvojat ja he, jotka pitävät muita jumalia).
“Ja useimmat heistä usko yhteen Jumalaan, asettamalla muita jumalia Hänen vertaisikseen.” [Koraani 12:106]
Täten “Tawhiid al-Ibaadah”, eli palvonnan ykseyden ylläpito on kaikkein tärkein “Tawhiidin” näkökohta. Ainoastaan Allah ansaitsee palvontaa ja vain hän voi antaa ihmisen hyötyä Hänen palvonnastaan.
Koska termi “ibadah” tarkoittaa täydellistä tottelevaisuutta ja me ihmiset olemme olemassa vain ja ainoastaan Luojan tahdosta, niin kukaan muu kuin Hän ei ansaitse olla sääntöjen laatija.
Allah sanoo Koraanissa: “Ne, jotka eivät tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, ovat uskottomia. ” (Koraani 5:44)
Erään kerran eräs profeetan ﷺ kumppaneista, Adi ibn Hatim, joka kääntyi Islamiin kristinuskosta, kuuli profeetan ﷺ lausuvan Koraanin säkeen: “Paitsi Jumalaa ovat he ottaneet herroikseen kirjanoppineensa ja munkkinsa, samaten Messiaan, Marian pojan, vaikka heidän tuli palvella vain yhtä ainoata Jumalaa.” (Koraani 9:31)
Adi ibn Hatim sanoi: “Emme totisesti palvoneet heitä”. Profeetta ﷺ kääntyi hänen puoleensa ja sanoi: “Eivätkö he kieltäneet sitä, minkä Allah oli sallinut ja te kaikki kielsitte sen, ja kielsivätkö he sen, minkä Allah oli sallinut ja jonka te kaikki edelleen kielsitte?” Hän vastasi: “Totisesti, sen teimme.” Profeetta ﷺ vastasi: “Ja siten te palvoitte heitä.” (Tirmidhi)
SHIRK
A. Määritelmä
Yllämainittujen “Tawhiidin” kategorioiden laiminlyöntiä tai niiden esittämien kriteerien täyttämättä jättämistä kutsutaan sanalla “Shirk”.
“Shirk” tarkoittaa sananmukaisesti “jakamista” tai “kumppania”. Islamin termein se tarkoittaa sitä, että Allahin lisäksi muiden jumalten pito on jumalkuvien palvontaa.
B. “Shirk” on suurin synti, jota Allah ei koskaan anna anteeksi tuonpuoleisessa
Koraanin luku Al-Nisa kuvailee suurinta syntiä näin:
“Totisesti Jumala ei anna anteeksi, että palvellaan jotakuta Hänen vertaisenaan. Hän saattaa antaa anteeksi, kenelle tahtoo, muun kaiken paitsi tämän, sillä se, joka asettaa Jumalalle vertaisia, tekee kauhean synnin.” [Koraani 4:48]
Sama viesti välittyy toistamiseen: ”Totisesti, Jumala ei anna anteeksi, että jotakuta muuta Hänen rinnallaan jumaloidaan. Kaiken muun paitsi tämän antaa Hän anteeksi kenelle tahtoo, sillä se, joka asettaa jonkun Jumalan rinnalle, on eksynyt äärimmäiseen harhaan.” [Koraani 4:116]
C. “Shirk” johdattaa helvetin tuleen
Koraanin luku Ma’idassa sanotaan: “Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: ´Jumala on Messias, Marian poika´, mutta Messias sanoi: ´Oi, Israelin lapset! Palvelkaa Jumalaa, – minun Herraani ja teidän Herraanne.´ Totisesti, kuka ikinä rinnastaa (muita) Jumalaan, häneltä Jumala kieltää pääsyn autuuden puutarhaan, ja Hänen asuinsijansa on tuli, siellä ei ole auttajia väärintekijöille.” [Koraani 5:72]
D. Palvo ainoastaan Yhtä Jumalaa
Koraanin luku Al-’Imranissa sanotaan: “Sano (juutalaisille ja kristityille): ´Te Kirjan kansa, tulkaa yhteisymmärrykseen meidän kanssamme (uskonnon asiasta), että meillä olisi samoin kuin teilläkin, ettemme palvele muuta kuin ainoata Jumalaa emmekä aseta ketään Hänen rinnalleen, emmekä kukaan pidä toistamme herrana, (emme pidä herrana ketään muuta) paitsi Jumalaa.´ Jos he kääntyvät pois, niin sanokaa: ´Olkaa todistajina, että me olemme Jumalalle alamaisia (muslimeja)” [Koraani 3:63]
Jalo Koraani sanoo: “Vaikka kaikki maan pinnalla olevat puut olisivat kyniä ja valtameri sekä seitsemän valtamerta sen lisäksi olisivat mustetta, niin Jumalan sanat eivät loppuisi. Totisesti, Jumala on Mahtava, Viisas.” [Koraani 31:27]
Analyysimme Jumalan konseptista osoittaa, että monoteismi on sisäänrakennettu osa jokaista suurta uskontoa maailmassa. Siitä huolimatta on surullista, että jotkut näihin uskontoihin sitoutuneet rikkovat omien kirjoitustensa opetuksia ja ovat luoneet muita palvonnan kohteita Kaikkivoivan Jumalan lisäksi.
Lukuisten eri uskontojen kirjoitusten analysointi paljastaa, että kaikki kirjoitukset kehottavat ihmisiä uskomaan ja alistumaan ainoastaan yhdelle Jumalalle. Kaikki näistä kirjoituksista kieltävät muiden jumalien pidon, tai Jumalan palvonnan kuvien muodossa. Jalo Koraani sanoo: “Oi ihmiset. Kuunnelkaa vertausta, joka esitetään: Totisesti, ne, joita te rukoilette Jumalan ohella, eivät voi luoda edes kärpästä, vaikkapa yhdessä sitä yrittäisivät. Ja jos kärpänen heiltä jotain veisi mukanaan, he eivät voisi saada sitä siltä takaisin, yhtä heikko on moinen avunantaja kuin avunanojakin.” [Koraani 22:73]
Uskonnon pohjana on jumalaisen opastuksen hyväksyntä. Tämän opastuksen hylkäämisellä on vakavat vaikutukset yhteiskuntaan. Vaikka olemmekin tehneet suuria hyppyjä eteenpäin tieteen ja teknologian saralla, todellinen rauha on edelleen saavuttamatta. Kaikki maailman “ismit” ovat epäonnistuneet tuomaan kauan kaivattua vapautusta.
Kaikki suurten uskontojen kirjoitukset kehottavat seuraamaan ja tekemään hyvää ja välttämään pahaa. Kaikissa kirjoituksissa mainitaan, että hyvää ihmiskuntaa ei jätetä palkitsematta, eikä paha jää rankaisematta.
Meidän on kysyttävä, mikä näistä kirjoituksista on se oikea “ohjekirja”, jota meidän tulee noudattaa omissa elämissämme?
Toivon ja rukoilen, että Allah johdattaa meidät totuuteen (Aamen).