Länsimainen asenne naisia kohtaan

Nykypäivän asenne naissukupuolta kohtaan johtuu pitkästä alistamisen historiasta, joka puolestaan on saanut juurensa juutalaiskristillisistä perinteistä. Ehkäpä voisi vielä tarkemmin todeta, että nykypäivän asenteet ovat nousseet uskonpuhdistuksen jälkeisestä elämänkatsomuksesta – ajatuksista, jotka nousivat pintaan “valaistumisen aikana”. Sen vastapainona on Islamilainen maailmankatsomus, jonka perusta on opetuksissa, jotka Profeetta Muhammad ﷺ sai näyssään Jumalalta. Muslimien mukaan heidän omaksumaansa elämäntapaa voidaan hyödyntää ihmiskunnassa kaikkina aikoina: sen merkitys ja edut eivät ole sidottuja tiettyyn ajankohtaan, maantieteelliseen paikkaan tai tiettyyn sivilisaatioon. Naisten asema ei ole ainoa ongelma näiden kahden maailmankatsomuksen – sekulaarisen, liberaalisen ja humanistisen maailmankatsomuksen sekä Islamin – välillä. Mikä loppujen lopuksi on naisten asema? Voimmeko sanoa, että naiset nauttivat korkeampaa statusta toisessa kulttuurissa ja ovat alistettuja toisessa?

Länsimainen kulttuuri ylpeilee naisten oikeuksilla ja pitää itseään kaikkien maailman naisten suojelijana. Länsimaissa ajatellaan, että länsimainen nainen saa jatkuvasti lisää oikeuksia, kun taas musliminaiset ovat keskiaikaisen uskonnon alistamia.

Muslimit uskovat, että islamin eettinen koodi tarjoaa sekä miehille että naisille todellisia vapauksia, ja että länsimainen kulttuuri lupaa vapauksia, joita ei tosiasiassa ole edes olemassa, vaan se on vain nykyaikaista orjuuden muotoa, joka on paketoitu muovisiin sanoihin.

Mennään ajassa taaksepäin katsomaan, mitä naisten asemasta on ajateltu länsimaisessa kulttuurissa. Länsi pitää itseään älykkäänä kreikkalais-roomalaisten perinteiden perijänä ja monet ajatuksista voidaankin juontaa antiikin Kreikan filosofeihin, kuten Aristotelesiin ja Platoniin. Heidän teksteistään käy ilmi, että heidän aikanaan naisten asema ei ollut kovin haluttu. Platon halveksui tiettyjä miehiä vertaamalla heitä naisiin. Bertrand Russell kirjoitti: “Aristoteles väitti, että naisilla oli vähemmän hampaita, kuin miehillä, hän oli kahdesti naimisissa eikä hänen mieleensä siltikään juolahtanut vahvistaa väitettään katsomalla vaimojensa suuhun.”2 Aristoteles väitti, että naiset ovat miehiä huonompia siksi, että naiset ovat lähtökohtaisesti pelkkiä sieluttomia ruumiita ja kaipaavat miesten sielujen johdatusta.3

Kirkko käytti useita kreikkalais-roomalaisia filosofioita naisia vastaan. Naiset olivat tuomittuja synnytyksen aiheuttamiin kipuihin, koska Eeva teki syntiä yllyttämällä Aatamin syömään kiellettyä hedelmää (Ilmestyskirja 2:4-3:24). Naiset koettiin kaikkien syntien ja pahuuden lähteinä ihmisissä ja heidän koettiin kantavan Raamatun Eevan tekemän synnin taakkaa. Raamatussa sanotaan: “Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu… mitä sieluni on yhäti etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta koko siitä luvusta en ole löytänyt yhtäkään naista.” (Saarnaaja 7:26-28)

“Pientä/vähäistä on (mikä tahansa) pahuus verrattuna naisen pahuuteen… Naisesta on synnin alku, ja hänen takiansa me kuolemme kaikki.” (Ecclesiastics 25:19,24)

Juutalaisrabbit listasivat yhdeksän kirousta, jotka langetettiin naisten päälle syntiinlankeemuksen jälkeen: “Naiselle hän antoi yhdeksän kirousta ja kuoleman: kuukautisverenvuodon, neitsyyden menetyksestä johtuvan verenvuodon, raskauden, synnytyksen ja lasten kasvatuksen taakat, peitetty pää suruaikana, reiät korvissa kuin orjalla, joka isäntäänsä palvelee, häntä ei voitaisi kuulla todistajana ja kaiken jälkeen – kuolema.”4

Tähän päivään saakka oikeaoppiset juutalaismiehet aloittavat aamunsa rukoilemalla: “Kiitän Sinua, Jumalaa, universumin luojaa, siitä, ettet ole minusta tehnyt naista.” Naiset puolestaan kiittävät Jumalaa aamuisin sanomalla: “Kiitos, että teit minusta tahtosi mukaisen.”5

1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
2. “Impact of Science on Society” (1952) ch. 1, by Bertrand Russell. Brittiläinen kirjailija, matemaatikko ja filosofi (1872-1970).
3. Bat-Ami Bar On. New Yorkin osalvaltionyliopisto.
4. Leonard J. Swilder, Women in Judaism: The status of women in formative Judaism (Metuchen, N.J: Scarecrow press, 1976) s.115
5. Thena Kendathin “Memories of an Orthodox youth” in Susannah Heschel, ed.  Koskien juutalaista feminismiä (New York: Schocken Books, 1983), pp. 96-97.