Naisen aseman nousu osa1/5
Näkemyksiä maailmalta
Islam on nostanut naisten asemaa maailmassa. Monien mielestä väite saattaa kuulostaa typerältä, sillä vallitseva ajatus – ainakin länsimaissa – on se, että islam ei korosta naisten asemaa, vaan sortaa naisia. Tässä mielessä on pakko sanoa, että maailmalla on asiasta kaksi näkemystä. Näkemykset ovat usein ristiriidassa keskenään, ei ainoastaan henkilökohtaisella tasolla, jossa yksittäiset henkilöt tekevät valintoja, vaan kansainvälisellä tasolla, jossa kiistellään molempien näkemysten aitoudesta ja oikeudesta.
Ensimmäinen näkemys on länsimainen liberaali näkemys, joka väittää saaneen alkunsa juutalaiskristillisistä perinteistä, jotka lähemmin tarkastellessa oIivat juurtuneempia ajatusmalleihin ennen uskonpuhdistusta, sekularistiseen maailmankatsomukseen, joka syntyi “valaistumisen aikana”.
Toinen näkemys tulee muslimien näkökulmasta – islamilainen maailmankatsomus, jonka perusta on Jumalan antamissa näyissä profeetta Muhammadille, ﷺ. He, jotka kannattavat tätä näkemystä sanovat, että se on käyttökelpoinen kaikkina aikoina eikä sen paikkansapitävyys ole sidoksissa tiettyyn aikakauteen, maantieteelliseen alueeseen tai rotuun. Myös länsimaisessa kulttuurissa ajatellaan heidän sekularistisen ja liberaalin ajatusmallinsa, kulttuurinsa ja sivilisaationsa olevan paras koko ihmiskunnalle. Japanilaissyntyinen amerikkalainen kirjailija Francis Fukuyama kirjoitti kirjan nimeltä “The End of Time”. Kirjassaan hän esitti teorian siitä, että oman sekularistisen ja liberaalin ajatusmallinsa mukainen ihmisen kehitys on tullut päätepisteeseensä, eikä ihmiskunta enää saa mitään muuta. Siitä huolimatta hän lisäsi, että islam on ainoa sekularistista ajatusmallia omaksumaton osa maailmaa, sillä se olisi ristiriidassa islamilaisen ideologian kanssa.
Lyhyen johdannon jälkeen, yksi kahden eri maailmankatsomuksen suurimmista väittelyistä koskee naisia. Mikä on naisten asema? Miten naiset nähdään ja koetaan? Onko naisten status yhdessä kulttuurissa korkea ja alistettu toisessa?
Länsimainen näkemys on, että naisten asemaa on korostettu ainoastaan lännessä, ja että he saavat ajan kuluessa enemmän ja enemmän oikeuksia, kun taas heidän sisarensa islamilaisessa maailmassa – kuten he heitä kutsuvat – ovat sorrettuja ja alistettuja. Heidän kohtaamansa muslimit kuitenkin sanovat, että islamilainen järjestelmä tarjoaa todellisia vapauksia sekä miehille että naisille, ja että länsimaiset naiset ja miehet ovat johdateltuja uskomaan ajatukseen vapaudesta, jota todellisuudessa ei edes ole.
Sitä, miten naisia ymmärretään islamissa ei voi koskaan täysin käsittää – tämä on mielestäni erityisen merkittävää – paitsi, jos ollaan kykeneviä ymmärtämään tarkalleen sitä, mitä saatamme kutsua filosofiseksi pohjaksi tai ideologiseksi ymmärrykseksi – koska tämähän on oikeastaan teologinen konsepti.
Ensinnäkin, tarkkailkaamme vertailun vuoksi sitä, miten naisista ajatellaan ja miten heitä ymmärretään läntisessä kulttuurissa. Tiedämme, että länsimainen kulttuuri näkee itsensä kreikkalaisen perinteen jatkajana, joka oli olemassa jo ennen Profeetta Jeesusta ja siksi monet länsimaiset perinteet juontavat juurensa varhaisten kreikkalaisten filosofien, kuten Aristoteleen ja Platonin, kirjoituksiin.
Miten he tarkastelivat naisia? Minkälaisia ajatuksia Aristoteleella ja Platonilla oli naisista? Heidän tekstejään tarkastellessa käy ilmi, että he puhuivat naisista hyvin väheksyvään sävyyn. Aristoteles väitti kirjoituksissaan, että naiset eivät olleet täysin ihmisiä, eikä heidän luonteensa ollut ihmisen kaltainen. Sen seurauksena naiset olivat jo syntyjään puutteellisia, joten heitä piti kohdella alempiarvoisina, eikä heihin pitänyt luottaa. Itse asiassa kirjoituksista selviää, että kreikkalaisessa yhteiskunnassa vapaat naiset – harvoja eliittiluokan naisia lukuun ottamatta – olivat eläinten ja orjien kanssa samankaltaisessa asemassa.
Aristoteleen näkemyksiä otettiin myöhemmin käyttöön katolisen kirkon kristillisiin perinteisiin. Tuomas Akvinolainen kertoi kirjoituksissaan naisten olevan saatanan asettama ansa. Aatamin ja Eevan ongelma lisäsi uuden ulottuvuuden vanhoihin Aristoteleen näkemyksiin. Hänen mukaansa naiset olivat syypäitä miesten turmeluun ja olivat siten saatanan ansa, koska nainen alunperinkin turmeli koko ihmiskunnan, ja näin kaikki pahuus syntyy naisesta. Tämänkaltainen kirjoittelu jatkui kirkonisien toimesta läpi keskiajan. Sama teema jatkuu heidän kirjoituksissaan tavalla tai toisella. Kuitenkin protestanttien puhdistuksen jälkeen Eurooppa päätti murtautua irti katolisen kirkon kahleista. Ajatukset, joihin viitattiin “valaistumisen aikana” aiheuttivat tarpeen vapautua monista sen ajan käsityksistä. Jotkut ajatukset olivat tieteellisiä, kuten vaikkapa se, että maa kiertää aurinkoa, eikä aurinko maata. Toiset olivat teologisia, kuten Martti Lutherin kirjoitukset, sekä sosiaalisia, kuten naisten asema yhteiskunnassa. Siitä huolimatta “valaistuksen ajan” kirjailijat ylläpitivät perusteemaa, joka ei hirveästi ajan saatossa muuttunut – naiset eivät vieläkään olleet täysin ihmisiä. Ranskalaiset vallankumouksen ajan kirjailijat, kuten Rousseau, Voltaire ja muut, näkivät aikansa naiset taakkana, joka piti korjata. Tämän vuoksi Rousseau kirjassaan “Emile” ehdotti erilaista koulutusta naisille perustuen siihen, että naiset eivät olleet kyvykkäitä ymmärtämään sitä, mitä miehet.
ﷺ“Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
Naisen aseman nousu Osa2/5
Kahden ääripään välissä
Länsi omaksui tällaisen perinteen, ja siksi ensimmäiset naisten kirjoitukset tunnetaan vasta 1800-luvulta, jolloin osa miehistäkin vaati jo muutosta ajatustapoihin. Näin luotiin myös pohja ensimmäisille naisten vapautusliikkeille. Yksi ensimmäisistä naisen kirjoittamista kirjoista oli Mary Wollstonecraftin “Vindication for the Rights Of Woman”, joka julkaistiin vuonna 1792. Sen jälkeen naiset alkoivat saada tiettyjä oikeuksia. Ensimmäisiä olivat tietenkin lailliset oikeudet, sillä 1800-luvulle saakka naisilla ei saanut olla omaisuutta, eivätkä he voineet käyttää omaisuuttaan kuten miehet saattoivat. Tiedossa on, että ensimmäiset lait, jotka sallivat naisille oikeuden omaisuuteen Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ovat peräisin 1800-luvun parilta viimeiseltä vuosikymmeneltä.
Teollinen Vallankumous vaikutti myös suuresti naisten vapautusliikkeen syntyyn. Teollisen vallankumouksen ajan naiset, erityisesti Englannissa, pakotettiin työskentelemään useita tunteja hiilikaivoksissa jne. eivätkä he saaneet oikeutta samanlaiseen palkkaan kuin miehet. Liikkeen lähtökohta oli se, että ihmiset, jotka tekevät töitä saman tuntimäärän, ovat oikeutettuja samansuuruiseen palkkaan.
Läpimurto tapahtui 1900-luvulla ja on vallitseva vieläkin läntisessä elämäntavassa. Johdannaisena aikaisemmista naisten vapautusliikkeistä, jotka syntyivät toisen maailmansodan jälkeen, syntyi uusi liike, joka vaati naisten vapauttamista laillisista rajoitteista ja kyseenalaisti joitakin yhteiskunnan moraaleja vaatien seksuaalisia vapauksia sekä miehille että naisille. Sen perusväitteenä toimi se, että monet ongelmat aiheutuivat avioliiton instituutiosta, perhenäkemyksistä jne. Ihmiset kirjoittivat tarpeesta vapautua näistä kahleista.
Lopulta 1990-luvulla lännessä tultiin siihen tulokseen, ettei sukupuolia saa enää erotella. Tätä ajatusta tutkiskeltiin kirjassa “The Age Of Extremes”. Kirjailija puhuu ajatuksesta siitä, että miehen ja naisen välillä ei ole eroavaisuuksia, ja että sukupuolierot ovat vain ympäristön tuotetta. Siispä voimme muuttaa ympäristöämme niin, että miehet voivat astua naisten rooliin ja naiset miesten rooliin muuttamalla koulutuspohjaa ja ympäristöä. Tähän olemme tulleet. 2500 vuotta vanha läntinen perinne on tullut antiikin Kreikan ajoista, jossa naisilta kiellettiin ihmisyys, toiseen ääripäähän, jossa sukupuolten välillä ei ole eroja, vaan kaikki on ympäristön aiheuttamaa. Tämä on tietenkin hyvin lyhyt yhteenveto ensimmäisestä maailmankatsomuksesta. Se ei tee ehkä täysin oikeutta kuluneille 2500 vuodelle, mutta se on suuntaa-antava.
Toinen näkemys on islamilainen näkemys. Miten islam käsittelee naisen ongelmaa? Ensinnäkin muslimit, toisin kuin kreikkalaiset filosofit tai ranskalaiset vallankumouksen ajan kirjailijat, eivät usko, että heidän ajatuksensa ja uskomuksensa ovat lähtöisin ihmisistä. He uskovat, että kaikki opit, usko ja tavat ovat syntyneet jumalaisesta näystä, jonka he ovat Jumalalta saaneet. Siten sen totuuspohjaa ei voi kyseenalaistaa, sillä se kaikki on lähtöisin Jumalan antamasta näystä. Argumenttina onkin, että Jumala tietää parhaiten, mitä Hän itse luo. Hän loi ihmiset, Hän on viisas ja kaikkitietävä, joten Hän tietää parhaiten. Hän myös päättää siitä, mikä on ihmiskunnalle parasta, Hänen omalle luomukselleen. Siksi muslimit yrittävät noudattaa säädöksiä, jotka ilmaisevat heidän uskoaan.
Miten islam siis todella näkee naiset? Mitä naiseus on islamissa? Uskoivatko muslimit kreikkalaisten tai varhaisten kirkonisien tavoin, että naiset eivät ole täysin ihmisiä? Uskoivatko he, että naiset ovat saatanan ansa ja heitä tulisi kohdella kuin mitä tahansa pahaa ja vaarallista? Mikä oli heidän käsityksensä naisista? Tutkiessamme islamilaisia perinteitä, jotka juontavat juurensa näkyyn, joka Koraanina myös tunnetaan, huomaamme, että muslimeille opetetaan miesten ja naisten omaavan saman ihmisarvon: He ovat ihmisyydessään tasa-arvoisia, eikä kumpikaan heistä ole enempää tai vähempää ihminen. Saatamme pitää sitä itsestäänselvyytenä, mutta kuten jo aikaisemmin kerrottu, länsimaisen sivistyksen perusta on se, että naiset eivät olleet täysiä ihmisiä.
Tämä vallankumouksellinen ajatus opetettiin jo 1400 vuotta sitten. Vallankumouksellinen siksi, että länsimainen kulttuuri on hyväksynyt naisen ihmisyyden vasta reilut 100 vuotta sitten. Lähtökohtaisesti naisia ei pidetty ihmisinä.
Koraani kuvailee ihmisen syntyä seuraavanlaisesti: “Ihmiset, Me olemme totisesti luonut teidät miehestä ja naisesta ja jakanut teidät heimoihin ja sukuihin, jotta tuntisitte toinen toisenne. Arvokkain teistä Jumalan tykönä on se, joka parhaiten pitää huolen velvollisuudestaan. ” (Koraani 49:13)
Tässä Koraanin jakeessa kerrotaan, että ihmiset ovat syntyneet yhdestä miehestä ja naisesta. Tässä viitataan siihen, että ihmisyydellä mitattuna kummatkin ovat samalla tasolla. Myös toinen Koraanin kappale, joka on nimetty Naisten kappaleeksi – koska suurin osa sen tekstistä käsittelee naisia koskevia lakeja – alkaa tällaisella jakeella: “Ihmiset, pitäkää kunniassa Herraanne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen puolisonsa…”
Tämä on viittaus Aatamiin ja Eevaan. “…ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan. ” (Koraani 4:1)
Tämä jälleen kerran osoittaa, että kaikki ihmiset ovat lähtöisin samasta perheestä ja samoista vanhemmista. Näin ollen naiset ovat yhtä paljon ihmisiä kuin miehetkin.
Myös profeetta Muhammadin ﷺ perinteissä, jotka ovat toinen islaminuskon perusta, kerrotaan profeetta Muhammadin ﷺ sanoneen, että naiset ovat miesten toinen puolikas. (Abu Dawud ja Tirmdhi.) Arabiankielinen sana “shaqaa’iq”, jonka käänsin “toiseksi puolikkaaksi”, tarkoittaa jonkun asian halkaisemista keskeltä. On tärkeää ymmärtää, että on olemassa vain yksi ihmisyys; yksi lähde, joka on sitten jaettu kahteen – toinen on mies ja toinen on nainen. Tätä toistetaan usein Koraanissa. Profeetta Muhammadin ﷺ sanat korostavat tätä myös. Kuten sanottu, tämä on hyvin tärkeä asia ymmärtää silloin, kun sitä vertaillaan perinteisen läntisen sivilisaation näkemykseen siitä, että naiset eivät ole ihmisyydessä tasa-arvoisia miesten kanssa. Muslimeille tämä asia on itsestäänselvyys. Läntisessä maailmassa tämä on kuitenkin verrattain tuore ilmiö.
ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
Sunan Abu Dawud on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Abu Dawud Suleiman as-Sijistani (817-18–889 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
Al-Tirmidhin kokoelma profeetan perimätiedoista. Al-Tirmidhi (824-892 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut. Sekä Muhammad Nasruddin al-Albani (1914-1999) on kirjassaan “Silsilatu al-ahadithu sahiha” luokitellut yllä olevan perimätiedon autenttiseksi.
Naisen aseman nousu osa3/5
Suurin ero
Siirtykäämme askeleen eteenpäin, mikä on ihmiskunnan tavoite? Mikä on ihmiskunnan tarkoitus maan päällä ja minkä määränpään eteen me täällä raadamme? Mitä tapahtuu heille, jotka raatavat sen määränpään eteen, ja mitä tapahtuu heille, jotka eivät tee niin?
Koska islam on usko, joka pitää itseään Jumalan näyn tuomana ja totuutena, muslimit uskovat, että ihmisillä on selkeä tarkoitus maan päällä; että kaikessa Jumalan luomassa on viisautta. Ei ole olemassa mitään Jumalan luomaa, jossa ei olisi viisautta. Mitään ei ole luotu vain huvin vuoksi, joten ihmisillä on siten tarkoitus, ja sitä tarkoitusta on selvennetty heille islamin opetuksissa. He ovat luotuja palvomaan Jumalaa. Koraanin jae kertoo Jumalan sanovan, että Hän ei ole luonut ihmiskuntaa muuta tarkoitusta varten kuin itsensä palvomiseen. Siispä miehet ja naiset jakavat saman ihmisyyden ja saman elämäntarkoituksen, eli Jumalan palvomisen. Se on islamilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan tärkein kulmakivi.
Tiedätte, että islamilainen kulttuuri ja sivilisaatio perustuu uskontoon. Mihin amerikkalainen sivilisaatio perustuu? Amerikan Yhdysvaltojen valtion perustaneiden isien kirjoituksiin. Se perustuu itsenäisyysjulistukseen ja niihin sisällytettyihin ideoihin. Se perustuu Yhdysvaltain perustuslakiin. Se perustuu monarkian ja demokratian välisiin kiistelyihin, joista varhaiset kirjailijat ja perustajaisät kirjoittivat. Se siis perustuu poliittiseen ajatukseen. Kyllä, siellä on taustalla perinteitä, jotka yltävät pidemmälle aina kristinuskoon asti, mutta lähtökohtaisesti kyse on poliittisesta ajatuksesta, kun taas islam on pohjimmiltaan uskonto.
Islamilainen – 1400 vuotta vanha sivilisaatio – ottaa juurensa uskonnosta. Muslimille suurin tarkoitus on palvella Jumalaa ja ainoastaan Jumalaa, ja sitä sana “muslimi” tarkoittaakin.
Muslimi ei ole rotukuvaus, se ei ole etninen kategoria, vaan “muslimi” tarkoittaa ihmistä, joka alistuu. Islam tarkoittaa alistumista Jumalan tahtoon. Siispä islam on kuuliaisuuden uskonto. Siksi islaminuskon tärkein kohta on se, että miehet ja naiset jakavat samat tavoitteet ja heillä on samat velvollisuudet, sillä heidän on molempien tunnustettava, että ainoastaan Jumala on palvonnan arvoinen, ja että Muhammad on Hänen viestintuojansa. Miesten ja naisten on määrä rukoilla viidesti päivässä, joka on islamin toinen kulmakivi. Heidän velvollisuutensa on paastota Ramadanin ajan ja tehdä pyhiinvaellus Mekkaan. Heidän velvollisuutensa on lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Heidän velvollisuutensa on jakaa samat uskomukset, samat moraaliset koodit ja samat käyttäytymismallit.
Miehet ja naiset jakavat islamilaisen käyttäytymisen perusraaka-aineet, jotka erottelevat muslimin ei-muslimista. Tämä on hyvin tärkeää, sillä se poikkeaa uskontojen traditioista. Esimerkiksi 50 vuotta ennen profeetta Muhammadin ﷺ syntymää pidettiin Ranskassa piispojen välinen kokous, jossa keskusteltiin siitä, onko naisilla sieluja vai ei, ja jos on, mikä on heidän tarkoituksensa maan päällä. Oliko heidän tarkoituksensa palvoa Jumalaa? Ja jos he palvoivat Jumalaa, pääsisivätkö he paratiisiin? He tulivat siihen lopputulokseen, että naisilla on sielut – päätös, joka poikkesi siihenastisista perinteistä – mutta heidän tarkoituksensa ei ollut vain palvoa Jumalaa vaan myös palvella miehiä.
Islamissa sen sijaan naisten ei ole määrä alistua miehille, vaan miehet ja naiset yhdessä alistuvat Jumalalle. Siispä Koraanin kirjoitusten mukaan on hyvin selvää, että kuuliaiset miehet ja naiset pääsevät paratiisiin, joka on muslimin elämän tärkein tavoite ja koko sivilisaation perusta. Myös he, jotka eivät ole kuuliaisia, saavat saman rangaistuksen sukupuoleen katsomatta. Tästä syystä Koraanista löytyy lukuisia viittauksia sekä miehiin että naisiin. Kuten ranskan kielessä, myös arabian kielessä on kaksi verbin muotoa: toinen feminiininen ja toinen maskuliininen. Koraanista löytyy siis molempiin sukupuoliin kohdistettuja säkeitä. Tämä toistuu läpi Koraanin useita kertoja. Yksinkertaisena esimerkkinä Koraanin 4. luku, Naiset (Al-nisaa).
Yhteenvetona meillä on kolme perustekijää: Miehet ja naiset ovat yhtä paljon ihmisiä, heillä on sama tavoite maapallolla ja heitä odottaa samanarvoinen palkinto, jonka vuoksi he työskentelevät yhdessä ihmisinä. Tämä on poikkeavuus aikaisemmista uskonnollisista perinteistä sekä poliittisista ja sosiaalisista käsityksistä, joita filosofit käsittelivät ennen islamin syntyä. Sen seurauksena huomaamme, että islamissa on miehille ja naisille Jumalan noin 1400 vuotta sitten antamat oikeudet, joita saatamme tänä päivänä pitää itsestäänselvyyksinä. Oikeuksiin kuuluvat mm. oikeus omaisuuteen ja sen käyttämiseen parhaaksi katsomalla tavalla, kunhan noudattaa islamin lakeja, jotka ovat samat sekä miehille että naisille, sekä oikeus tiettyihin poliittisiin oikeuksiin, kuten oikeus tehdä sopimus vihollisen kanssa. Nämä ovat suhteellisen uusia käsitteitä länsimaissa.
Yksi islamin antamista oikeuksista profeetta Muhammadin ﷺ aikaan oli se, että mikäli nainen tekee sopimuksen islamin ulkopuolisen hyökkääjän kanssa, hänen sopimuksensa otettaisiin huomioon, kuten Profeetta Muhammedin ﷺ naiskumppanin tapauksessa. Kristillisessä kirkossa tällaisia kumppaneita kutsutaan vaikkapa opetuslapsiksi. Profeetta Muhammadin ﷺ opetuslapset olivat hänen kumppaneitaan. Heitä oli satoja, jopa tuhansia, ei vain kahtatoista, kuten Jeesus Kristuksella, ja heidän joukossaan oli sekä miehiä että naisia.
Kun Profeetta Muhammad ﷺ saapui Mekkaan, yhdelle hänen naiskumppaneistaan, Umm Hanille, joka asui Mekassa ja oli Profeetta Muhammedin ﷺ seuraaja, annettiin myönnytys suojella joitakin hänen sukulaisiaan. Umm Hanin veli Ali bin Abi Talib oli yksi Profeetta Muhammadin ﷺ tärkeimpiä kumppaneita (ja meni naimisiin tämän tyttären kanssa). Ali bin Abi Talib halusi teloittaa kaksi miestä, joiden tiedettiin vahingoittaneen muslimeja ja hyökänneen heidän kimppuunsa. Umm Hani puhui Profeetta Muhammadille ﷺ valittaen, että hänelle oli annettu lupaus miesten suojelusta, joten Profeetta ﷺ edelleen myönsi hänelle luvan suojella heitä. Tätä voisimme kutsua tässä yhteydessä poliittiseksi oikeudeksi. Suojelun myöntäminen toiselle henkilölle sodan aikana on melko uusi käsite läntisessä maailmassa, mutta tunnettu islamissa jo 1400 vuotta.
Jumalanpalvelukseen sisältyy tiettyjä julkisia tapoja ylistää Jumalaa islamissa, sekä muutamia yksityisiä tapoja. Pyhiinvaellus on yksi julkisista muodoista ja siihen osallistuvat kaikki miehet ja naiset, ja tämä on yksi islamin kulmakivistä. Toinen julkinen palvonnan muoto ovat kaksi “`Iid” -rukousta, jotka tapahtuvat kahdesti vuodessa; kerran pyhiinvaelluksen jälkeen ja kerran Ramadanin päätyttyä. Miehet ja naiset osallistuvat niihin julkisesti. Koraanissa on myös jae, joka osoittaa sosiaalisen sopimuksen miesten ja naisten välillä islamissa. Säe voidaan kääntää seuraavaan muotoon: “Uskovaiset, miehet ja naiset, ovat toinen toistensa liittolaisia…”
– arabiankielinen sana “aulijaa” tarkoittaa ystäviä, liittolaisia tai toistensa kannattajia
“…he rohkaisevat hyvän tekemiseen…” eli kehottavat tekemään hyvää,
“…ja kieltävät tekemästä pahaa.” Tämä on yhteiskuntaa oikaiseva prosessi, pahuuden poistaminen ja hyvyyden suosiminen. Sitten: “…he harjoittavat hartautta…”, sekä miehet että naiset,
“…sekä antavat säädettyjä almuja…”, tai auttavat köyhiä hyväntekeväisyydellä,
“…ja he tottelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään.” (Koraani: 9:71)
Sitten Jumala antaa heille palkintonsa, sillä Jumala on heille armollinen ja Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä.
ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
Naisen aseman nousu OSA 4/5
Tasa-arvoisia, silti erilaisia
Tässä kappaleessa käsittelemme sitä, kuinka miehet ja naiset yhteiskunnan yksilöllisinä jäseninä jakavat saman sosiaalisen sopimuksen siitä, että molemmat ajavat samaa asiaa ja sitä, mikä on oikein, hylkäävät kaiken pahuuden ja jakavat kaksi suurta palvomistapaa, jotka ovat rukoilu ja hyväntekeväisyys. He jakavat uskonsa ja kuuliaisuutensa Jumalalle ja profeetta Muhammadille ﷺ ja siten he saavat nauttia samasta palkinnosta, Jumalan armosta. Tämä on hyvin tärkeä konsepti, joka on ristiriidassa nykypäiväisen länsimaisen perinteen kanssa, joka kuten jo aikaisemmin mainitsin, juontaa juurensa kreikkalaisten filosofien ajatuksesta, jossa naiset eivät ole täysiä ihmisiä. Sen seurauksena on muodostunut ääripää – ainakin muslimit pitävät sitä ääripäänä – jossa miesten ja naisten välillä ei ole eroavaisuuksia. Puhumme sukupuolista – emme biologisessa mielessä, vaan molempien sukupuolten ominaisista ja sosiaalisista piirteistä, jotka määrittelevät sekä miehuuden että naiseuden ja jotka ovat kasvatuksen, kulttuurin ja ympäristön luomia, eikä heidän ajattelu- tai toimintatavoissaan ole eroja.
Tämä ääripää on muodostunut alunperin yli 2000 vuotta sitten, kun kreikkalaiset olivat sitä mieltä, että nainen ei ole ihminen. 2000 vuoden prosessin jälkeen olemme päässeet toiseen ääripäähän – tai ainakin niin muslimi sanoisi. Nyt miehet ja naiset ovat sama asia, eroja ei ole olemassa.
Vaikka islam myöntääkin miesten ja naisten jakavan saman ihmisyyden, se silti vahvistaa miesten ja naisten olevan erilaisia. Tarkoittaako erilaisuus sitä, että miehet ovat syntyjään hyviä ja naiset syntyjään pahoja? Ei. Jos luet Koraanista erästä jaetta, joka valottaa asiaa, saavutat paremman ymmärryksen: Jumala sanoo katsoessaan takaisin luomustaan, että Hän on luonut yön – kun katsot horisonttiin, yö saapuu kuin lakana vedettäisiin maailman ylle – ja Hän on luonut päivän kirkkaaksi ja loistavaksi – kuten auringonnousu – ja Hän on luonut miehen ja naisen. Seuraavassa jakeessa lukee, miksi kukakin elää – ihmiset elävät eri tarkoituksille. Jotkut elävät Jumalan mieliksi, jotkut haluavat kieltää Jumalan, jotkut haluavat tehdä hyvää ihmisille, jotkut taas haluavat pahaa. Monia erilaisia tarkoituksia. Mutta mikä on tekstin tarkoitus? Jumala mainitsee yön ja päivän, jonka jälkeen Hän puhuu miehestä ja naisesta. On tärkeä ymmärtää, että yölläkin on tarkoituksensa ja Koraanissa selitetään useaan kertaan, että yönkin takana on viisaus. Se myös opettaa ihmiskunnalle, että jos maassa vallitsisi ikuinen yö, ihmiset eivät voisi elää maapallolla. On myös tieteellisesti todistettu, että ilman auringonvaloa tietyt hormonit ihmiskehossa eivät voisi uusiutua ja siten ihmiset kuolisivat. Tuntemaamme elämää ei olisi maapallolla. Myös päivän takana on viisaus. Mutta voiko joku väittää, että yö on hyvä ja päivä on paha? Ei, yksikään muslimi ei uskoisi sitä. Voiko joku väittää, että päivä on hyvä ja yö olisi paha? Ei. Siten myös miehillä ja naisilla on omat roolinsa. Mutta voiko joku väittää, että miehen rooli on lähtökohtaisesti hyvä ja naisen paha? Ei. Voiko kukaan väittää päinvastoin? Ei. Mutta heillä on molemmilla oma roolinsa.
Tämä on suurin kiista islaminuskon ja länsimaisen ajatusmallin välillä. Länsimainen kulttuuri on hyväksynyt, ehkä Vatikaania lukuun ottamatta, miehen ja naisen olevan samanlaisia. Muslimit ovat uskoneet tähän jo 1400 vuotta. Ero on siinä, että länsimäisen ajatuksen mukaan syy siihen, että naiset eivät saaneet nauttia täyttä ihmisyyttä on kulttuurissa, ympäristössä ja kasvatuksessa eikä miehille ja naisille ole olemassa mitään tiettyä roolia. Voimme vaikuttaa tähän ajatukseen, jos opetamme yhteiskuntaa oikealla tavalla. Islamissa miehille ja naisille on selkeät roolit. Kuka heidät on roolittanut? Heidän Luojansa. Tämä on kaikkein suurin filosofinen – termi ei ole kovin tarkka mutta käytämme sitä paremman termin puuttuessa – ideologinen ja teologinen ero kahden väitteen välillä. Sen jälkeen on tärkeää ymmärtää, että kun islam antoi miehille ja naisille omat roolinsa, heille molemmille jaettiin vastuut ja velvollisuudet. Annan esimerkin: Islam katsoo, että naisilla on äidinvaisto, joka ei tule kulttuurillisesta perimästä tai sosiologisesta järjestelmästä, vaan on läsnä jo syntymästä lähtien. He ovat parempia pitämään huolta jälkikasvustaan ja heidän välilleen syntyy side, joka ylittää kaikki perinteiden rajat. Psykologinen ja fyysinen sitoutuminen on paljon enemmän kuin pelkkä traditio. Sen seurauksena naisen vastuu lasten suhteen on suurempi kuin miehen.
Samaan aikaan vastuut, joita lapsilla on äitejään kohtaan islamissa, ovat suuremmat kuin samat vastuut isiään kohtaan. Siksi yksi profeetta Muhammadin ﷺ kumppaneista kysyikin tältä: “Kenen kanssa minun tulisi ystävystyä?” Profeetta Muhammad ﷺ vastasi: “Äitisi kanssa.” (Bukahri & Muslim)
Mies kysyi toisen ja kolmannenkin kerran ja sai saman vastauksen. Neljännen kerran kysyttyään vastaus kuului: “Isäsi kanssa.”
Kuten Koraanissa kerrotaan, äitimme on meidät vaikeuksista toiseen kantanut, synnyttänyt meidät ja imettänyt meitä vuoden tai jopa kaksi, joten se käskee meitä olemaan hyvä vanhemmillemme ja muistuttaa, että äidit tulevat ennen isiä.
Tärkeintä on, että vaikka naiselle on asetettu rooli lasten kanssa, joka on erilainen kuin miehen rooli, nainen saa kunniaa ja arvostusta lapsiltaan, joka merkitsee enemmän kuin miehen saama arvostus. Isätkin saavat kunnioitusta ja arvostusta tietenkin, mutta kaikki tulee hänen vastuidensa mukaan. Ja koska äidillä on hoivavietti jo syntyessään eikä vain kulttuurillisen perinteen kautta, hänen siteensä lapsiinsa on tiukempi kuin miehen. Hän saa suurempaa kunnioitusta ja arvostusta lapseltaan ja siksi häneltä vaaditaan suurempaa vastuuta.
Vaikka islam myöntääkin sukupuolten väliset erot, se ei hyväksy ajatusta siitä, että sukupuoli olisi vain kasvatuksen tai kulttuurin tulosta. Miehissä ja naisissa on synnynnäisiä eroja ja siksi molempien vastuut ja velvollisuudet ovat yhteisiä. Toisekseen, vaikka miehet ja naiset ovatkin erilaisia, he eivät asetu toisiaan vastaan, joka toimii monesti perustana länsimaisessa ajatusmallissa ja feminismissä. Miesten ja naisten välinen taistelu, “sukupuolten välinen taistelu”, kuten populaarikulttuurissa usein sanotaan. Tällaista ei ole islamissa. Miehet ja naiset työskentelevät yhdessä, aivan kuin yö ja päivä vuorottelevat. Pelkästään pimeässä tai valossa ei voi elää. Siksi miehet ja naiset eivät asetu vastakkain vaan heillä on yhteinen suunnitelma ja tavoite, yhteinen tarkoitus, yhteinen ihmisyys. Heillä on erilaiset roolit, mutta ne täydentävät toisiaan ja tarvitsevat toisiaan ihmiskunnan menestymisen vuoksi, ei pelkästään tässä maailmassa vaan myös tuonpuoleisessa, joka on muslimien pääasiallinen tavoite.
ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
Sekä Al-Bukhari että Muslim ovat kokoelmia Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on al-Bukhari kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on Muslim kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islaminoppinut.
Naisten aseman nousu OSA 5/5
Lopuksi
Tarkastellaan molempien ajatusten sovellettavuutta. Tässä on käyty läpi monia ajatuksia, uskoja ja historiallisia konsepteja, mutta kun niitä todella sovelletaan käytäntöön, kumpi kahdesta näkökulmasta toimii paremmin? Kumpi tuo enemmän onnea ihmiskunnalle? Onko se sekulaarinen länsimainen näkemys vai islamilainen näkemys? Pekingissä oli vuonna 1995 YK:n neljännen maailman naisten konferenssi. Siellä oli toimintasuunnitelma, josta keskustelivat monet kansallisuudet ja organisaatiot. Konferenssin tarkoituksena oli nostattaa ja tehdä paremmaksi naisten asemaa ympäri maailmaa, joka tietenkin on jalo suunnitelma, siitä ei ole epäilystäkään. Toimintasuunnitelma laadittiin ja jaettiin eri osa-alueisiin, kuten köyhyyteen, terveyteen, talouteen, konflikteihin ja väkivaltaan ja niin edelleen, ja yksi kohta oli nuoret tytöt. Viimeinen keskusteltu kohta kaikkiaan kahdestatoista kohdasta oli nuoret tytöt – tulevaisuuden naiset – sekä heidän asemansa tämän päivän maailmassa. Maa, joka isännöi konferenssia – Kiina – tunnetaan hyvin historiastaan, jossa tyttölapsia tapettiin. Syy siihen oli heidän ylikansoittumisensa. Kiinalaista perhettä kohti sallitaan vain yksi lapsi ja kiinalaisen perinteen mukaan naiset ovat alempiarvoisia miehiin nähden, joten yleensä tyttölapsi tapetaan poikalapsen toivossa.
Tämä ongelma on todellinen, mutta koska Kiina oli isäntämaa, YK ei halunnut tarttua ongelmaan eikä puhua siitä, sillä Kiinassa asian esiintuominen olisi ollut poliittisesti epäkorrektia. Lisäksi, vaikka tiettyjä säädöksiä, toimintasuunnitelmia ja sitoumuksia laadittiin, jotka sitovat koko ihmiskuntaa, loppujen lopuksi seuraavan 25-50 vuoden aikana emme tule näkemään lasten asemassa huomattavaa muutosta.
Yksi suurimmista syistä YK:n perustamiseen toisen maailmansodan jälkeen oli niin monen ihmisen surmaaminen, mukaan lukien kuusi miljoonaa juutalaista Euroopassa. Silti 50 vuotta myöhemmin, YK:n 50-vuotis vuonna, Bosniassa tapahtui kansanmurha. Lukuisia määriä ihmisoikeuksia ja julistuksia oli luotu ja silti sen kaltaisia massamurhia tapahtui. Kun profeetta Muhammad ﷺ lähetettiin arabien luo, heillä oli tapana tappaa nuoria tyttäriään. Arabit tekivät sitä lukuisista syistä, mutta pääsyynä oli köyhyys. Elämä aavikolla ilman teollisuutta ja lähes ilman kauppatavaraa oli hyvin vaikeaa. Sen seurauksena köyhyyden pelossa he tappoivat nuoret tyttärensä hautaamalla heidät elävältä. Tämä on tosiasia, joka on myös mainittu Koraanissa ja tunnettiin hyvin profeetta Muhammadin ﷺ elinaikana. Koraanissa Jumala tuomitsee nuorten tyttöjen tappamisen, heidän hautaamisensa, sekä arabien asenteen tyttöjä kohtaan. Koraanissa kerrotaan: “Kun jollekin heistä ilmoitetaan tyttölapsen syntymästä, niin hänen kasvonsa synkkenevät ja hän on aivan murheen vallassa. Hän kätkeytyy heimolaisiltaan sen pahan sanoman vuoksi, joka hänelle on ilmoitettu. Omistaisiko hän lapsen välittämättä häpeästä vai kantaisiko sen elävänä hiekkaan?…“ Koraani (16:58-59)
Tekstissä tuomitaan sellaiset teot. Myös monet profeetta Muhammadin ﷺ kumppanit tappoivat tyttäriään ennen islamiin kääntymistään. Eräs mies tuli profeetta Muhammadin ﷺ luo ja kysyi: “Tapoin kymmenen tytärtäni elämässäni, pääsenkö koskaan paratiisiin? Hyväksyykö Jumala katumukseni nyt, kun olen jättänyt pakanallisen uskontoni?” Yhden sukupolven, noin 23 vuoden aikana (aika, jona profeetta ﷺ saarnasi arabien keskuudessa) lasten tappaminen loppui eikä enää jatkunut arabiassa. Kehitys ei pysähtynyt siihen, vaan asenteet naisia kohtaan muuttuivat yleisesti.
Tuonpuoleisessa ihmisten ainoa palkinto on paratiisi. Se on muslimien suurin tavoite, motivaatio ja syy elää. Islam ei ainoastaan poistanut tyttölasten surmaamisen kulttuuria, vaan istutti ajatuksen heidän kouluttamisestaan ja kasvattamisestaan yhteiskuntaan, josta pääsenkin viimeiseen asiaani. Ihmisoikeusjulistukset ovat itsessään erittäin hyvä asia, mutta niillä ei ole päästy haluttuihin lopputuloksiin, kuten siviilien massamurha Bosniassa osoitti.
Yhteenvetona voimme todeta islamilaisen sivilisaation, toisin kuin yhdenkään muun, syntyneen ilmestyksestä, mutta sen luojia ja ylläpitäjiä ovat pohjimmiltaan naiset. Ensimmäinen profeetta Muhammadiin ﷺ uskonut oli hänen vaimonsa Khadiidza (olkoon Jumala häneen tyytyväinen). Hänen varallisuutensa, tukensa ja kannustuksensa ansiosta profeetta ﷺ pystyi levittämään islamin sanaa ensimmäisenä vuotenaan profeettana. Pakanoilla ei ollut uskonnonvapauden konseptia sitä, että jokainen saa valita oman uskontonsa. Sellaista ei ollut Arabian pakanoiden keskuudessa, vaan he näkivät sen kapinana ja pakotteena muuttaa tapojaan, joten he pyrkivät estämään islamin leviämisen kiduttamalla, tappamalla ja kaikin muin tarpeellisin keinoin. He yrittivät myös estää islamin samalla tavalla silloin, kun profeetta Muhammad ﷺ ensimmäisen kerran saarnasi Arabian kansalle. Muhammadin ﷺ viestin ansiosta maailmassa on nykyään yli kaksi miljardia muslimia. Heitä on jokaisessa maailman kolkassa, jopa Pekingissä, jossa YK kokoontui. Siellä oli moskeija, joka oli yli 1000 vuotta vanha. Tämä osoittaa sen, että islamin henki ei ole pelkästään Lähi-idän ilmiö tai arabialainen ilmiö, se leviää ja kattaa kaikki ihmisrodut.
Mistä opetukset ovat peräisin? Tietenkin profeetta Muhammadilta ﷺ joka kuoli 23 vuoden saarnaamisen jälkeen ja islam levisi ainoastaan Arabiaan. Islamia levittivät lähinnä neljä tai viisi yksilöä, jotka olivat profeetalle ﷺ hyvin läheisiä. Yksi heistä oli profeetan ﷺ vaimo Aa’isha. Hänen tiedetään eniten jatkaneen miehensä sanomaa ja hän on yksi viidestä, jotka ovat saarnanneet julkisesti, tehnyt uskonnollisia päätöksiä ja selventänyt Koraanin jakeita sekä Profeetan ﷺ puheita.
Jos tarkastelemme mitä tahansa muuta sivilisaatiota ihmiskunnan historiassa, harvoin löytyy sellaista, jonka perustamisessa naiset olisivat olleet merkittävässä asemassa. Kuuluisat kreikkalaiset, kuten filosofit Platon, Aristoteles ja muut olivat kaikki miehiä. Varhaisten kirkonisien tekstit olivat miesten kirjoittamia ja tänäkään päivänä naiset eivät ole oikeutettuja kaikkiin kirkollisiin asemiin. Ranskan vallankumouksen ajan kirjailijat, Voltaire ja Rousseau, olivat miehiä. Yhdysvaltain perustajaisät olivat miehiä. Islam on maailman ainoa sivilisaatio, jonka perustamisessa naisilla oli hyvin tärkeä asema. Sen ytimessä, tämä on historiallinen tosiasia, joka ei jätä tulkinnanvaraa, ovat ihmiset, jotka levittivät profeetan ﷺ oppeja ja seisoivat niiden takana kuolemansa jälkeenkin. Tässä siis vain muutamia ajatuksia siitä, miten islam on kohottanut naisen asemaa.
ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.