Entisten liittolaisten petos

Uhudin taistelu

Seuraavana vuonna kolmituhatpäinen armeija saapui Mekasta tuhoamaan Yathribin. Profeetan ﷺ ensiajatus oli puolustaa kaupunkia ja tätä ajatusta tuki voimakkaasti myös “tekopyhien” johtaja Ibn Ubaii. Mutta miehet, jotka olivat taistelleet Badrissa, uskoivat Jumalan auttavan heitä kaikissa tilanteissa ja katsoivat häpeälliseksi jäädä muurien taakse suojaan.

Profeetta ﷺ hyväksyi heidän uskonsa ja innokkuutensa ja lähetti tuhatpäisen armeijan kohti Uhud-vuorta, jonne vihollinen oli leiriytynyt. Vastalauseena Ibn Ubaii veti pois miehensä, jotka muodostivat armeijasta kolmanneksen. Voimakkaasta vihollisesta huolimatta muslimien voitto Uhud-vuorella olisi ollut vielä suurempi kuin Badrissa ellei 50 jousimiehen joukko olisi kieltäytynyt tottelemasta käskyä suojata solaa, jonka läpi vihollisen ratsujoukkojen oli määrä kulkea. Nähdessään tovereidensa voiton, he jättivät vartiopaikkansa, peläten menettävänsä osuutensa sotasaaliista. Quraishin ratsuväki ratsasti solan läpi ja hyökkäsi voitonriemuisten muslimien kimppuun. Profeetta ﷺ loukkaantui hyökkäyksessä ja kuului parkaisu, että hänet oli surmattu, kunnes joku tunnisti hänet ja huusi hänen olevan sittenkin elossa. Huuto, joka sai muslimit kokoontumaan yhteen. He kokoontuivat Profeetan ﷺ ympärille ja perääntyivät, jättäen lukuisia ruumiita kukkuloiden juurelle. Taistelukenttä kuului mekkalaisille, ja Quraishin naiset kuljeksivat ruumiiden keskellä valittaen omiensa kohtaloa ja surren heitä, sekä silpoen muslimeja kuoliaiksi. Hamza, Profeetan ﷺ nuori setä ja lapsuudenystävä, oli jälkimmäisten joukossa. Abu Sufianin kammottava vaimo, Hind, kantoi Hamzalle erityistä kaunaa ja tarjosi palkkiota hänen surmaajalleen. Hän poisti Hamzan maksan tämän vielä lämpimästä ruumiista ja söi sen. Seuraavana päivänä Profeetta ﷺ jatkoi eteenpäin vähäisellä armeijallaan toivoen, että Quraishit kuulisivat hänen olevan sotapolulla ja pidättäytyisivät hyökkäämästä kaupunkiin. Strategia oli menestyksekäs kiitos beduiinin, joka tapasi muslimit, puhui heidän kanssaan ja lähti sitten tapaamaan Quraishin armeijaa. Abu Sufianin kyseenalaistamisesta huolimatta beduiini kertoi Profeetta Muhammadin ﷺ olevan sotapolulla vahvempana kuin koskaan ja haluavan kostaa eilisen verityöt. Sen tiedon pohjalta Abu Sufian päätti palata Mekkaan.

Muslimien verilöyly

Uhudin taistelussa kärsittyjen tappioiden vuoksi muslimien arvo laski arabi- ja juutalaisheimojen keskuudessa Yathribissa. Heimot, jotka olivat aikaisemmin kallistuneet muslimien puolelle, tukivat nyt Quraisheja. Profeetan ﷺ seuraajien kimppuun hyökättiin ja heitä tapettiin, kun he lähtivät matkalle pienissä ryhmissä. Yksi Profeetan ﷺ lähettiläistä, Khubaib, tuli aavikkoheimon kaappaamaksi ja hänet myytiin Quraisheille, jotka kiduttivat hänet kuoliaaksi Mekassa julkisesti.

Bani Nadhirin karkoitus

Huolimatta sopimuksestaan muslimien kanssa, juutalaiset eivät enää salailleet vihamielisyyttään. He ryhtyivät neuvotteluihin liittolaisuudesta Quraishin ja “tekopyhien” kanssa ja jopa yrittivät Profeetan salamurhaa. Profeetan ﷺ oli pakko ryhtyä rankaisutoimenpiteisiin joidenkin kohdalla. Bani Nadhir-heimo joutui piiritetyksi omiin vartiotorneihinsa, heidät hiljennettiin ja pakotettiin muuttamaan pois.

Juoksuhautasota

Abu Sufian ymmärsi, että vanha “silmä silmästä”-peli ei enää toiminut. Muslimit oli tuhottava tai peli olisi ohi lopullisesti. Erinomaisilla diplomatiakyvyillään hän järjesti konfederaation beduiiniheimojen kanssa, joista osa vastusti muslimeja ja osa janosi ryöstösaalista. Samaan aikaan hän alkoi kosiskella Medinan juutalaisia mahdollisiin liittolaisuusneuvotteluihin. Hichran viidentenä vuonna (alkuvuodesta 627 jKr.) hän lähetti matkaan 10 000 miestä, suurimman armeijan koko Hijazin (Arabian niemimaan läntinen osa) historiassa. Medina sai kasaan 3000 miestä vastustamaan hänen armeijaansa.

Profeetta ﷺ johti sotaneuvotteluita ja tällä kertaa kukaan ei kannattanut ajatusta lähteä vihollista vastaan. Ainoa kysymys kuuluikin, miten kaupunkia voisi parhaiten suojella. Tässä kohdassa Salman Persialainen, entinen orja, josta oli tullut yksi profeetta Muhammadin ﷺ lähimpiä kumppaneita, ehdotti syvän ojan kaivamista laavakenttien ja linnoitusten muodostamien vahvimpien puolustuspisteiden väliin. Tällaisesta ei oltu ennen kuultu arabialaisessa sodankäynnissä, mutta Profeetta ﷺ nopeasti hyväksyi ehdotuksen ja komensi työt alkavaksi heti, osallistuen niihin itsekin kantamalla soraa pois kaivannolta selässään.

Työ oli hädin tuskin valmis, kun konfederaation armeija näkyi jo horisontissa. Kun muslimit odottivat hyökkäystä, he saivat tiedon, että Bani Quraidhah, muslimeille lojaali yathribilainen juutalaisheimo, oli loikannut vihollisen puolelle. Tilanne tuntui toivottomalta. Profeetta ﷺ keräsi kaikki saatavilla olevat miehet kuoppaan jättäen kaupungin sokean kumppanin komentoon. Vihollinen toivotettiin tervetulleeksi nuolisateella heidän saapuessaan odottamattomalle esteelle. He eivät koskaan ylittäneet kuoppaa, mutta pysyttelivät asemissa kolmesta neljään viikkoa ampuen nuolia ja huudellen loukkauksia. Sääolosuhteet muuttuivat rajuiksi, jääkylmä tuuli alkoi puhaltaa ja toi mukanaan suuria kaatosateita, mikä oli liikaa beduiinikonfederaatioille. He olivat odottaneet helppoa ryöstösaalista, eivätkä nähneet mitään hyötyä istumisesta mutaisen kuopan äärellä surkeassa säässä samalla, kun heidän ratsunsa kuolisivat nälkään. He poistuivat paikalta jättämättä edes hyvästejä Abu Sufianille. Armeija alkoi rakoilla ja hänen itsensä oli pakko perääntyä. Peli oli ohi. Hän oli hävinnyt.

1. ﷺ Salla allahu alaihi wa sallam, tarkoittaa “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle.” Muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.