Mikä on sunna?

Ilmestys, kuten Koraanikin  osa 1/2

Sunna pitää hadithin oppineiden mukaan sisällään kaiken, mikä liittyy Sanansaattajaan ﷺ: Hänen puheensa, tekonsa, persoonallisuutensa, fyysisen olemuksensa ja taustansa. Sillä ei ole väliä, viittaako tieto aikaan ennen hänen profeettiutensa alkua, vai sen jälkeen.

Määritelmän selitys:

Profeetan ﷺ sanonnat sisältävät kaiken, mitä Profeetta ﷺ sanoi eri syistä ja eri tilanteissa. Hän sanoi: “Totisesti hänen tekonsa ovat tarkoituksensa mukaisia, eikä kukaan saa sen enempää kuin on tarkoitettu.”

Profeetan ﷺ tekoihin kuuluu kaikki, mitä Profeetta ﷺ teki ja joista hänen kumppaninsa ovat kertoneet meille. Se kuvailee hänen puhdistaneen itsensä rukousta varten, tavan, jolla hän rukoili ja miten hän suoritti Hadzinsa, pyhiinvaelluksensa.

Äänettömät Profeetan ﷺ hyväksynnät ovat hänen kumppaneidensa sanontoja, joihin hän oli reagoinut joko positiivisesti tai ei ollut niitä vastustanut. Kaikki, jolla on Profeetan ﷺ äänetön hyväksyntä, voidaan hyväksyä hänen tekonaan tai puheenaan.

Hyväksynnästä esimerkkinä olkoon aika, kun hänen kumppaninsa halusivat päättää, mikä olisi oikea aika rukoilla Bani Quraidhahin taistelun aikana. Jumalan Sanansaattaja ﷺ sanoi heille: “Yhdenkään teistä ei pidä suorittaa iltapäivärukoustanne ennen kuin saavumme Bani Quraidhahiin…” (Bukahri & Muslim)2

Kumppanit eivät saapuneet perille ennen auringonlaskua. Jotkut heistä ottivat Profeetan ﷺ sanat kirjaimellisesti ja lykkäsivät iltapäivärukoustaan sanomalla “Me emme rukoile ennen kuin olemme perillä.” Toiset ymmärsivät Profeetan ﷺ tarkoittaneen, että heidän tulisi pitää kiirettä matkallaan, jotta he voisivat pysähtyä ja suorittaa iltapäivärukouksensa ajallaan.

Profeetta ﷺ sai tietää, mitä kaksi ryhmää olivat päättäneet, mutta ei kritisoinut niistä kumpaakaan.

 Mitä Profeetan ﷺ persoonallisuuteen tulee, voimme lainata Abdullah bn Amr bn Al-Asin sanontaa (Olkoon Jumala häneen tyytyväinen): “Jumalan Sanansaattaja ﷺ ei koskaan ollut säädytön tai julkea, eikä hän ollut äänekäs torilla. Hän ei koskaan vastannut huonoon kohteluun huonolla kohtelulla. Sen sijaan hän oli sietäväinen ja anteeksiantavainen.” (Bukhari)

Kertomuksia Profeetan ﷺ fyysisistä ominaisuuksista löytyy esimerkiksi Anasin puheista (olkoon Jumala häneen tyytyväinen): “Jumalan Sanansaattaja ﷺ ei ollut erityisen pitkä tai lyhytkään. Hän ei ollut erityisen musta tai valkoinenkaan. Hänen hiuksensa eivät olleet erityisen kiharat tai suoratkaan.” (Bukhari & Muslim)

Sunnan ja ilmestyksen suhde

Sunna on ilmestys Jumalalta hänen Profeetalleen ﷺ. Jumala sanoo Koraanissa: “…älkääkä unohtako Jalo kirjaa ja viisautta, jonka Hän on antanut teille…”  (Koraani 2:231)

Viisaudella viitataan Sunnaan. Suuri juristi al-Shafi’i sanoi: “Jumala mainitsi kirjan, joka on Koraani. Olen kuullut ihmisiä, jotka ovat mielestäni Koraanin asiantuntijoita, ja heidän mukaansa viisaus on Jumalan Sanansaattajan Sunna.”

Todellakin: Jumala toi uskoville suuren palveluksen, sillä hän lähetti heille Sanansaattajan heidän omasta keskuudestaan. Hän viittasi merkkeihinsä, puhdisti ihmiset ja kehoitti heitä Kirjan ja viisauden viitoittamalle tielle.

Edeltävistä säkeistä tulee selväksi, että Jumala paljasti Profeetalleen ﷺ sekä Koraanin että Sunnan, ja että hän käski Profeettaa ﷺ viemään ne molemmat ihmisille. Myös hadith puoltaa sitä, että Sunna on itse ilmestys. Al-Miqdam b. Ma’dii Karab kertoo Jumalan Sanansaattajan ﷺ sanoneen: “Minulle on annettu Kirja ja sen mukana jotakin muuta sen kaltaista.” (Abu Dawud)3

Hisan b. Atiiiah kertoo, että Gabriel ilmestyi Profeetalle ﷺ tuoden Sunnan samaan tapaan kuin Jumala tuodessaan Koraanin.

Profeetan ﷺ mielipide ei ollut pelkästään hänen omansa, se oli mitä Jumala oli hänelle paljastanut. Tällä tavoin Profeetta ﷺ poikkesi muista ihmisistä. Ilmestys tuki häntä. Kun hän harjoitti omaa uskoaan, Jumala varmisti sen, ja jos hän koskaan teki virheitä ajattelussaan, Jumala olisi sen korjannut ja ohjannut häntä totuuteen.

Tästä syystä Kalifi Omar sanoi puhujankorokkeestaan: “Oi, ihmiset! Jumalan Sanansaattajan mielipiteet olivat oikeita vain, koska Jumala oli ne hänelle kertonut. Mitä omiin mielipiteisiimme tulee, ne ovat vain ajatuksia ja arveluita.”4

Profeetan ﷺ saamia ilmestyksiä oli kahta eri tyyppiä:

 A. Tietoiskupaljastus: Jumala tiedotti häntä ilmestyksen muodossa tavalla tai toisella, kuten Koraanin säkeessä sanotaan: “Yhdellekään kuolevaiselle ei sovi, että Jumala puhuu hänelle muutoin kuin ilmoituksen kautta tai verhon takaa tai lähettämällä sanansaattajan, joka Hänen luvallaan ilmoittaa Hänen tahtonsa; Hän on totisesti korkea, viisas.” (Koraani 42:51)

 Aisha kertoi, että al-Harith b. Hisham kysyi Profeetalta ﷺ miten ilmestykset olivat tulleet ja Profeetta ﷺ vastasi: “Toisinaan enkelit tulevat luokseni kellojen soidessa, joka on minulle kaikkein vaikeinta. Se painaa minut maahan ja lupaan muistaa, mitä hän sanoi. Toisinaan enkeli tulee luokseni miehen muodossa ja lupaan muistaa hänen sanansa.” (Bukhari & Muslim)

 Aisha olkoon Allah häneen tyytyväinen sanoi: “Kerran näin, kun hän sai ilmestyksen hyvin kylmänä päivänä. Kun se oli ohi, hänen kulmissaan oli hikeä.” (Bukhari & Muslim)

 Toisinaan häneltä kysyttiin jostakin, mutta hän vaikeni, kunnes sai uuden ilmestyksen. Esimerkiksi mekkalaiset pakanat kysyivät häneltä sielusta, mutta Profeetta ﷺ pysyi vaiti, kunnes Jumala paljasti: “He kysyvät sinulta sielusta. Sano: ´Sielu lähtee Herrani käskystä, mutta ihmiskunnalle on annettu siitä vain vähän tietoa.´ ”. (Koraani 17:85)

 Häneltä kysyttiin myös, miten perintö tulisi jakaa, mutta hän ei vastannut ennen kuin Jumala paljasti: “Jumala määrää lastenne suhteen…” (Koraani 4:11)

B. Myöntävä paljastus: Näissä Profeetta ﷺ käytti omaa arvostelukykyään. Jos hänen mielipiteensä oli oikea, hän sai ilmestyksen joka varmisti sen. Jos hän oli väärässä, ilmestys tuli korjaamaan hänet, joten siitä tuli tietoiskuilmestys. Ainoa ero on se, että ilmestys oli seurausta Profeetan ﷺ itsensä tekemästä toiminnasta.

Tällaisissa tapauksissa Profeetta ﷺ käytti omaa arvostelukykyään. Jos hän valitsi oikein, Jumala vahvisti hänen valintansa ilmestyksen muodossa. Jos hän valitsi väärin, Jumala korjasi hänet suojellakseen uskon luotettavuutta. Jumala ei koskaan antaisi sanansaattajansa viedä ihmisille väärää viestiä, koska siten muutkin seuraajat saattaisivat eksyä väärälle polulle. Tämä riitauttaisi sanansaattajien lähettämisen takana olevan viisauden, joka oli se, että ihmiset eivät vastustaisi Jumalaa. Tällä tavoin sanansaattajaa suojeltiin kulkemasta harhaan, sillä jos hän harhautui, hän sai ilmestyksen.

Profeetan ﷺ kumppanit tiesivät, että Profeetan ﷺ hiljainen hyväksyntä oli oikeasti hyväksyntä Jumalalta, koska jos he olisivat tehneet jotakin islamia vastaan Profeetan ﷺ elinaikana, Profeetta ﷺ olisi saanut ilmestyksen, jossa hänen kumppaninsa olisivat tuomittu teoistaan.

 Jabir sanoi: “Harrastimme keskeytettyä yhdyntää kun Jumalan sanansaattaja ﷺ oli vielä elossa.”5 Sufian, yksi hadithin (perimätiedon) kertojista, kertoi: “Jos jokin sellainen olisi ollut kiellettyä, Koraani olisi sen kieltänyt.” (Bukhari & Muslim)

1. ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
2. Sekä Al-Bukhari että Muslim ovat kokoelmia Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on al-Bukhari kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut. Muslim ibn al-Hajjaj (821-875 jKr.) on Muslim kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
3. Abu Dawud on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Abu Dawud Suleiman as-Sijistani (817-18–889 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
4. Ibn Qaim (1292-1353 jKr.) on mainnun tämän hänen kirjassaan (I3lam almuq3in an rabbil Alamiin – إعلام الموقعين عن رب العالمين) s. 1/43-49
5. Yhdynnän keskeytyminen ennen siemenen syöksyä.

Mikä on sunna? Sunna Islamin laissa osa2/2

Sunnan ja Koraanin ero

Koraani on perusta Islamin laille. Se on Jumalan ihmeenomainen puhe, jonka hän paljasti sanansaattajalle ﷺ enkeli Garbielin علیه السلام kautta. Se on kulkeutunut läpi ajan niin monen virallisen tahon kautta, ettei sen aitous ole kyseenalaistettavissa. Se on kirjoitettu kirjaan ja sen ääneen lukeminen lasketaan erääksi jumalanpalvonnan muodoksi.

Sunna puolestaan sisältää kaiken muun paitsi Koraanin, jonka Jumalan sanansaattaja ﷺ antoi. Se selittää ja antaa yksityiskohtia Koraaniin kirjoitetuista laeista. Se antaa myös esimerkkejä näiden lakien toteuttamiseen käytännössä. Se on myös kooste suorista Jumalan ilmestyksistä ja sanansaattajan ﷺ päätöksistä, jotka myöhemmin ilmestykset vahvistivat. Siten Sunnan lähteenä toimivat ilmestykset.

Koraani on ilmestys, jota virallisesti käytetään jumalanpalvonnan välikappaleena. Sunna on ilmestys, jota ei käytetä virallisesti. Siitä huolimatta niin Sunnan kuin Koraaninkin ilmestyksiä tulee seurata ja noudattaa.

Koraani on Sunnaa tärkeämpi kahdella tavalla. Ensinnäkin, Koraani koostuu Jumalan täsmällisistä sanoista ihmeenomaisella tavalla ensimmäisestä sanasta viimeiseen saakka. Sunna puolestaan ei välttämättä sisällä Jumalan tarkkoja sanoja, vaan Hänen sanojensa tarkoituksia, jotka Profeetta ﷺ on selittänyt ja selventänyt.

Sunnan asema Islamin laissa

Sanansaattajan ﷺ elinaikana Koraani ja Sunna olivat ainoat islamin lain lähteet.

Koraani antaa yleismääräykset, joista lain perusta muodostuu. Ne eivät mene kaikkiin yksityiskohtiin tai johdettuihin päätelmiin, muutamaa määräystä lukuunottamatta, jotka ovat jo itsessään selkeitä ja päteviä. Nämä määräykset eivät muutu ajan kuluessa tai ihmisten elämän muuttuessa. Koraani sisältää myös opinkappaleita, se selittää eri tavat palvoa Jumalaa, kertoo tarinoita vanhasta kansasta ja antaa moraalisia elämänohjeita.

Sunna tukee Koraania. Se selittää kaiken, mikä Koraanin tekstissä on epäselvää, antaa yksityiskohtia sille, mikä on yleispätevänä pidetty, määrittää yleisesti pätevyyden ja selvittää määräykset ja niiden tarkoitukset. Sunnassa on myös määräyksiä, joita ei esiinny Koraanissa, mutta nämä ovat aina täydellisessä sopusoinnussa Koraanin periaatteiden kanssa ja ne pyrkivät täyttämään Koraanin esittämät tavoitteet.

Sunna on käytännönläheisempi tapa ilmaista se, mitä Koraanissa lukee. Ilmaisulla voi olla monia eri muotoja. Toisinaan se on sanansaattajan suorittama teko. Toisinaan taas se on hänen kommenttinsa vastauksena johonkin. Toisinaan se on hänen kumppaniensa kommentti tai teko, jota hän ei estänyt tai vastustanut. Päinvastoin, hän joko pysyi hiljaa tai ilmaisi hyväksyntänsä.

Sunna selventää Koraania monin tavoin. Se selittää, miten jumalanpalvontaa tulisi tehdä ja miten Koraanin mainitsemia lakeja tulisi noudattaa ja ylläpitää. Jumala käskee uskovia rukoilemaan mainitsematta kellonaikoja tai tapoja tehdä niin. Sanansaattaja ﷺ selvensi tämän omien rukoustensa välityksellä ja opetti muslimeille, miten rukoillaan. Hän sanoi: “Rukoilkaa, kuten olette nähneet minun tekevän.” (Bukhari)3

Jumala teki Hadzit, eli pyhiinvaellukset pakollisiksi selittämättä siihen kuuluvia riittejä. Jumalan Sanansaattaja ﷺ selittää tämän sanomalla: “Ottakaa Hadzin riitit minulta.”4

Jumala teki Zakatin, eli almuveron pakolliseksi mainitsematta minkälaisesta omaisuudesta se tulisi periä. Jumala ei myöskään mainitse mitään omaisuuden vähimmäisrajasta, jolloin veroa voidaan kerätä. Sunna puolestaan selventää tämän.

Sunna selventää Koraanin yleistekstin. Jumala sanoo: “Jumala määrää lastenne suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista yhteensä…” (Koraani 4:11)

Nämä sanat ovat yleispäteviä, jotka koskevat kaikkia perheitä ja lapsia, jotka ovat vanhempiensa perillisiä. Sunna tarkentaa sääntöä poislukien Profeettojen lapset. Jumalan Sanansaattaja ﷺ sanoi: “Me Profeetat emme jätä jälkeemme perintöä. Mitä jälkeemme jää, se menköön hyväntekeväisyyteen.”5

Sunna tarkentaa Koraanin epätarkkoja lausuntoja. Jumala sanoo: “…eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla… (Koraani 5:6)

Säkeestä ei selviä, pitäisikö kädet pestä ranteita vai kyynärpäitä myöden. Sunnan mukaan kädet tulee pestä ranteita myöden, sillä niin Jumalan Sanansaattaja ﷺ teki suorittaessaan kuivan puhdistautumisen.

Sunna myös vahvistaa sen, mitä Koraanissa sanotaan, tai johtaa johonkin toiseen pätevään Koraanissa mainittuun lakiin. Näihin sisältyvät kaikki ne perimätiedot, joissa mainitaan rukouksen, Zakat-veron, paaston ja Hadzin olevan pakollisia.

Esimerkki Sunnan tarkentamasta tai johtamasta Koraanin laista koskee Sunnan määräystä, jossa hedelmiä ei saa myydä ennen niiden kypsymistä. Lain perusta löytyy Koraanista: Älä jaa omaisuuttasi epäoikeudenmukaisesti, ellei siitä ole yhteisymmärryksessä käyty kauppaa. (Koraani 4:29)

Sunnassa on säädöksiä, joita ei ole Koraanissa kerrottu ja jotka eivät ole pelkästään selvennöksiä siitä, mitä Koraanissa sanotaan. Esimerkki tästä on kielto syödä aasin lihaa tai minkään petoeläimen lihaa. Toinen esimerkki on kielto mennä naimisiin naisen ja hänen tätinsä kanssa samanaikaisesti. Näitä ja muita Sunnan antamia säädöksiä tulee noudattaa.

Pakko noudattaa Sunnaa

Profeettiuteen uskomisen vaatimus on hyväksyä kaikki, mitä Jumalan sanansaattaja ﷺ on sanonut. Jumala valitsi sanansaattajansa hänen palvojiensa keskuudesta välittämään Hänen lakinsa ihmiskunnalle. Jumala sanoo: “…Jumala tietää kuitenkin parhaiten, kenelle Hän uskoo sanomansa.” (Koraani 6:124)

Jumala sanoo myös: “…ovatko lähettiläät vastuussa muusta kuin sanomansa julistamisesta?”  (Koraani 16:35)

Sanansaattaja on turvattu virheiltä kaikissa teoissaan. Jumala on estänyt hänen kielensä puhuvan muuta, kuin totuutta. Jumala on estänyt hänen käsiään ja jalkojaan tekemästä muuta kuin sitä, mikä on oikein.

Jumala on estänyt häntä hyväksymästä mitään, mikä on ristiriidassa islamin lain kanssa. Hän on kaikkein kaunein ja täydellisin Jumalan luomuksista. Tämä selviää siitä, miten Jumala kuvailee häntä Koraanissa: “Kautta tähden, joka kalpenee taivaalla, suojelijanne ei erehdy eikä joudu harhaan; ei hän myöskään puhu omasta tahdostaan. Tämä on totisesti Jumalan ilmoitus, joka on hänelle ilmaistu.” (Koraani 53:1-4)

Hadithista selviää, että mitkään olosuhteet eivät estäisi Profeettaa ﷺ puhumasta totta. Vihaisuus ei koskaan vaikuttanut hänen puheeseensa. Hän ei koskaan puhunut palturia, edes piloillaan. Hänen omat etunsa eivät koskaan estäneet häntä puhumasta totta. Hänen ainoa tavoitteensa oli miellyttää Kaikkivoipaa Jumalaa.

Abdullah b. Amr b. al-Aas kertoi kirjanneensa ylös kaiken, mitä Jumalan Sanansaattaja sanoi. Quraish-heimo kielsi häntä tekemästä niin, sanoen: “Kirjoitatko kaiken ylös, mitä Jumalan Sanansaattaja sanoo, vaikka hän onkin vain mies, joka puhuu tyytyväisenä ja vihaisena?” Abdullah b. Amr lopetti kirjoittamisen ja mainitsi tästä Jumalan Sanansaattajalle ﷺ, joka sanoi hänelle: “Kirjoita, sillä Hänen käsissään on sieluni ja Hänen totuutensa tulee täältä” osoittaen samalla suutaan. (Abu Dawud)6

Koraani, Sunna ja juristien yksimielisyys osoittavat, että Jumalan Sanansaattajan ﷺ totteleminen on pakollista. Jumala sanoo Koraanissa: “Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja totelkaa profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta. Jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Jumalan ja Hänen lähettiläänsä ratkaistavaksi, jos todellakin uskotte Jumalaan ja Viimeiseen päivään…” (Koraani 4:59)

1. ﷺ “Rauha ja Jumalan siunaukset hänelle”, muslimit lausuvat tämän rukouksen profeetan nimen mainittuaan.
2. علیه السلام“Rauha olkoon hänen kanssaan” muslimit lausuvat tämän rukouksen kun profeettojen tai enkelin nimen mainittuaan.
3. Bukhari on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Muhammad al-Bukhari (810-870 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.
4. Muhammad Nasruddin al-Albani (1914-1999) on kirjassaan “Sahih Jami3 al-saghir ” vahvistanut yllä olevan perimätiedon autenttisuuden.
5. Ibn Hajar Asqalani (1372-1449 jKr.) arvostettu perimätiedon oppinut on kirjassaan ( التلخيص الحبير) vahvistanut yllä olevan perimätiedon autenttisuuden. 
6. Abu Dawud on kokoelma Profeetan perimätiedoista. Abu Dawud Sulayman as-Sijistani (817-18–889 jKr.) on kyseisen kokoelman laatija ja perimätietoihin erikoistunut islamin oppinut.